sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Uusi darwinistinen vasemmisto ja hyvinvointivaltion moraalinen perusta

Toiseen maailmasotaan asti progressiivisen vasemmiston ihmiskuva oli biologinen ja darwinistinen. Usein myös yhteiskunta nähtiin organismina. Ruotsin sosialidemokratian kansankoti-ajattelu oli hyvin lähellä saksalaisen konservatiivisuuden kansankokonaisuus-ajattelua.

Vasemmiston progressiivisuus ei merkinnyt vain yhteiskunnallisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaamista vaan se sisälsi myös ihmisen edistyksen idean. Sosialistit olivat eugeenikkoja - kansankoti tarvitsi terveitä kansalaisia: Toisaalta painotettiin koko kansan ja erityisesti odottavien äitien ja pienten lasten terveyttä. Toisaalta ns. rationaalisen valinnan avulla haluttiin karsia geneettisesti epäterve aines. Heikon aineksen sterilointi edisti kansankoti-organismin terveyttä. Tasa-arvoa (Egalite) ei nähty ainoastaan kohtuuttomien tuloerojen kaventamisena vaan tasa-arvo vahvisti lisäksi kansankodin koheesiota ja sitä kautta puolustuskykyä. Karl Pearson, tilastotieteen uranuurtaja, sosialisti ja eugeenikko, totesi että kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi. (Katso Larry Arnhart, The First Darwinian Left.)

Ruotsissa alettiin kehitellä hiljalleen pohjoismaista hyvinvointivatiota, missä sosiaalivakuutuksin, tulonsiirroin ja työmoraaliin perustuen haluttiin luoda hyvä yhteiskunta. Kansankodin käsite oli alunperin konservatiivien käsialaa, mutta ruotsalainen vasemmisto adoptoi sen 20-luvulla. Sosialidemokraatti taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi, että hyvivointivaltiomalli, jos yleensä on toimiakseen, pitäisi toimia juuri Ruotsissa, koska Ruotsissa oli homogeeeninen väestö ja hyvä työmoraali.

Kansallissosialistinen Saksa kehitti samaan aikaan jo Bismarckin aloittamaa sosiaalivaltiota, mutta vei eugeniikan äärimmilleen laajentamalla pakkosterilaatio-ohjelman (Aktion-T) epäterveen aineksen fyysiseen tuhoamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen vasemmisto teki täydellisen irtioton biologiseen ja darwinistiseen ihmiskuvaan - niin täydellisen että vasemmistolaisuus usein mielletään kansallissosialismin vastakohdaksi, vaikka näin ei tietenkään ole historiallisesti ollut. Pakkosterilaatiota alettiin demonisoida - Ruotsissa laki tosin muuttui vasta 70-luvulla. Vasemmistoälymystö väitti ihmisen olevan Tyhjä Taulu (Tabula Rasa) ilman biologisesti määräytyneitä preferenssejä, arvoja tai edes lahjakkuuseroja. Vasemmisto alkoi uskoa tai ainakin esittää uskovansa, että sosialisaation kautta ihmismieli saadaan hyväksymään mitä tahansa arvoja (Mallability assumption). Äärimmilleen vasemmiston usko ihmisen muutettavuuteen meni Neuvostoliitossa, jossa uskottiin luodun epäitsekäs yhteiskunnan kokonaisetua edistävä Homo Sovieticus. Rikollisuus ja syrjäytyminen, jota yhteiskunnassa esiintyi (vaikkakin lähinnä vain lännessä), nähtiin johtuvan lapsuuden ajan ongelmista tai yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta eikä vapaamatkustamisesta tai epäkelvon kansanaineksen lisääntymisestä. Ongelmat voidaan muka ratkaista tulonjaolla ja muilla yhteiskunnallisilla keinoilla eugeniikan sijaan.

Ainakin osa amerikkalaista vasemmistoa alkoi nähdä tämän mallin päättyneen jonkinasteiseen konkurssiin. Vuonna 1998 kirjoitetussa paperissaan Is Equality Passé? taloustieteilijät Samuel Bowles ja Herbert Gintis halusivat piirtää uusiksi vasemmiston ihmiskuvan ja sitä kautta myös sosiaalipolitiikan. Epätieteellisen Tabula Rasa -teorian sijaan Bowles ja Gintis haluavat perustaa vasemmiston ihmiskuvan uudelleen darwinismiin. Bowlesin ja Gintisin hyvin hedelmällinen tutkimustyö 2000-luvulla onkin kohdistunut realistisen ihmiskuvan etsimiseen biologian, psykologian ja taloustieteen keinoin.

Ensi sijainen konkreettinen ongelma amerikkalaisen vasemmiston näkökulmasta on se, että amerikkalaisten enemmistö ei tunnu hyväksyvän varsin mataliakaan tulonsiirtoja. Bowles ja Gintis lähti ratkaisemaan ongelmaa 90-luvun lopussa.

Heidän ensimmäinen havaintonsa on, että ihmisillä on kyllä halua auttaa hädässä olevia tulonsiirroin mutta ainoastaan silloin, kun tulonsiirron kohteiden koetaan olevan vaikeuksissa ilman omaa syytään. Bowles ja Gintis tyrmäävät toisaalta libertaarien ajatuksen siitä, että ihmiset vastustaisivat verotuksen kautta tapahtuvia tulonsiirtoja sinänsä, mutta toteavat että epäreiluiksi koetut tulonsiirrot niille, jotka ovat köyhiä omasta syystään, rapauttaa koko järjestelmän.

Heidän kritiikkinsä vallitsevaa järjestelmää kohtaan ei niin kuin oikeiston kritiikki perustu siihen, että sosiaaliturva paisuessaan syö yhä enemmän resursseja ja aiheuttaa työstä vierottumista. Vaan heidän kritiikkinsä perustuu siihen, että koska biologinen ihmismieli on sellainen että auttaja ei halua auttaa sellaista joka ei ole valmis auttamaan itseään, kansalaisten usein aivan liioiteltukin huoli siitä, että rahaa menee sellaisille ihmisille jotka eivät ole valmiita auttamaan itseään, on otettava ehdottomasti huomioon sosiaalipoliittisia ratkaisuja suunnitellessa.

Bowlesin ja Gintisin mielestä vapaamatkustaminen ei siis ole ainakaan USA:ssa ongelma siksi, että siitä tulee suuria kustannuksia, vaan siksi että tavallisten työtätekevien ihmisten tuki sosiaalipolitiikalle romahtaa ellei sosiaalpolitiikka ota auttajien todellista ihmisluontoa huomioon.

Yllä todettu ei kuullosta vielä kovin radikaalilta myönnytykseltä - pikemmin järkevältä pragmatismilta. Mutta Bowles ja Gintis ovat käyttäneet koko 2000-luvun sen tutkimiseen, millainen darwinistinen ihmismieli on ja miten se on evoluution myötä kehittynyt.

Tutkimustulokset palauttavat uuden vasemmistolaisen ihmiskuvan taas lähemmäs alkupistettään ja ihmiskuvan lähemmäs kansalliskonservatiivien ihmiskuvaa:

Metsästäjä-keräilijä-yhteisö on Bowlesin ja Gintisinkin mukaan se evolutiivinen ympäristö missä ihmismieli on kehittynyt.

Metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen elämää leimasi kaksi asiaa a) suurriistan metsästys ja b) jatkuvat sodat toisten heimojen kanssa, mikä on evoluution myötä luonut lajin, joka kykenee ratkaisemaan yhteisön sisäiset ristiriidat kyetäkseen keskittymään haastavaan julkishyödykkeiden tuottamiseen.

Metsästäjä, joka yhdessä 10:n muun metsästäjän kanssa osallistui vaaralliseenkin suurriistan metsästykseen, piti toisaalta voida olla varma että yksikään heimon jäsen ei monopolisoi metsästyksen tuotosta. Ihmiselle kehittyi taipumus nujertaa yli-dominoivat urokset beeta-urosten yhteistyöllä.

... humans are innately disposed to form social dominance hierarchies similar to those of the African great apes, but that prehistoric hunter-gatherers, acting as moral communities, were largely able to neutralize such tendencies--just as extant hunter-gatherers do. The ethnographic basis for that hypothesis was that present-day foragers apply techniques of social control in suppressing both dominant leadership and undue competitiveness... (Christopher Boehm, Hierarchy in the Forest.)

Metsästäjän ja taistelijan piti toisaalta voida olla varma että mikäli hän haavoittuisi tai kuolisi metsästyksen tai taistelun aikana, hänen jälkeläistään huolehdittaisiin. Ihmislajille syntyi ruuanjakamisen instituutio, joka oli tavallaan ensimmäinen sosiaalivakuutus-järjestelmä:

One group of contemporary foragers, the Aché of Eastern Paraguay, has been particularly closely studied, with close attention to the amounts and nutritional values of food acquired and consumed by members of the group. Sharing is so widespread, researchers have found, that on average three-quarters of what anyone eats is acquired by someone outside the consumer's nuclear family; even more remarkable, in the case of meat and honey (the main goods foraged by men):

women, children and adult siblings of the accquirer receive no more . . . from their husbands, fathers and brothers respectively than would be expected by chance, and men eat from their own kills a good deal less than would be expected by chance.
(Bowles ja Gintis)

Metsästäjän piti lisäksi luottaa siihen, että vapaamatkustajia rangaistaan, jolloin ruuan jaon ja yhdessä metsästämisen instituutiot saattoivat pysyä kestävällä pohjalla. Ihmiselle kehittyi reiluuden moraali, mikä vierastaa toisaalta vapaamatkustamista mutta samallalailla lailla myös itsensä korottajia. Ihminen rankaisee vapaamatkustajia ja nauttii siitä, mutta kokee myös häpeän tunnetta siitä että itse syyllistyy vapaamatkustamiseen.

Mutta ihmisen halu auttaa toisiaan ei ole ainoastaan reiluuden moraalin rajoittamaa. Ihmisellä on lisäksi sisäryhmä-moraali ja auttaminen rajoittuu ensi sijassa omiin. Sodassa ulkoryhmän jäsen on vihollinen ja häneen kohdistetaan auttamisen sijaan pikemmin demonisointia ja dehumanisointia. Ihmisen yhteistyökyky ja sotaisuus ovat kulkeneet käsi kädessä. Ihmisen altruismi muita kuin sukulaisiaan kohtaan on sodan lapsi. Tai pikemmin sotaisuus ja altruismi ovat kehittyneet evoluution aikana käsi kädessä - ilman toista ei olisi toista.:

This distasteful idea is based on the evolution of what my co-authors and I have termed ‘parochial altruism’ [nurkkakuntainen altruismi]. Altruism is conferring benefits on others at a cost to oneself; parochialism is favouring ethnic, racial or other insiders over outsiders. Both are commonly observed human behaviours that are well documented in experiments. For example, people from the Wolimbka and nearby Ngenika groups, in the Western Highlands of Papua New Guinea, have no recent history of violence. Yet when asked to divide a pot of money between themselves and another, they give more and keep less for themselves if the other is a member of their own group rather than an outsider. (Lähde: Bowles, Conflict: Altruism’s midwife)

Altruismi on aina altruismia omia kohtaan. Ihmisen ja muurahaisen evoluution suuri innovaatio on ollut se, että yhteistyö ei ole rajoittunut enää vain pieneen sukulaisjoukkoon, vaan suurempaan sisäryhmään. Mutta edelleen altruismi on altruismia omia kohtaan. Kun Kristus halusi laajentaa juutalaisuuden etnosentrisyyden kristinuskon universaaliksi humaanisuudeksi, kyseeessä oli siis - osin onnistunutkin - yritys laajentaa "omuuden" sfääriä. Ajoittain omuuden sfääriä onnistutaan laajentamaan. Mutta yleensä laajentamisessa tulee jossain vaiheessa katto vastaan.

Muiden ihmisten auttaminen lisääntyy, kun sisäryhmä joutuu konfliktiin ulkoryhmän kanssa.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta sosialismin mallimaassa Neuvostoliitossa darwinismi ja sen mukainen genetiikka olivat jo ennen sotaa kiellettyjä "porvarillisena tieteenä". Stalinin suosioon noussut Lysenko, joka yhdisteli marxilais-leninististä ideologiaa ja pitkälti vanhentunutta lamarckismia, sai tunnetusti aikaan suurta tuhoa NL:n maataloudessa ja tieteessä. Esim. Neuvostoliiton johtavia tiedemiehiä tapatettiin Stalinin toimesta lysenkolaisuuden vastaisuudesta.

Juho Laatu kirjoitti...

Sotaisuus ja altruismi ovat jossain mielessä yhdessä kehittynyt pari. Ne eivät kuitenkaan kasva samma tahtia rinnakkain. En usko että metsästäjä-keräilijät olisivat olleet erityisen sotaisia.

Asiaa voi tarkastella myös väestötiheyden ja resurssien saatavuuden näkökulmasta. Jos oletamme, että väestön kasvu, siitä seuraava pula resursseista, ja tiiviin yhdyskuntarakenteen mahdollistama tiukka hierarkia kasvattavat sotien todennäköisyyttä, näkökulma voi olla päinvastainen. Voisi ajatella, että varhaisilla rikkaassa luonnossa eläville metsästäjä-keräilijöillä kiinnostus yhteistyöhön ja altruismiin oli korkea, ja tarvetta sotimiseen vähän. Sotien voi tästä näkökulmasta ajatella yleistyneen kyläistymisen, kaupungistumisen ja väestönkasvun myötä.

Sotaisuus ja altruismi ovat pari myös tästä näkökulmasta katsottuna, mutta enemmänkin tasapainotila, jolla oli ehkä varaa ja syytä kallistua sille rauhanomaisemmalle puolelle varhaisissa metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä. Naapureista oli enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Toisen maailmansodan jälkeen vasemmisto teki täydellisen irtioton biologiseen ja darwinistiseen ihmiskuvaan

Ei suinkaan - nykyiset positiivisen syrjinnän politiikat nojaavat samaan rotutietoiseen sosialistiseen oppiin. Esimerkiksi Amerikassa 80% aborttiklinikoista on mustien alueella. Mustat tekevät puolet aborteista vaikka heitä on vain 13% väestöstä.

Mustalle ihmiselle annetaan erilaisia etuoikeuksia vain siksi, että hän on musta. Siis ihonväri tekee ihmisestä lähtökohtaisesti niin epäpätevän, että hänen täytyy saada helpotuksia. Erittäin rasistinen ja halventava ihmiskäsitys.

IDA kirjoitti...

Voisi sanoa, että vasemmisto on kristillistynyt.

Toisaalta tuntuu vaaralliselta ja jopa jossain mielessä pahuudelta noudattaa kristillistä moraalia ilman varsinaista uskoa.

Miltton Friidman kirjoitti...

En lukenut tekstiä kokonaan, koska ei väliotsikoita ja pitkä teksti.

Mutta.

En itse kannata eugeniikkaa tai pakkosterilointia, koska se on puuttumista yksilön fyysiseen koskemattomuuteen. Jos roskaväki tuottaa useita kertoja ns. kunnon väkeä enemmän jälkeläisiä, niin jossain on muussa asiassa on mennyt pieleen ja pahasti.

Näen myöskin käsityksen siitä, että kansa on superorganismi, jotenkin outona. Vielä oudompana näen, että tätä organismia on jollain tapaa hoidettava tai muotoiltava.

En itse jaa saksalaista volksgemeinschaft-käsitettä tai myrdalilaista kansankoti -ajattelua kanssasi (no offense).

Siinä missä ne ovat varmasti teoreettisesti tiettyjen reunaehtojen vallitessa toimivia ja mielenkiintoisia, niin käytännön poliitikkojen käsissä niistä voi käytännössä tulla really wild shit.

Anonyymi kirjoitti...

Myytti metsästäjä-keräilijoiden sotaisuudesta on romutettu ajat sitten.

Jukka Aakula kirjoitti...

Metsästäjä-keräilijoiden sotaisuuden taso on kiistanalainen mutta sitä ei ole mitenkään romutettu.

Varsin vahvaa on näyttö sen puolesta että kuolleisuus sodissa oli hyvin korkeaa luokkaa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Sotaisuuteen on vaikuttanut mm. se että sääolosuhteet muuttuivat 120 000 - 20 000 vuoden välisenä aikana hyvin voimakkaasti ja hyvin nopeasti. Alueet joissa oli ollut runsaasti riistaa ja kerättävää saattoivat kuivua tai jäähtyä muutamassa vuodessa. Asukkaat muuttivat ilmastonmuutoksen takia paikasta toiseen ja muuttoon liittyi usein saapuminen toisen heimon asuinalueelle, mikä synnytti konflikteja.

Australian pohjoisosista (Arnhemin maa) on runsaasti hautalöytöjä joiden perusteella on voitu todeta että ainakin sillä alueella kuolleisuus sodissa on ollut runsasta. Samalta alueelta on myös niin paljon geneettistä materiaalia, että on voitu todeta, että geneettinen variaatio heimojen välillä on varsin suurta jolloin nämä kaksi tekijää yhdessä ovat luoneet pohjan ryhmävalinnalle.(Lähde: Bowles, Gintis)

Papua Uudesta Guineasta on tutkimustuloksia joiden mukaan ryhmien tuhoutuminen sodan seurauksena oli hyvin yleistä. Yleensä ryhmän kaikki jäsenet eivät toki kuolleet vaan osa pääsi jäseniksi muihin ryhmiin.

Metsästäjä-keräilijät elävät nykyään marginaalisilla alueilla joissa asutus on harvahkoa. Kun metsästäjä-keräilijät olivat vallitsevia kaikkialla, myös jokilaaksoissa, sodat näistä tärkeistä maa-alueista olivat todennäköisesti paljon yleisempiä.

Jukka Aakula kirjoitti...

Se että olen esitellyt darwinistisen vasemmiston ajattelua ei tietenkään tarkoita että itse olisin vasemmistolainen. Komppaan Bowlesin ja Gintisin tutkimusta, mutta olen heidän kanssaan eri mieltä siitä mikä on hyvinvointivaltion merkittävin ongelma.

Hyvinvointivaltion ongelma on minusta kestävyysvaje ja toimeentilotuen passivoittava vaikutus ei se että kansan enemmistö ainakaan Euroopassa ei olisi valmis kannattamaan laajoja tulonsiirtoja. USA:ssa tilanne toki voi olla hieman toinen.

Juho Laatu kirjoitti...

Ympäristön huononeminen voi tosiaan johtaa sotiin - sekä keräilijäyhteisöissä että kaupungistuneissa yhteisöissä. Sama tulos saadaan aikaan, kun väestö lisääntyy liikaa. Ehkä pitäisi käsitellä resurssipulasta johtuvaa ja muuta väkivaltaa erikseen. Vai onko valtaosa sodista joka tapauksessa taistelua resursseista? (metsästysmaista tai öljystä)

Tilanteessa jossa ihmiskunta on jo levinnyt yli koko maapallon, se on kaikkialla naapuriyhteisöjen puristuksessa. Silloin kun luontoa vielä riitti, ja ihminen oli vain yksi laji muiden joukossa, resursseista ei tarvinnut ehkä kilpailla yhtä verisesti. Ennen nousuaan koko maapallon johtavaksi lajiksi, ihminen ehkä puolusti itseään yksituumaisemmin muita lajeja ja luonnonolosuhteita vastaan.

Organisoitumattomassa keräilijäyhteisöiden kokoelmassa väkivallan voi myös pelätä olevan yleistä siksi, että yhteiset pakotetut normit (lait) puuttuvat. Toisaalta perheiden sisällä ollaan usein aika rauhallisia ja altruistisia. Ehkä tilanne oli vähän sama keräilijäsuurperheiden välilläkin (joita avioliitot usein yhdistivät - ehkä joskus riitauttivatkin).

Keräilijäyhteisöissä on muuten sellainen ero kaupunkiyhteisöihin, että keräilijäyhteisöissä sotiin kai osallistuttiin pääasiassa vapaaehtoisuuspohjalta, mutta kaupungistuneissa yhteisöissä usein jo hallitsijan komennosta.

Totean vielä, että ihminen kykenee kehittämään erilaisia traditioita. Jossain pääkallonmetsästys on miehille kunnia-asia. Jossain kaupunkivaltioit sotivat palkkasotilaiden avulla toisiaan vastaan. Jossain taas tyydytään viljelemään maata. Jossain osataan ehkä säädellä syntyvyyttä. Jossain taudit ja nälänhädät saavat sodankäynnin näyttämään järjettömältä ja tarpeettomalta. Voisi siis väittää myös, että hyvinvointi luo sotia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Juho kaksi kommenttia:

Vapaaehtoisuus metsästäjä-keräilijä-yhteisössä on siinä mielessä suhteellista, että jokaisella yhteisöllä on kuitenkin normisto jota ylläpidetään rangaistuksin. Erityisesti henkilö joka ei noudata metsästykseen liittyviä normeja joutuu rangaistuksen kohteeksi.

Tästä on hyvä esimerkki Turnbullin Forest People -kirjassa jossa yksi yhteisön jäsen joutuu panettelun kohteeksi kun osallistuu yhteisölliseen metsästykseen mutta ottaa itselleen eritysiaseman panemalla oman verkkonsa muiden verkkojen eteen. (Kongon kääpiöt (Mbutit) metsästävät verkoilla ja jokainen saa pitää omaan verkkoonsa ajetun riistan mutta verkkoon ajaminen tapahtuu yhdessä ja verkot asetetaan jonoon vierekkäin.)

Mbuti saa toki itse päättää liittyykö metsästäjä-yhteisöön vaan jääkö paikalleen maata viljelemään. Sen kaltaista vapaaehtoisuutta on.

En usko myöskään että sotiminen valtiottomassa järjestelmässä on kokonaan vapaaehtoista. Jos et osallistu sotaan, sinun kanssasi ei ehkä sitten metsästetäkään. Tai sinut ajetaan koko yhteisön ulkopuolelle.

Esimerkiksi eskimoyhteisössä yhteisön ulkopuolelle joutuminen merkitsee käytännössä kuolemaa.

Ympäristön huononeminen voi tosiaan johtaa sotiin - sekä keräilijäyhteisöissä että kaupungistuneissa yhteisöissä. Sama tulos saadaan aikaan, kun väestö lisääntyy liikaa. Ehkä pitäisi käsitellä resurssipulasta johtuvaa ja muuta väkivaltaa erikseen. Vai onko valtaosa sodista joka tapauksessa taistelua resursseista? (metsästysmaista tai öljystä)

Luulen että on.

Jukka Aakula kirjoitti...

Miltton,

Tekstini tarkoitus oli referoida ja kuvata progressiivisen vasemmistolaisen ajattelun muutosta 1800-luvulta tähän asti ja osoittaa, että tietynlainen darwinistinen ihmiskuva on palaamassa vasemmiston ajatteluun. Kirjoitus ei ottanut kantaa mihinkään.

Uusi darwinistinen vasemmisto-ajattelu alkaa näkyä minusta aika vahvasti amerikkalaisen älymystön ajattelussa. Moraalipsykologi Jonathan Haidtin Righteous Mind puhuu durkheimilaisesta utilitarismista.

Vaikka Haidt itse julistautuu utilitaristiksi, hän haluaa tehdä utlitarismista durkheimilaisen version. Tehokas yhteiskunta ei perustu pelkästään vaihtoon itsekkäiden yksilöiden välillä, ja tuon vaihdon rajoitusten poistamiseen, vaan myös yhteisiin normeihin eli sosiaaliseen koheesioon.

Emile Durkheim warned of the dangers of anomie (normlessness) “man cannot become attached to higher aims and submit to a rule if he sees nothing above him to which he belongs. To free himself from all social pressure is to abandon himself and demoralize him.”...

Durkheimian version of utilitarianism would recognize that human flourishing requires social order and embeddedness. It would begin with the premise that social order is extraordinarily precious and difficult to achieve. A Durkheimian utilitarianism would be open to the possibility that the binding foundations—Loyalty, Authority, and Sanctity—have a crucial role to play in a good society...


Tämä ei toki ole mitään varsinaista kansankokonaisuus-ajattelua, vaan keskitien kulkemista. Keinot saavuttaa keskitie voivat kyllä puuttua.

Minkään yhteisyyden luominen ei onnistu ainakaan niin, että joillekin ihmisille annetaan vastikkeetta rahaa tilanteessa, missä heidän ongelmansa johtuvat laiskuudesta. Ihmisten aito yhteisyys seuraa ihmisten aidosta riiippuvuudesta toisista yksilöistä. Rikas tai sosiaalipummi ovat yleensä riippumattomia toisista ja siksi tavallaan ihmisyhteisön ulkopuolella.

Juho Laatu kirjoitti...

Vielä yleisten lakien puutteesta ja keräilijäyhteisöistä.

Pienten yhteisöjenkin sisällä on tyypillisesti tiukat normit. Ne kattavat kaiken metsästyksestä lasten nukkumaanmenoaikoihin, ja rangaistuksia tai yleistä paheksuntaa seuraa, jos sääntöjä rikotaan. Pienet yhteisöt (esim. perheet) ovat kuitenkin yleensä huomattavan altruistisia, ja siksi usein paheksunta riittää. "Vapaaehtoisuus" hankaliinkin metsästysretkiin tai jopa pikku sotiin syntyy pelosta menettää yhteisön luottamus, tai halusta osoittaa pätevyyttä.

Hajanaisten keräilijäjoukkojen tilanteessa eri yhteisöillä voi olla eri lait. Yhteinen normisto ja yhteinen valvonta puuttuu. Siksi toiseen ryhmään ei voi luottaa yhtä paljon kuin vaikkapa nykyisessä Suomessa, jossa kaikkien tuntemattomienkin oletetaan tuntevan samat käyttäytymisnormit.

Tämä tilanne voi johtaa epäluottamukseen ja jopa vihollisuuksiin eri ryhmien välillä. Nykyäänkin esiintyvän verikostokäytännön voi ajatella syntyneen tällaisessa ympäristössä. Jos ei ole yleisiä kaikkien yläpuolella olevia normeja, on oikeus otettava omiin käsiin, ja pahimmillaan tämä voi tarkoittaa jopa naapuriyhteisön jäsenten tappamista oikeaksi koettujen moraalisääntöjen ja normien ylläpitämiseksi. Verikostossakin on rajoittavia sääntöjä, jotka estävät tilanteen eskaloitumisen liian pitkälle. Kyse on siis tavallaan lain esiasteesta. Verisestä nimestään ja maineestaan huolimatta verikoston voi nähdä tapana välttää väkivaltaa ja muodostaa yhteisöjen välille tietyt käyttäytymistä säätelevät normit.

Tämän pohdinnan tarkoitus oli arvioida, miten vahvat ja väkivaltaa estävät normistot voivat syntyä hajanaisissa yhteisöissä (itsenäiset keräilijät, metsästäjät, katujengit). Älykäänä lajina ihminen kykenee muodostamaan omaa yhteisöä ja naapuruksiakin hyödyttäviä normeja. Mutta erityisesti lajin urokset ovat sen verrn aggressiivisia, että kinaa naaraista ja muustakin syntyy, jopa normaaleja soidinmenoja ja voimien mittelöä vakavammaksi väkivallaksi ja sodiksi asti.

Oletan että ihminen on aina ymmrtänyt kuolemaan päättyvän väkivallan järjettömyyden ja haitallisuuden omalle ryhmälle ja koko lajille, mutta silti ihminen on monimutkaisuudessaan aina myös saanut asiansa niin pahasti solmuun, että tappojakin on tullut, ja jopa suunnitelmallisia sotia ja murhia.

Biologian näkökulmasta väkivaltaa voisi pitää myös lajin runsautta säätelevänä mekanismia. Leijonauroksetkin pitävät haaremia ja tappavat muiden urosten pentuja. Ylikansoitus johtaa monilla lajeilla tauteihin, ja ihmisten tapauksessa myös sotiin. Tältä kannalta katsottuna syntyvyyden säännöstely voisi olla ihmiskunnalle rauhanomaisin tie rauhaan.

Keräilijäyhteisöt ovat ehkä ajautuneet väkivallan kurimukseen heti lajin kasvettua niin vahvaksi, että naapuriryhmät ovat alkaneet rajoittaa sen eloa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Tämä tilanne voi johtaa epäluottamukseen ja jopa vihollisuuksiin eri ryhmien välillä. Nykyäänkin esiintyvän verikostokäytännön voi ajatella syntyneen tällaisessa ympäristössä. Jos ei ole yleisiä kaikkien yläpuolella olevia normeja, on oikeus otettava omiin käsiin, ja pahimmillaan tämä voi tarkoittaa jopa naapuriyhteisön jäsenten tappamista oikeaksi koettujen moraalisääntöjen ja normien ylläpitämiseksi. Verikostossakin on rajoittavia sääntöjä, jotka estävät tilanteen eskaloitumisen liian pitkälle. Kyse on siis tavallaan lain esiasteesta. Verisestä nimestään ja maineestaan huolimatta verikoston voi nähdä tapana välttää väkivaltaa ja muodostaa yhteisöjen välille tietyt käyttäytymistä säätelevät normit.

Verikosto ja siihen liittyvä kunniankulttuuri on varmastikin lain esiaste. Se elää edelleen monessa yhteisössä - esimerkiksi monissa arabimaissa - ei ehkä kaikissa. Romaneilla. Luulen että yhteiskunnan romahtaminen voi johtaa siihen että verikoston käytäntö palaa sellaisiinkin maihin joissa sitä ei nykyään ole.

Normiston yhtenäisyys josta puhut on Suomessa ehkä pikemmin vähenemässä kun normeille naureskellaan ja niiden merkitystä ei ymmärretä. Maahanmuutto ilman maahanmuuttajien sosiaalistamista voi sekin johtaa normiston yhtenäisyyden vähenemiseen Suomessa.

Miten esimerkiksi somalit sosiaalistuisivat Suomeen kun he ovat lähes kaiken ulkopuolella. Töissä toki moni käy mutta sosiaalinen elämä on erillistä lukuunottamatta lapsia ennen puberteettia. Kun somalityttö tulee puberteettiin hänen ystävyyssuhteensa suomalaisiin tyttöihin katkaistaan. Tyttöjen koripallossa kuulemma on somaleita ainakin Maunulassa. Partiossa ei ilmeisesti ainuttakaan. Judossa ei näemmä myöskään. Naisvoimistelussa ei. NSN:ssä oli yksi somali-insinööri. Bussikuskeina on.

Anonyymi kirjoitti...

"Minkään yhteisyyden luominen ei onnistu ainakaan niin, että joillekin ihmisille annetaan vastikkeetta rahaa tilanteessa, missä heidän ongelmansa johtuvat laiskuudesta. Ihmisten aito yhteisyys seuraa ihmisten aidosta riiippuvuudesta toisista yksilöistä. Rikas tai sosiaalipummi ovat yleensä riippumattomia toisista ja siksi tavallaan ihmisyhteisön ulkopuolella."

Anteeksi, että tartun tähän.


on typerää puhua yhteisöistä, jotka kyllästyvät laiskaan sosiaalipummiin, kun semmoisia ei ole kuin perhe- tai tuttavapiireissä. Ole siis hyvä ja ota läheisintä laiskuria ensin rinnuksista kiinni, pari läppäisyä naamaan ja sitten raahaat niskasta työkkäriin, ja ei muuta kun niitä hommia etsimään. Näin voimme henkilökohtaisesti vaikuttaa omaan Yhteisöömme.Jokainen hoitakoon oman tonttinsa, mutta jos näitä katujen kulmille räkiviä laiskureita alkaa oikein iltaisin miettimään, niin kyllä turhaan menee yöunet; Helvetin pieni määrä sossumasseista (sori, ei lähdettä) menee laiskureille(somaleihin ja maahanmuuttoon en nyt puutu), mutta jos meneekin niin, niin mitä sitten, vapaamatkustajia tulee kaikesta huolimatta, tuleeko heidän takiaan murentaa järjettömän hyvä sosiaaliturva-lainsäädäntö, joka on hyvinvointiyhteiskunnan sitä ideologisinta lainsäädäntöä. Kun on terve mies ja liksat kohdillaan niin eiköhän niitä töitä tehdä, jos ei niin sitten haiskahtaa joltain muultakin kuin laiskuudelta.

Paha homma tässä on se, että ei oikein voi alkaa sijoittelemaan ihmisiä erinäisiin pakkotöihin, siinä ei vaan ole tarpeeksi demokraattista hohketta, olisi tehtävä radikaaleja rajauksia.
Näistä normeista, kun taisi olla jotain puhetta, niin onhan se vieläkin(?) helvetin hieno normi, että on katto pään päällä ja ruokarahaakin, vaikka olisi työtön.

Antero

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos asiallisesta kommentista, Antero.

En tarkoita kuitenkaan vapaamatkustajilla pelkästään kadulle räkijöitä. Vapaamatkustamista on siis hyvinvointivaltion tapauksessa kaikki muiden varoilla eläminen - pois voi ehkä lukea ne joiden työttömyys perustuu suoranaiseen ilman omaa syytä aiheutettuun työkyvyttömyyden syntyyn.

Suomessa on suuri joukko ihmisiä työvoiman ulkopuolella liian aikaisen elköitymisen, oman alan töiden odottelun, ylenmääräisen kouluttautumisen, sabattivapaiden, turhien sairaslomien jne. takia. Työmarkkinoiden ulkopuolella on käytännössä myös valtion tuella näennäis-töitä tekevää väkeä monilla yhteiskunnan sektoreilla. Lisäksi on ainakin omassa tuttavapiirissä Nokialta sun muualta irtisanottuja jotka katselevat työtä nenän vartta pitkin. Ja on sitten näitä jotka elävät mieluummin toimeentulotuella jo nuoresta alkaen kuin menevät töihin ja niitä jotka eivät opettele koskaan sellaista käyttäytymistä että he töihin kelpaisivat. Mukaan pitää laskea vapaamatkustajien lapset joiden vanhemmat kustantavat lastensa elämän sosiaalituella eivätkä omilla varoillaan.

Vapaamatkustaminen ei ole primääristi moraalinen termi vaan tekninen. Ei ole kyse siitä, että jokainen vapaamatkustaminen olisi tuomittavaa, vaan siitä että tällainen järjestelmä a) ei ole taloudellisesti kestävä ja b) se ei ole moraalisesti kestävää.

Normi että kaikki työttömät pidetään leivässä murenee samaa tahtiaa mutta hiukan hitaammin kuin työmoraalin normi. Myös korkeat eläkkeet osallata eläkeläisväestöä ja aikaisen eläkkeelle menot alentavat varsinkin nuorten halua syöttää kasvavaa ja usein hyvin toimeentuleva joutilasta väkeä.

Jukka Aakula kirjoitti...

Minulle ainakin muiden ihmisten ojentaminen on nuorempana tehnyt ihan hyvää ja olen sosiaalistunut paremmin kuin ilman vertaiskontrollia.