Islamilaisen maahanmuuton laajuus on synnyttänyt kiistan sharia-laista.
Minusta paljon mielenkiintoisempi kysymys on se, muuttuuko Eurooppa siihen suuntaan, että kantaväestökin ajautuu jonkinlaiseen kunniankulttuuriin.
Kysymyksen voisi asettaa myös toisin: onko suomalaisesta miehestä pitämään yllä kunniaansa, jos lännessä yleisesti ja Suomessa erityisesti ajaudutaan kunniankulttuuriin ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
77 kommenttia:
Ei ole. Onneksi.
En ole välttämättä samaa mieltä. Ainakaan siitä "onneksi". Mutta aika näyttää.
Toisaalta on jokaisen miehen oma ratkaisu jos hän haluaa olla kastraatti. Jos joku ystäväni esim. hyväksyisi tilanteen jossa häneltä otettaisiin lapsen tapaamisoikeus pois, katkaisisin sellaiseen ihmiseen välini.
Suomalaiset miehet eivät lähde rettelöimään jonkin niin mitättömän asian kuin "kunnia" takia. Heillä on hiukan parempi itsetunto.
Mutta silloin, kun suomalaiset miehet havaitsevat että nyt on jossain jotain perustavanlaisesti pielessä ja asiaa ei saada demokraattisin keinoin kuntoon, suomalaisilla miehillä on tapana silloin panna suojeluskunta pystyyn. Tai punakaarti. Ja setviä asia järjestäytyneen väkivaltakoneiston keinoin.
Tässä vielä lisää ihannoimastasi kunniakulttuurista.
Jos joku ystäväni esim. hyväksyisi tilanteen jossa häneltä otettaisiin lapsen tapaamisoikeus pois, katkaisisin sellaiseen ihmiseen välini.
Tuo on kolmivuotiaan uhmaikäisen pikkulapsen tapa reagoida asiaan. Ei aikuisen miehen.
Tuo on kolmivuotiaan uhmaikäisen pikkulapsen tapa reagoida asiaan. Ei aikuisen miehen.
Niinkö. En vain valitettavasti voi sietää matelevia luusereita.
En ihaile kunniankulttuuria totean vain että tilanteessa jossa ihmisten laillisia oikeuksia ei saada läpi ihmisillä ei ole muita mahdollisuuksia oikeuksiensa turvaamiseen kuin kunniankulttuuri tai luuserimainen taipuminen.
En ymmärrää miksi ehdoin tahdoin olisin sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä jotka etovat minua.
Mutta jos nyt hiukan irtaudutaan tunteista niin yleisesti voi todeta:
Tilannehan voi muuttua sellaiseksi että laajassa osassa maailmaa kunnian kulttuuri on vallitseva tila.
Tilanteessa missä enemmistö harjoittaa kunniankulttuuria ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin sopeutua kunniankulttuuriin.
Kulttuuri on pitkälti koordinaatiopeli. On järkevää toimia samalla lailla kuin muut toimivat.
Niinkö. En vain valitettavasti voi sietää matelevia luusereita.
Tuo on uhmaikäisen lapsen tapa reagoida asioihin. Ei emotionaalisesti kypsän aikuisen.
En ihaile kunniankulttuuria totean vain että tilanteessa jossa ihmisten laillisia oikeuksia ei saada läpi ihmisillä ei ole muita mahdollisuuksia oikeuksiensa turvaamiseen kuin kunniankulttuuri tai luuserimainen taipuminen.
Pääsääntöisesti tällaisessa tilanteessa fiksut ihmiset joko äänestävät vallanpitäjänsä pois (kuten Suomessa 2011 vaaleissa) tai organisoivat sotilaallisesti järjestäytyneen taisteluryhmän, kuten suojeluskunnan, punakaartin tai vapautusarmeijan, joka on kurinalainen, sotilaallisesti järjestynyt ja tehokas. He eivät ryhdy uhoamaan ja mesoamaan ja riehumaan jonkin lapsellisen kunnian takia. Se on uhmaikäisen lapsen tapa reagoida.
En ymmärrää miksi ehdoin tahdoin olisin sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä jotka etovat minua.
Koska heistä voi olla hyötyä sinulle.
Jos sinulta viedään lastesi tapaamisoikeus, niin kehen aiot kunniasi kohdistaa? Lapsiisiko? Joudut vankilaan murhasta ja olet tuhonnut jälkikasvusi. Vaimoosiko? Voit olla varma, että sen jälkeen pääset isojen homojen morsiameksi vankilassa etkä taatusti ikinä näe enää vilaustakaan lapsistasi. Tuomariinko? Vai alatko kenties räiskimään silmittömästi ympäriinsä ja kostat koko yhteiskunnalle kuten Pekka-Eric Auvinen? Vai kenet aikoisit tappaa? Kunnian puolustaminenhan vaatii murhaamista.
On helppoa elätellä väkivaltafantasioita ja kunniakäsityksiä, mutta reaalimaailman sovellus onkin sitten vähän ongelmallisempi.
Tilannehan voi muuttua sellaiseksi että laajassa osassa maailmaa kunnian kulttuuri on vallitseva tila.
Kuten millä tavoin? Sitä ennen nuo kunniakulttuurimaat on ehditty nukettaa jo moneen otteeseen.
Tilanteessa missä enemmistö harjoittaa kunniankulttuuria ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin sopeutua kunniankulttuuriin.
Kyllä on. Kyseinen enemmistö voidaan heittää maasta tarvittaessa sotilaallisin keinoin. Kunniakulttuuri-ihmiset ovat silmiinpistävän huonoja sotilaita. Heitä on mahdotonta saada taipumaan sotilaskuriin ja toimimaan kurinalaisena yksikkönä.
Kulttuuri on pitkälti koordinaatiopeli. On järkevää toimia samalla lailla kuin muut toimivat.
Niinpä. Laumassa määkimällä tai susien tapaan ulvomalla selviää helpoimmin. Todella oman tiensä kulkeminen ja omille ihanteilleen uskollisuus vaatii henkistä selkärankaa, jota kaikilla ei ole.
Miksi minä alkaisin vaimoani hakata tai murhata. Minulla ei ole sellaiseen mitään syytä.
Minä: En ymmärrää miksi ehdoin tahdoin olisin sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä jotka etovat minua.
Sinä: Koska heistä voi olla hyötyä sinulle.
En suhtaudu ystäviini tai lapsiini hyötynäkökulmasta. Jos ystäväni ryhtyy luuseriksi tai limaiseksi mielistelijäksi niin en tietenkään halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Se miksi otin asian puheeksi ei itse asiassa ole tällä kertaa aina ongelmallinen hyvinvointivaltio eli perheiden pilkkomisen subventointi-järjestelmä ja leipää ja sirkushuvia -yhteiskunta.
Tällä kertaa minua ärsyttää ihmisten luuserimainen vetelehtiminen Nokialla ja kyvyttömyys häipyä tilanteesta jossa heitä jatkuvasti nöyryytetään. Mieleen tulee juutalaisten marssit keskitysleirille. HS:ssä oli siitä hyvä kuvaus. Vaikka ukrainalaiset talonpojat huusivat juutalaisille, että paetkaa, porukan mukana mentiin vaan varmaan kuolemaan mieluummin kuin jätettiin kollektiivi.
Se että itse olisin kolme vuotias kuullostaa naurettavalta. Minähän juuri poistun tuollaisista tilanteista, pelastan itseni paskasta. Siksi juuti en halua ympärillenikään ihmisiä jotka luusaavat häpeämättömästi.
Minulle sanottiin pari kertaa että olenko hiukan tyhmä kun lähden alempaan tehtävään - tosin paremmalla palkalla. Liäksi en prostituoi itseäni vaikka saisinkin siitä hyvän palkan.
Elmässä on muitakin arvoja kuin hyöty jos tiedät.
Minä: Tilanteessa missä enemmistö harjoittaa kunniankulttuuria ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin sopeutua kunniankulttuuriin.
Sinä: Kyllä on. Kyseinen enemmistö voidaan heittää maasta tarvittaessa sotilaallisin keinoin.
No millä tavoin. Jos enemmistö on demokraattistesti hankkinut palkka-armeijan - sinähän et muuta hyväksy kuin palkka-armeijan - niin miten se olisi mahdollista. Mitä ihmeen väkivallan ihannointia harjoitat ?
Tällä kertaa minua ärsyttää ihmisten luuserimainen vetelehtiminen Nokialla ja kyvyttömyys häipyä tilanteesta jossa heitä jatkuvasti nöyryytetään.
Kenties he ovat kyvyttömiä häipyä tilanteesta siksi, että he jäisivät tyhjän päälle ja iskisi työttömyys, karenssi, rahattomuus ja ulosotto? Tuossa tilanteessa on mielekkäintä ottaa paketti eli ulosmitata oma osaaminen niin hyvin kuin pystyy. Lähteä kannattaa siinä vaiheessa kun on takaportti valmistettu ja se varmistettu, ettei jää tyhjän päälle.
Se on fiksua toimintaa. Typerää olisi lähteä ovet paukkuen ja hypätä tyhjän päälle ilman mitään takeita uudesta työpaikasta.
Mieleen tulee juutalaisten marssit keskitysleirille. HS:ssä oli siitä hyvä kuvaus. Vaikka ukrainalaiset talonpojat huusivat juutalaisille, että paetkaa, porukan mukana mentiin vaan varmaan kuolemaan mieluummin kuin jätettiin kollektiivi.
Siinähän menivät. Fiksut pakenivat. Vielä fiksummat liittyivät Puna-Armeijaan tai partisaaneihin. Ainoa, joka tuollaisesta jääräpäisyydestä hyötyi, oli Hitler.
Minulle sanottiin pari kertaa että olenko hiukan tyhmä kun lähden alempaan tehtävään - tosin paremmalla palkalla. Liäksi en prostituoi itseäni vaikka saisinkin siitä hyvän palkan.
Pointti oli siinä, että sinulla ylipäänsä oli jokin tehtävä ja edes jokin työ varmistettuna. Ei siinä ole mitään hölmöä. Paljon hölmömpää olisi ollut hypätä tyhjän päälle ilman mitään takeita tulevaisuudesta.
Ruukinmatruunakin muuten teki täsmälleen samalla tavoin kun sinäkin kun metalliteollisuuden lama iski. On fiksumpaa lähteä itse kuin tulla poispotkituksi - se näyttää CV:ssä paremmalta.
Paljon pahempaa on niillä, kenellä ei tällaista takaporttia ole. Ja varsinkin niillä, kenellä on asuntolaina maksamatta, pieniä lapsia tai muutoin vain kriittinen elämäntilanne.
Miksi minä alkaisin vaimoani hakata tai murhata. Minulla ei ole sellaiseen mitään syytä.
Jos sinulta vietäisiin lastesi tapaamisoikeus, niin hän kai olisi ensisijainen kohde, sillä äidithän ne ensimmäisenä ovat riistämässä isiltä lasten tapaamisoikeuksia.
Jos sinulta vietäisiin lastesi tapaamisoikeus, niin kehen kohdistaisit tuon kunniasi? Kenet tappaisit? Vai tekisitkö harakirin parhaaseen samuraitapaan?
On niin helppoa nimitellä ihmisiä luusereiksi silloin, kun ei ole itse samassa tilanteessa eikä ajattele voivansa joutua siihen. Mutta aktuaali tilanne voi olla paljon mutkikkaampi.
En suhtaudu ystäviini tai lapsiini hyötynäkökulmasta. Jos ystäväni ryhtyy luuseriksi tai limaiseksi mielistelijäksi niin en tietenkään halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Elämä on paljon mutkikkaampaa kuin päältäpäin näyttää. Ikinä ei kannata hyljeksiä vastenmielisimpääkään tuttavaa, sillä ystävät tulevat ja menevät mutta vihamiehet kasautuvat.
Riippuu siitä miten tehokas virkakoneisto on. Jos se ei täytä tehtäväänsä (ainakin nyt se antaa illuusion, että jotain hyvitystä sitä kautta voi saada), niin kunniakultuuri varmaankin tulee takaisin.
Tyypilliset "kunniabusinekset" aina kannataa hoitaa paikan päällä. Kostoa Suomen oikeuslaitos ei katso hyvällä.
Jonkin aikaa sitten brittijuristi totesi että virkakoneistolla ei ole keinoja turvata isien tapaamisoikeuksia vaikka oikeuslaitos on tällaisen taannut. Ei sellaisella virkakoneistolla ole mitään arvoa joka ei turvaa edes normaalin ihmisen oikeutta omaan lapseen.
Jos isä tällaisessa tilanteessa tarttuu väkivaltaan ei ulkopuolisella ole moraalista perustetta tuomita isää. Hänhän vain puolustautuu väkivalla väkivaltaa vastaan.
Mies joka ei tapaa lapsiaan on joko sydämetön tai luuseri joka ei kykene puolustamaan oikeuksiaan.
Jos hän lisäksi antaa periksi ja hyväksyy luuseriutensa hänellä ei ole ihmisarvoa.
Matojen kanssa seurustelija on mato.
Oletko muuten koskaan miettinyt että kun saarnaat luuseriuden puolesta - järkevä mies on valtiota lipova luuseri - millä eurooppalaiset miehet pysäyttävät jihadin.
Jihad-taistelija halveksii luuseria.
Jos sinulta vietäisiin lastesi tapaamisoikeus, niin kehen kohdistaisit tuon kunniasi? Kenet tappaisit? Vai tekisitkö harakirin parhaaseen samuraitapaan?
Ihminen elää vain hetken. On naurettavaa myydä kaikki mikä on rakasta ja kaikki mikä tekee miehestä miehen pitkän elämän toivossa. Vain kastraatti ajattelee niin.
En usko että minulle edes voisi käydä koska en ole luuseri enkä lähde jossittelemaan sitäkään miten jonkun muun miehen pitäisi palauttaa kunniansa. Oma asia. Ihmisellä on järki jotta hän keksii keinot.
Jukka on oikeassa, Takkirauta on väärässä. Selitän myöhemmin miksi.
RM on itse sanonut että vihollista ei saa halveksia. Hän puhuu ristiin. Hänen bloginsa rienaa jihadisteja.
Keinoksi jihadin vastustamiseen RM tarjoaa suomalaisten miesten kastroimista valtion orjiksi. Ja lopotomiaa millä heidät saadaan hyväksymään eunukkiutensa.
Voit olla varma, että sen jälkeen pääset isojen homojen morsiameksi vankilassa.
:)
Ei suomalainen vankilaelämä ole lainkaan tuollaista.
Länsimaissa kunniakin on ulkoistettu telkkarisarjoihin. En usko, että muslimeja tarvitsisi olla lähelläkään puolia väestöstä, kun valtiot jo pitkälle tanssisivat heidän pillinsä mukaan.
Eikä mitään suojeluskuntia tai punakaarteja organisoitaisi ilman niitä, jotka kuulemma ovat pelkkää karjaa ja öyhöttäviä typeryksiä. Laittomuuden tilassa yksittäiset herrasmiesupseerit sillä asenteella saisivat joltain bandidoseilta yksinkertaisesti kuonoonsa.
Aikuisten oikeasti ei me tulla minkään Jihadin jalkoihin jäämään.
ROTFLOL. Jos tämä on se syy miksi jotkut vastustavat hallitsematonta maahanmuuttoa vastustetaan, niin meidän syyt on aika erilaiset.
Ei kukaan halua käyttää kerätä omaa jengiä ja käyttää omankädenoikeutta jotain muslimijengejä tai pelastusliiviporukkaa vastaan, joista ainakin ensimmäisen aiheuttama haitta on Suomessa aika pieni, koska silloin on "kovat lainkuulijaiset" eli poliisi ja armeija vastassa ja normaali elämä pilalla. Mutta ilman virkavaltaa tilanne olisi toinen, riippuen siitä minkälaisen uhan nämä porukat aiheuttavat. Onko tämä niin vaikea uskoa?
Aikuisten oikeasti ei me tulla minkään Jihadin jalkoihin jäämään.
En väitä että näin käykään. Tulevaisuus on kuitenkin avoin ja meillä on monenlaisia skenaarioita jotka ovat mahdollisia ja joiden tapahtumiseen voidaan varautua.
Tilanteen kiristyminen "kadulla" on mahdollinen skenaario.
Jos tämä on se syy miksi jotkut vastustavat hallitsematonta maahanmuuttoa vastustetaan, niin meidän syyt on aika erilaiset.
No en ajattele että tämä on ensisijainen syy. Olen tuonut ensisijaisen motiivini esille artikkeleissa väestönlaadusta.
Mutta on tämä jonkinaseteinen syy minulle. Sen sijaan minulle mikään virolaisten putkimiesten pysäyttäminen ei ole minulle oikeastaan syy.
Ei kukaan halua käyttää kerätä omaa jengiä ja käyttää omankädenoikeutta jotain muslimijengejä tai pelastusliiviporukkaa vastaan, joista ainakin ensimmäisen aiheuttama haitta on Suomessa aika pieni, koska silloin on "kovat lainkuulijaiset" eli poliisi ja armeija vastassa ja normaali elämä pilalla. Mutta ilman virkavaltaa tilanne olisi toinen, riippuen siitä minkälaisen uhan nämä porukat aiheuttavat. Onko tämä niin vaikea uskoa?
En väitä että on ihannetila että aletaan kadulla tappelemaan kuin Saksassa 1928. Tällaiseenkin tilanteeseen voidaan jossain skenaariossa kuitenkin ajautua. Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus puolustaa yhteiskuntaa, ellei poliisi siihen pysty. Sitä voi kutsua oman kädenoikeudeksi jos haluaa.
Tietenkään en kiellä sitä, että kansalaisaktiivisuus tasavallan puolustamisessa voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta en sulje mahdollisuutta kategoorisesti pois.
30-luvulla tasavallan puolustaminen oli oleellisesti vapaaehtoisten suojeluskuntien harteilla ja samoin oli venäläisten aggression torjuminen.
Toki vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyi tiettyjä huonojakin piirteitä kuten Mäntsälän tapahtumat.
Jonkin aikaa sitten brittijuristi totesi että virkakoneistolla ei ole keinoja turvata isien tapaamisoikeuksia vaikka oikeuslaitos on tällaisen taannut.
Elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. Mitä aiot tehdä asialle?
Kenelle ajattelit kostaa asian?
Ei sellaisella virkakoneistolla ole mitään arvoa joka ei turvaa edes normaalin ihmisen oikeutta omaan lapseen.
Ei olekaan. Mutta ei siinä ole kyse kunniasta, vaan siitä, että virkamieskoneisto on pettänyt luottamuksensa eli oman osansa diilistä. Se vapauttaa sinutkin noudattamasta omaa osuuttasi diilistä. Ei siinä ole mitään sen kummempaa. Tämän jälkeen valtio ei ole enää muuta kuin sietämätön sortaja, ja olemme palanneet siihen tilanteeseen, joka vallitsi vuonna 1904.
Ei siihen tarvita mitään kunniakäsityksiä. Riittää vain sen tiedostaminen, että valtio ja virkamieskoneisto on pettänyt oman osuutensa yhteiskuntasopimuksesta.
Jos isä tällaisessa tilanteessa tarttuu väkivaltaan ei ulkopuolisella ole moraalista perustetta tuomita isää. Hänhän vain puolustautuu väkivalla väkivaltaa vastaan.
Riippuu siitä, kenelle hän kostaa ja kehen hän kohdistaa väkivaltansa. Jos kyseessä on tällöin valtion virkamieskokoneisto, ruukinmatruuna lupaa katsoa muualle.
Valapatto valtio ei ole sen kummempi kuin mikään tavanomainen rikollisorganisaatio. Jokainen valtio on pohjimmiltaan rikollisorganisaatio, jolla on oma maa-alue ja väkivaltamonopoli sen alueella. Valtion ja mafian ainoa ero on siinä, että valtio ylläpitää oikeuslaitosta ja lakeja. Jos valtio pettää tämän velvollisuutensa, sillä ei sen jälkeen ole sen enempää legitimiteettiä kuin moottoripyöräjengillä.
Mies joka ei tapaa lapsiaan on joko sydämetön tai luuseri joka ei kykene puolustamaan oikeuksiaan.
Jos hän lisäksi antaa periksi ja hyväksyy luuseriutensa hänellä ei ole ihmisarvoa.
Kolmas vaihtoehto on, että hän on yksinkertaisesti nujerrettu orja jolla ei kertakaikkiaan ole vaihtoehtoja.
Sinun on niin kovin helppoa uhota kun kaikki on hyvin. Jos itse joutuisit samaan tilanteeseen, menisi sinullakin sisu nopeasti kaulaan. Jos ryhtyisit riehumaan, joutuisit vain entistä pahempaan liriin. Jos ryhtyisit henkilökohtaiseen kostoon, joutuisit vain vankilaan. On niin helppoa lässyttää kunniasta ja uhota, mutta tosipaikan tullen tulisi tenkkapoo. Sinulla on liian iso vastustaja edessäsi. Toisaalta myös yhteiskunta on jo aivopessyt lapsesi halveksimaan miestä, joka lähtee riehumaan oikeuksiensa perään. Lapsesi eivät sen jälkeen haluaisi vilkaistakaan sinuun päin.
Et kuulu etuoikeutettuun vähemmistöön. Et kuulu sellaiseen vähemmistöryhmään, jonka riehumista katsotaan läpi sormien. Olet valkoihoinen heteromies, joten olet automaattisesti sortaja. Sinulle mätkäistään kuulapääkovennus ja sinut tuomitaan aina kovimman mukaan. Älä kysy miksi niin on. Niin vain on. Marxilainen mädätys on edennyt liian syvälle länsimaiseen yhteiskuntaan.
Matojen kanssa seurustelija on mato.
Voi olla. Tai sitten hän voi olla puutarhuri tai kalastaja. Friends in low places voi toisinaan olla aivan yhtä käyttökelpoinen asia kuin friends in high places.
Oletko muuten koskaan miettinyt että kun saarnaat luuseriuden puolesta - järkevä mies on valtiota lipova luuseri - millä eurooppalaiset miehet pysäyttävät jihadin.
Eivät ainakaan kunniakulttuurilla ja älyttömällä riehumisella. He tekevät sen käyttämällä päätään ja nojaamalla teknologiaan ja tuntemalla vihollisensa. Kannattaisi sinunkin lukea se Sun Tzu. Samoin vanha kiinalainen 36 strategiaa on lukemisen arvoinen teos.
Jihad-taistelija halveksii luuseria.
Toki. Ja samalla dzihad-taistelija luiskahtaa ylimielisyyteen.
Ei sotaa käydä uhoamalla ja partaa päristämällä ja suurilla tunteilla. Sitä käydään järjellä. Parasta sodankäyntiä on taistelu vihollisen strategiaa, ei hänen taisteluvoimaansa, vastaan. Kun tunnetaan dzihadistin heikkoudet - älytön fanaattisuus ja kolmivuotiaan tasolla oleva tunne-elämä - niitä on helppoa käyttää hyväksi.
RM on itse sanonut että vihollista ei saa halveksia. Hän puhuu ristiin. Hänen bloginsa rienaa jihadisteja.
Ei suinkaan. Ruukinmatruuna kammoaa dzihadisteja, mutta ei halveksu heitä. Pikemminkin niin päin, että tunne vihollisesi. Dzihadisteilla on yksi heikko kohta ja se on tunne-elämä ja sen ennakoitavuus.
Muista, mitä Sun Tzu sanoo. Jos vihollinen on kunniastaan herkkä, häntä voidaan solvata ja ärsyttää. Sillä hänet saadaan tekemään älyttömyyksiä ja reagoimaan tunteittensa, ei järkensä, mukaan.
Keinoksi jihadin vastustamiseen RM tarjoaa suomalaisten miesten kastroimista valtion orjiksi. Ja lopotomiaa millä heidät saadaan hyväksymään eunukkiutensa.
Ehei. Keino on ensisijaisesti legitimiteetin - siis äänestämisen ja vaalien ja systeemin käyttäminen. Jos se ei toimi, niin sen jälkeen sitten sotilaallinen järjestäytyminen - ensialkuun jonkin sopivan peiteorganisaation, kuten vaikkapa urheiluseuran, alla. On tässä maassa ennenkin pantu suojeluskuntia pystyyn, ja silloin vastustaja oli astetta kovempi eli tsaarin valta. Ei siihen mitään kunniakäsityksiä ja uhmaikäistä uhoamista tarvita.
Jos valtio pettää perustavimmanlaatuisen velvollisuutensa - legitimiteetin ja kansalaisten oikeuksien turvaamisen - se on sitämyötä sitten selvä. Silloin ei hallintoalamaisellakaan ole enää mitään velvollisuutta totella valtiota.
"Jos sinulta vietäisiin lastesi tapaamisoikeus, niin kehen kohdistaisit tuon kunniasi? Kenet tappaisit? Vai tekisitkö harakirin parhaaseen samuraitapaan?"
Ihminen elää vain hetken. On naurettavaa myydä kaikki mikä on rakasta ja kaikki mikä tekee miehestä miehen pitkän elämän toivossa. Vain kastraatti ajattelee niin.
Voit uhota juuri niin paljon kuin haluat, mutta et vielä vastannut siihen isoimpaan kysymykseen: kenelle ajattelit kostaa tuossa tilanteessa? Vaimollesiko, lapsillesi, sosiaalitädeille, vaimosi juristille vai tuomarille? Vai järjestäisitkö vaikkapa autopommin käräjätaloon?
Todettakoon vielä, että Turkin sulttaanikunnassa eunukit olivat tunnettuja julmuudestaan, turhamaisuudestaan, kostonhimostaan ja säälimättömyydestään. He kuristivat useamman kuin yhden liian kunnianhimoiseksi käyneen prinssin ja visiirin, ja heittivät mereen säkissä useamman kuin yhden hankalan haareminaisen. Kastraatio, varsinkin murrosiän jälkeen, ei tee ihmismiehestä säyseää, vaan hyvin julman ja aggressiivisen.
En usko että minulle edes voisi käydä koska en ole luuseri enkä lähde jossittelemaan
Niin. Tuo asenne "eihän minulle noin voi käydä" on varmin tapa joutua ongelmiin. Maalla on helppoa olla viisas kun merellä tulee ongelmia. Tuli muuten havaittua viime kesänä :-)
Ei ole olemassa mitään yhteiskuntasopimusta. Se on hobbesilaista tuubaa.
Luuseri toki vinkuu jos asiat eivät hoidu. Ihminen hoitaa asiat tavalla tai toisella.
Nöyrytyksen hyväksyjä on kastraatti.
Länsimaissa kunniakin on ulkoistettu telkkarisarjoihin. En usko, että muslimeja tarvitsisi olla lähelläkään puolia väestöstä, kun valtiot jo pitkälle tanssisivat heidän pillinsä mukaan.
Niin no.
Eikä mitään suojeluskuntia tai punakaarteja organisoitaisi ilman niitä, jotka kuulemma ovat pelkkää karjaa ja öyhöttäviä typeryksiä.
Pääsääntöisesti karjaa tarvitaan tottelemaan ja suorittavalle tasolle, ja öyhöttäviä typeryksiä ärsyttämään vihollista. Ne, ketkä johtavat ja organisoivat, ovat aivan eri ihmisiä kuin ne, jotka öyhöttävät ja mesoavat.
Ruukinmatruuna on harrastanut riittävän pitkään kamppailulajeja, sekä aseellisia että aseettomia, ymmärtääkseen jotain sekä ihmisen psykologiasta että fysiologiasta. Ja miten eri tyyppiset ihmiset on mielekkäintä kohdata.
Kaikkein vaarallisimpia tyyppejä eivät ole isot lihaksikkaat uhoajat. Vaarallisimpia ovat keskikokoa isommat ja hiljaiset sekä rauhalliset miehet. He nimittäin tappelevat järkensä kanssa, ja usein osaavat sellaista, mitä kadulla ei opi.
Laittomuuden tilassa yksittäiset herrasmiesupseerit sillä asenteella saisivat joltain bandidoseilta yksinkertaisesti kuonoonsa.
Toki. Mutta sen jälkeen kun niitä herrasmiesupseereja on useampia ja he osaavat asiansa - sekä aseilla että ilman, bandidosit ovat ottavana osapuolena. Tyypillinen öykkäri ei osaa taistella lainkaan - hän tappelee pelkällä vaistollaan.
Ruukinmatruunalla on paha kutina kuitenkin siitä, että kohta on aika hioa miekka teräväksi ja vaihtaa vasamien kärjet teräviksi tylppien sijaan.
Ei ole olemassa mitään yhteiskuntasopimusta. Se on hobbesilaista tuubaa.
Kaikki inhimillisen elämän interaktiot perustuvat sopimuksiin - joko kirjallisiin tai kirjoittamattomiin. Myös hallintoalamaisen suhde valtioon.
Luuseri toki vinkuu jos asiat eivät hoidu. Ihminen hoitaa asiat tavalla tai toisella.
Jos on valmis hyväksymään sen riskin, että asiat voivat muuttua huonoista katastrofaalisiksi ja että voi joutua vain entistä pahempaan liriin.
Ja menettää kasvonsa lopullisesti toisten ihmisten silmillä uhmaikäisellä uhoamisella.
Palkkasotureillehan olisi pitänyt talvisotakin sinun mielestäsi jättää.
Nyt uhoat miekoista. Ristiin menee puheet. No hyvä jos kehitystä on tapahtunut ja alat ymmärtää että aktiivisia kansalaisia tarvitaan.
"Ruukinmatruunalla on paha kutina kuitenkin siitä, että kohta on aika hioa miekka teräväksi ja vaihtaa vasamien kärjet teräviksi tylppien sijaan."
You go girl!
Palkkasotureillehan olisi pitänyt talvisotakin sinun mielestäsi jättää.
Ammattisotilaille.
Yhteiskunta, joka ei saa riittävästi vapaaehtoisia puolustamaan itseään, ei ole puolustamisen arvoinen. Jokainen ammattisotilas on aina vapaaehtoinen. Pakottamalla ei saada aikaan kuin k*sipäitä, ja orjat eivät ehkä ole parhaita vapauden puolustajia.
Ammattisotilaan ja palkkasoturin välinen ero on suunnilleen sama kuin Ferrarin ja kesä-Ladan. On toki ollut aika ja paikka, jolloin maanpuolustus on hoidettu kokonaan palkkasotureilla. Se oli keskiajan Italia ja kondottieerien aika 1300-luvulta 1600-luvulle. Italialainen condotta oli täysin ylivoimainen turkkilaisia vastaan, ja Venetsian kaupunkivaltio nöyryytti moneen otteeseen sulttaanikuntaa.
Nyt uhoat miekoista. Ristiin menee puheet.
Kuinka niin? Ruukinmatruuna on moneen otteeseen todennut, että jos Suomessa olisi ammattiarmeija, hän olisi vallan hyvin voinut mennä sinne vapaaehtoisena. Mutta asevelvolliseksi ei ikinä.
Kylmät aseet ovat muuten siitä kivoja, että niitä ei kontrolloi mikään laki eikä mikään säädös. Niitä pystyy hädän tullen tekemään itsekin. Samoin työstökoneella ja rihlaustuurnalla saa paljon kivaa aikaiseksi.
No hyvä jos kehitystä on tapahtunut ja alat ymmärtää että aktiivisia kansalaisia tarvitaan.
Mutta ei tehtävään pakotettuja. Tässä on se ero.
Gc, toivottavasti ei. Mutta epätoivo yhdistyneenä määrätietoisuuteen voi saada todella pahoja asioita aikaan. Ja lapsiimme ei kukaan koske.
Urheiluseuran suhteen lapsia ei kannata viedä minkään hyödyttömän lajin, kuten yleisurheilun tai voimistelun piiriin, vaan joko salille tai dojolle. Tämä yhteiskuntamme kehittyy koko ajan suuntaan, joka ei ole hyvä.
Todettakoon vielä, että suomalaiset ovat autismin leimaamaa väkeä. He eivät innostu kunniajutuista, vaan pitävät sitä lapsellisena ja älyttömänä.
Sensijaan kun suomalaista on ärsytetty riittävästi, lopputulos on yleensä todella murheellinen. Suomalaisilla on paha tapa tällöin organisoitua ja panna suojeluskunta pystyyn ja toimia todella autistisella, kylmällä ja tunteettomalla tavalla.
Autismin ja suomalaisen negatiivisuuden toinen puoli on se, että se tekee suomalaisista pahuksen hyviä sotilaita.
Urheiluseuran suhteen lapsia ei kannata viedä minkään hyödyttömän lajin, kuten yleisurheilun tai voimistelun piiriin, vaan joko salille tai dojolle. Tämä yhteiskuntamme kehittyy koko ajan suuntaan, joka ei ole hyvä.
En kyllä ajattele noin. Joukkuevoimistelussa oppii valtavasti sosiaalisia taitoja, jotka auttavat pärjäämään ilman nyrkkejäkin.
Samoin partiossa.
Välillä RM syyttää minua väkivallan ihannoinnista mutta kyllä tuosta nyt tulee mieleen että sinun maailmasi (siis pään sisäinen) on paljon väkivaltaisempi kuin minun.
Kumpi on realistisempi maailmankuva siitä on ehkä turha lähteä riitelemään.
Olen vienyt lapseni Intiaan enkä minnekään rantalomalle - koin tiettyä syyllisyyttä mutta ajattelin että he saavat sosiaalista pääomaa. Oln vienyt moneen muuhunkin paikkaan maksimoimatta aina turvallisuutta.
Friends in low places voi toisinaan olla aivan yhtä käyttökelpoinen asia kuin friends in high places.
En ole koskaan vierastanut ystäviä jotka eivät ole varakkaita ja koulutettuja. Se onkin eri asia.
Eikä muuten ole edes isät, jotka hylkäävät lapsensa. Oheinen artikkeli on julmaa luettavaa.
Lasken kahteenkymmmeneen ja ennen kuin ehdin kirjoittaa mitään lännen rappiosta heittäydyn analyyttisemmaksi:
1. Mikä on ongelman laajuus.
2. Kertooko tämä yleisestä trendistä yhteiskunnassa. Hedonismista.
3. Miksi tällaista toimintaa pitäisi valtion varoin tukea.
Maksan toki veroja tuohonkin tarkoitukseen kun "aseella uhataan". Sen verran olen luuseri. Semminkin kun en ole mikään anarkokapitalisti ja hyväksyn jonkin tasoisen valtion.
Mutta tuollaiseen toimintaan en kyllä haluaisi arhaa antaa. Tuen mieluummin vaikka Jehovan Todistajia.
Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas puhuu Yle Uutisten haastattelussa huostaanottoilmiöstä.
Vilpas väittää, että nuorten huostaanottojen lisääntymisen yksi syy on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, koska haluavat keskittyä uuteen perheeseensä.
- Selkeästi voi sanoa, että viime vuosien aikaan tällaisia tilanteita on tullut kohtuullisen usein, kyllä minun mielestäni voidaan puhua ilmiöstä. Ja minulla on sellainen käsitys, ettei tämä ole mikään vantaalainen ilmiö, vaan valtakunnallinen ilmiö ja myös tämän ajan ilmiö, Vilpas sanoo.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111569-yle-rankka-vaite-%25E2%2580%2593-teineista-halutaan-eroon
Alistetun ihmisen nimittäminen "kastraatiksi" on myös minusta aika halpamaista ja yliampuvaa.
Olen kuullut tapauksista, joissa naiset estävät isiä tapaamasta lapsiaan, ja todellakin oikeuslaitoksella on siinä kovin vähän mahdollisuuksia; väkivalta ei oikein tarjoa mitään mahdollisuuksia oman tilanteen parantamiseen sellaisessa tilanteessa, etenkin jos sosiaaliviranomaiset ovat (niinkuin usein ovat) äidin puolella näissä kysymyksissä. Yksikin vähäinenkin käsiksi käyminen tai tönäisy, jos sille löytyy todisteita, johtaa lähes väistämättä tilanteen sementoitumiseen myös oikeuden silmissä.
Minusta ajatus, että miehellä on "velvollisuus" tällaisessa tilanteessa ikäänkuin näön vuoksi ja kunniaansa puolustaakseen ryhtyä täysin kaikkien edun vastaiseen toimintaan, on naurettava.
Koska en usko mielipiteiden kriminalisoimiseen, olen sitä mieltä, että kaikilla on tietysti oikeus ajatella juuri niinkuin he ajattelevat, myös tällä tavalla. Pitäisin kuitenkin erittäin vahingollisena, jos tällainen asenne yleistyisi.
Olen myös IM:n kanssa samaa mieltä siitä, että käsitys muistuttaa uhmaikäisen lapsen toimintaa. Nelivuotias poikani usein rikkoo omat ja kaverien leikit, jos kokee pettymyksen tai ei saa tahtoaan läpi leikissä. Tämän jälkeen hän saattaa itkeä tunninkin sitä, että oma leikki meni pilalle (vaikka hän pilasi sen omasta tahdostaan "kostoksi").
Minua ei tosiaankaan millään lailla haittaa jos ajattelette että olen 3-4-vuotiaan tasolla.
Tiedän itse mainiosti etten ole.
Mun on suorastaan mahdotonta muuttaa mieltäni tästä asiasta.
Uskon että juuri tuollaiset periksi antavat luuserit aiheuttavat sen että tällaisia tilanteita jatkuvasti syntyy uusia ja uusia.
(jos edellinen viestini ei tuhoutunutkaan, niin tämä on jokseenkin turha)
En ajattele, että olet jotenkin lapsen tasolla. Kuvaamasi suhtautumistapa muistuttaa lapsen suhtautumistapaa, ja se on monessa kulttuurissa yleisesti hyväksytty suhtautumistapa. Voisi jopa sanoa, että se on hyvin luonnollinen suhtautumistapa.
Et mitenkään erittele mitä tämä kunnian puolustaminen olisi. Yhtäältä varaat kauhean halveksunnan jollekin (alistuminen, kasvojen menettäminen, kunniattomuus), mutta toisaalta et yksilöi lainkaan mitä nämä mielestäsi tarkoittavat.
Toki meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys kunniasta. Itse esimerkiksi pidän kunniallisena sitä, että kykenee myöntämään virheensä. Ihminen, joka ei siihen kykene, vaan pitäytyy "periaatteissaan", on minusta kunniaton. En tosin ajattele, ettei tällaisella ihmisellä ole ihmisarvoa, mutta mitään arvostusta tai kunnioitusta "periaatteen miehet" eivät minulta saa. Sama pätee ns. vahvoihin mielipiteisiin, kaikenlaiseen öykkäröintiin, "päällikköyteen" jne. Ylipäätään halveksun sellaisia dominanssin osoittamisen muotoja, joilla ei ole mitään muuta funktiota kuin kasvojen säilyttäminen. Halveksun myös itsetuhoista ja yleisluontoista tuhoavaa käyttäytymistä, erityisesti silloin, kun se ei (enää) palvele edes mitään peliteoreettista päämäärää.
Peräänantamattomuus on kaksiteräinen miekka. Se on minusta tarpeen ja jossain määrin arvostettavaa, joskus jopa sellaisen pisteen yli, jossa siitä on jopa haittaa toimijalle itselleen. Mutta kun haitta alkaa olla ilmeinen paitsi henkilölle itselleen, myös ulkopuolisille, peräänantamattomuus on vain typeryyttä.
Et mitenkään erittele mitä tämä kunnian puolustaminen olisi. Yhtäältä varaat kauhean halveksunnan jollekin (alistuminen, kasvojen menettäminen, kunniattomuus), mutta toisaalta et yksilöi lainkaan mitä nämä mielestäsi tarkoittavat.
Sanotaan nyt näin että eräs läheiseni joutui eräänlaisen terrorisoinnin kohteeksi 15 vuotta sitten.
Katkaisin sen joutumatta tekemään aiheuttamaan kenelläkään mitään todellista harmia.
Kaikki osapuolet ovat nyt aivan ystävällisissä ja luottamuksellisissa väleissä keskenään.
Sanotaan nyt näin että eräs läheiseni joutui eräänlaisen terrorisoinnin kohteeksi 15 vuotta sitten.
Katkaisin sen joutumatta tekemään aiheuttamaan kenelläkään mitään todellista harmia.
En tiedä mistä on ollut kyse, mutta ei tämä kuulosta kunnian puolustamiselta tms. irrationaaliselta toiminnalta. Ehkä käytämme käsitteitä eri tavoin.
Itse olen ymmärtänyt kunnian käsitteen niin, että kunnia "palautetaan" jollakin abstraktilla, täysin irrationaalisella, ja yleensä tuhoisalla tavalla. Olennaista kunniassa on, että sen palauttaminen on kallista; esimerkiksi pitää tappaa tai ainakin pahoinpidellä kunniaa "loukannut" taho.
On tietysti totta että onnistuimme RM:n kanssa hermostuttamaan toisemme ja keskustelu ns. kuumeni. Tämä on klassinen aihe mistä meille tulee aina riita. Keskustelun värikkyys - ja omien ilmaisujeni jyrkkyys - liittyi tähän. Mutta en nyt tarkoita että katuisin asiasisältöä.
Käsittääkseni kunnia pyritään primääristi ylläpitämään ilman että mitään haittoja syntyy.
Osapuoli A ei eskaloi tilannetta jos A uskoo että B ja B:n ryhmä on sitoutunut toimimaan tietyllä tapaa.
Sitoutumista tukee kunnian käsite.
Tietenkään en tarkoita etteikö kunnian ympärillä olisi tehty kaikenlaista pahaakin. Muttta eihän kyseessä ole mikään homogeeninen yhtenäinen käsite.
Olen TM:n kanssa täysin samaa mieltä. Mutta ikävä totuus on se, että kunniastaan kannattaa pitää kiinni,, vaikka sitten lakituvassa, jos vaihtoehto on pahempi. (Tämä oikeus kunniaan on kai taattu laissakin). Jos nimittäin itse en pidä kunniastani kiinni, tästä aiheutuu ainakin kuukauden vitutus, joka on tietenkin valtava kustannus. Tämä on kai jotain samaa kuin se, että oikeasti joidenkin on parempi käyttää päihteitä/juoda viinaa kuin olla selvin päin.
Halveksun kyllä sosiaalista sitoutumistakin. Kunniakulttuureissa usein esimerkiksi on tapana, että "omia" puolustetaan silloinkin, kun nämä aivan yksikäsitteisesti ovat toimineet väärin. Mikään sosiaalinen side ei saisi minua puolustamaan (normaalin ihmisarvon yli) ketään tilanteessa, jossa tämä olisi esimerkiksi vahingoittanut jotain täysin viatonta yksilöä täysin pahansuopuuttaan. Oikeastaan ainoastaan lapsiani voisin kuvitella suojelevani tällaisessa tilanteessa.
Minä näen kunnian nimenomaan aidon vastuunottamisen vastakohtana, mutta tietenkin se on varmaan sinun käsitteistössäsi jotain muuta. Eli minulle sana "kunnia" tarkoittaa jotain senkaltaista että pitää pelastaa kasvot jos joku "nöyryyttää"; jos joku näyttää keskisormea, niin mennään rikkomaan sen ikkunat, ja sitä että anteeksi ei pyydellä edes silloin kun on loukattu jotakuta vaikka sitten vahingossa.
Kuten totesin, arvelinkin sinun tarkoittavan jotain muuta, mutta tekstistä ja kommenteista ei saa muunlaista kuvaa.
Suomalaisen miehen - tai laajemmin yhteiskunnan - ei siis tässä minun antamassani merkityksessä kuulukaan puolustaa "kunniaansa", vaan yksinkertaisesti laittaa linnaan tai potkia ulos ne, jotka "kunniaansa" puolustavat.
Olen itse ollut hyvin äkkipikainen, ja käyttäytynyt täysin epärationaalisesti ja tuhoisasti nuorempana, kun olen kokenut nöyryytystä. Olen lisäksi puolustanut joskus kaverin "kunniaa" puolentusinan skinheadin jengiä vastaan pelkästään uhoamisen vuoksi. Kasvoissani on vieläkin arpia tästä tapauksesta.
Kunnollinen turpaansa saaminen opettaa kyllä, että kunnia on katoavaista.
No menipä keskustelu hankalaksi.
No jospa ajatellaan vaikkapa tilannetta missä henkilö A joutuu kiusaaminsen kohteeksi ja isoveli B ei tee asialle mitään vaan valittelee vain että hänellä ei ole nyt laillisia mahdollisuuksia vaikuttaa tähän että onpa tämä nyt kurjaa. Kun ei ole ketään todistajiakaan asialla vain pikkuveljen sana.
Niin sitä pidän siis kunniattomana.
Läheisten puolustaminen on eri asia, eikä se ole tietyssä mielessä kunniakulttuurien olennainen piirre. Kunniakulttuureissa kunniakoodi on hyvin monimutkainen, on olennaista ja mielekästä puhua kunniakulttuurin piirteistä vain niiltä osin kuin se voi joutua ristiriitaan suomalaisen kulttuurin tai lainsäädännön kanssa.
Kunniakulttuurin voimistuminen tarkoittaa minusta nimenomaan sitä, että keinot joilla kunniaa ylläpidetään, kovenevat.
Minä näen kontrastin jotenkin niin, että kun lapsi tai pikkuveli joutuu kiusaamisen uhriksi, vanhempi tai isoveli puolustaa "kunniaa" jollakin näyttävällä ja kovaäänisellä tavalla, usein uhkailujen, kiroamisen, jne. kautta. Pahimmassa tapauksessa kääntäen vielä asian omaa lastaan tai sisarustaan vastaan, koska tämä on "tahrannut" kunniaa.
Suomalaisessa kultturissa on perinteisesti ollut eroja paikallisesti. Osissa maata on vallinnut häpeä/kunniakoodi, jossa uhrin osa on olla hiljaa ja kärsiä, valittamista ja puuttumista on pidetty häpeällisenä. Paikoitellen taas asiaan puuttuminen on nähty asianmukaisena. Tässä suhteessa suomalainen kulttuuri ei ole yhtenäinen. Rakentavaa ja hienotunteista asian ratkaisemista neuvottelemalla, sovittelemalla, ja tarvittaessa ns. kovan pistämisellä kovaa vasten, on yleensä pidetty positiivisena asiana. Tässä järjestyksessä.
Eräänlaisella "erotusdiagnostiikalla" tarkastellen oman "kunnian ylläpitäminen" tarkoittaa jotain aivan muuta kuin sitä, mistä tässä kuitenkin on ollut puhe. Siinä "kova kovaa vasten" on yleensä lähtökohta. Tätä asiaa on jonkin verran tutkittu, luin hiljattain jonkun kirjan (en enää muista minkä) jossa käsiteltiin peliteoreettista kunniakulttuurin syntymekanismia ja kunniakulttuurin "tarvetta". Minusta paras lääke siihen on että kunnian käsite demonisoidaan täysin ja ns. rakentavalle toiminnalle annetaan mieluummin joku muu nimi.
Tässä vaiheessa ei voi enää vastata kaikkeen, mutta heitän joukkoon muutaman kommentin.
- Liberaali eliitti, ellei heidän toimiaan saada estettyä, heittävät tavalliset suomalaiset susille, kuten vastaava on jo tapahtunut monissa muissa länsimaissa. On järkevää pystyä puolustamaan itseään yksilöllisesti ja yhdessä. Ei ole järkevää luottaa valtioon ja sen kollektiivisuuteen.
Nim. tiedemies: "Mikään sosiaalinen side ei saisi minua puolustamaan (normaalin ihmisarvon yli) ketään tilanteessa, jossa tämä olisi esimerkiksi vahingoittanut jotain täysin viatonta yksilöä täysin pahansuopuuttaan."
- Mutta muslimit ja muut tribalistit puolustavat aina ja kaikissa tilanteissa omiaan muita vastaan. Huomaat varmasti peliteoriasta, johon näytät luottavan, että tribalistit pääsevät eturistiriitojen ja konfliktien kertyessä pikkuhiljaa voitolle, koska monet länsimaiset ihmiset kääntyvät usein omiaan vastaan.
- Vaihtoehtoina ei ole 'ei mitään' ja 'jihad vs. armeija', vaan kyseessä on hidas asteittainen, kuluttava ja heikentävä prosessi. Esim. Ranskan muslimeilla on jo 751 kooltaan kasvavaa autonomista aluetta, johon poliisit voivat mennä vain armeijan saattueita muistuttavissa ryhmissä. Muslimien syntyvyys on paljon korkeampi kuin ranskalaisten, joten heidän osuutensa kansalaisista kasvaa. Ranskan armeijan henkilökunnasta 15-20% on muslimeja ja osuus kasvaa. Jos muslimit ja ranskalaiset joutuvat konfliktiin niin, että siihen liittyy armeija, muslimit pystyvät halvauttamaan, sabotoimaan ja tuhoamaan armeijan toiminnan sisältä käsin. Muslimit verkottoituvat ja levittäytyvät yhä laajemmalle Ranskan yhteiskuntaan; sen informaatio-, talous-, yms. solmukohteisiin, ja valta-asemiin, vaikka ylin valta. onkin vielä ranskalaisilla liberaaleilla. Liberaalit taipuvat ja antavat periksi muslimeille säännöllisesti. Esim. äskettäin säädettiin ranskalaisen valtioihanteen mukaisesti burkhakielto, mutta muslimit pitävät sitä pilkkanaan, eikä se ole vaikuttanut heidän burkhien käyttöönsä. Siitä on tullut vain yksi julkinen lisäsymboli Ranskan impotentille kyvyttömyydelle. Muslimien ranskalaisiin kohdistama joukkoväkivalta ja muu rikollisuus on arkipäivää, eivätkä joukkomellakat ole harvinaisia. Jne.
- Tyypilliseen liberaalivärisokeaan tapaan sosialistit värväsivät Hollannissa muslimeja ja afrikkalaisia riveihinsä ja houkuttelivat heitä äänestäjikseen lisätäkseen valtaansa. Tarkoituksena oli, että hollantilaiset sosialistit pysyvät johdossa. Kävi kuitenkin juuri niinkuin saattoi odottaa; heti kun em. ryhmien kriittinen massa nousi riittävän suureksi, he syrjäyttivät avoimen rasistisesti hollantilaiset omilta alueiltaan ja alkoivat ajaa omaa politiikkaansa, jolla ei ole mitään muuta yhteistä sosialistien politiikan kanssa kuin se, että hekin kannattavat hollantilaisten rahojen siirtoa itselleen.
Jatkuu ...
Osa 2.
- Ironmistressin näkemys on psykologisesti melko negatiivinen ja haitallinen. Mielestäni suomalaisten miesten täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lopettaa, ehkä joitain 'teknisiä' asioita lukuunottamatta, naisten kuunteleminen miesten välisiin konflikteihin ja eturistiriitoihin liittyvissä asioissa. Toimiessaan miesten sosiaalinen konfliktivaisto, common sense, ei ole mitenkään sattumanvarainen ilmiö, vaan pitkälle kehittynyt ja siten automatisoitunut aivojen moduuli (vrt. esim. näköprosessointi). Se tuottaa paljon useammin oikeita yleisvastauksia kuin järjen käyttö, joka tässä asiassa useimmiten yrittää tuottaa (haitallista) monimutkaisuutta tai uutuutta antaakseen signaalin korkeasta älykkyydestä. Naisilla ei tällaista vaistoa juurikaan ole, eivätkä he useimmiten ole joutuneet sellaisiin paineisiin joita kaikki miehet, 'kastraatit' mukaanlukien, kokevat. Tosin miehilläkin konfliktivaiston taso vaihtelee. Tämän vaiston vaikutuksen tehokkuutta heikentää suomalaisten globaalissa mittakaavassa heikko yhteisöllisyys ja ryhmähenki.
Tässä esimerkki länsimaisten ihmisten atomisoituneesta individualismista, ja liberaalin kasvatuksen ja koulutuksen tuottamasta psykologiasta vs. taiwanilaisten yhteisöllisyys.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=BODWUohtXHo
http://www.youtube.com/watch?v=dLPtsQyuHbg&feature=channel_video_title
Koska psykologia muokkautuu peilautumalla erityisesti vanhemmista ja myös muista ympäristön vaikuttajista, kasvatus yms. on tärkeä lähtökohta. Muokkautuminen tarkoittaa kasvatuksen mukaisesti joidenkin aivojen hermoratojen vahvistumista ja toisten kuolemaa, ja siten näiden vaikutus jää suurelta osin pysyväksi. Taipumuksilla on vaikutusta, mutta vähemmän kuin vanhemmista peilaamisella. Siten 'kastraatin' lapset voivat olla täysin erilaisia kuin isänsä, jos vanhemmat osaavat kasvattaa lapsensa oikein. On toki monia psykologisia keinoja parantaa 'kastraattien' rohkeutta ja stressinsietokykyä. (Kirjoitan niistä jossain vaiheessa)
Minä hyväksyn 'kastraatit', jos he osoittavat käytännön toimillaan työskentelevänsä suomalaisista välittävien suomalaisten puolesta, tekevänsä parhaansa. Kaikkia tarvitaan. Tarvittava muutos suomalaisissa tapahtuu hitaasti ja asteittain, ja tämän hetken ongelmat ja puutteet eivät merkitse lopputuloksen kannalta mitään.
- Puhtaasta meritokratiasta on luovuttava. Kaikista yksittäisistä periaatteista, vaikka ne olisivat hyviäkin, tulee tyrannisoivia kun niitä sovelletaan elämän monimutkaisuuteen ja monimuotoisuuteen. Puhdas meritokratia johtaa väistämättä siihen, että mitään rajoja sosiaalisista ja yhteisöllisistä valtiollisiin ja kulttuurillisiin ei pystytä puolustamaan.
TM, Selvennettäköön vielä mitä tarkoitin. Lainaan wikipediaa;
The prevailing culture of the Southern United States is said to be a "culture of honor", that is a culture where people avoid unintentional offense to others and maintain a reputation for not accepting improper conduct by others..
Eli jos henkilö identifioituu etelävaltiolaiseksi, hänen on säilyttääkseen kunniansa muiden etelävaltiolaisten silmissä oltava valmis puolustamaan itseään vaikka puolustautuminen johtaisi lyhyellä tähtäimellä haittaan. (Tämä ei edellytä mitään sellaista, että henkilö puolustaisi oman ryhmän jäseniä.) Jos etelävaltiolainen menettää kunniansa, hänelle syntyy haitta koska kukaan ei ole hänen kanssaan (tai hänen lastensa kanssa) tekemisissä.
Eli tämä on erikoistapaus siitä, että kun strategiseen peliin liitetään vertaisrangaistus peli transformoituuu toiseksi. (Vangin dilemma esimerkiksi transformoituu koordinaatiopeliksi jos rangaistus on tarpeeksi korkea.)
Eli yhteisö rankaisee pelaajaa normaalisti normin rikkomisesta - normi vain on tässä tapauksessa se, että "itseä on pakko puolustaa" ja rangaistus on kunnian eli statuksen lasku.
Kunnian ylläpito johtaa siihen että vahvan ei useinkaan kannata hyökätä heikon kimppuun koska heikko puolustautuu viimeiseen asti. (Kun heikko uhoaa puolustautuvansa hyökkäyksen hetkellä, uho ei ole incredible threat koska jos heikko ei toteutua uhoaan, hänelle tai jopa hänen lapsilleen syntyy korkea haitta.)
Kunniankulttuureita on tietysti erilaisia. Arabimaiden kunniankulttuuriin liittyy se, että kunnia menee myös ellet osallistu omiesi puolustamiseen. Kunniankulttuuri on siis yhteisöllisempää / kolektiivisempaa. Koska lisäksi nainen koetaan yhteisön resurssiksi, suvun naisten esiaviollisesta koskemattomuudesta tulee tärkeä asia ja siitä rangaistaan kuolemalla.
Ongelma on tietysti se kun kunnia alkaa elää omaa elämäänsä ja sen tavoittelusta tulee ensi sijainen asia.
Arabien kunnian kulttuuri on sukua community responsibility systeemille missä yhteisön jäsenet ovat vastuussa toistensa tekemisistä. Arabien kunnian kulttuuri laajentaa community responsibility systeemiä niin että ellet kykene puolustamaan omiasi kunniasi menee.
Mutta minusta on yksinkertaistavaa nähdä kunnian kulttuuri jonain mielettömyytenä. Se toimii varsin hyvin valtiottomossa tilassa ja antaa turvallisuutta.
Ongelma tietysti on se että kunnian kulttuuri on itseään ylläpitävä järjestelmä (self-enforcing) silloin kun se ei enää nosta tehokkuuttaa kuten juuri etelävaltioissa. (Tämän pysyvyyden on todennut mm. kulttuurin tutkijat Nisbeth, Boyd ja Richerson.)
Valkea:
Esim. äskettäin säädettiin ranskalaisen valtioihanteen mukaisesti burkhakielto, mutta muslimit pitävät sitä pilkkanaan, eikä se ole vaikuttanut heidän burkhien käyttöönsä. Siitä on tullut vain yksi julkinen lisäsymboli Ranskan impotentille kyvyttömyydelle.
Jos näin on, tribaali-muslimi näkee tämän niin että muslimin kunnia kasvoi koska hän kykeni puolustautumaan ja Ranskan valtion kunnia laski koska Ranskan valtio ei kyennyt ylläpitämään normia. (Näen asian itskein samalla tavalla.)
Samallalaillahan kntaeurooppalisen miehen kunnia menee muslimien silmissä kun kantaeurooppalainen mies ei kykene pitämään perhettään kasassa. (Näen asian itskein samalla tavalla.)
Valkea: Mielestäni suomalaisten miesten täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lopettaa, ehkä joitain 'teknisiä' asioita lukuunottamatta, naisten kuunteleminen miesten välisiin konflikteihin ja eturistiriitoihin liittyvissä asioissa. Toimiessaan miesten sosiaalinen konfliktivaisto, common sense, ei ole mitenkään sattumanvarainen ilmiö, vaan pitkälle kehittynyt ja siten automatisoitunut aivojen moduuli (vrt. esim. näköprosessointi).
Olen samaa mieltä.
TM: Läheisten puolustaminen on eri asia, eikä se ole tietyssä mielessä kunniakulttuurien olennainen piirre.
Kuten aiemmasta tekstistäni selvisi, etelävaltioiden kunnian kulttuurissa puolustetaan nimenomaan itseä ja perheen jäseniä. Sivuvaikuteksullisesti kaikki saman identiteetin omaavat saavat hyötyä (externality), koska etelävaltioisten yleinen kunnia kasvaa.
Minusta ajatus kunnian demonisoinnista on hylättävä. RM:n ajatus tuntuu suorastaan olevan että suomalaisista miehistä on tehtävä jonkinlaisia kastraatteja niin että he kyväksyvät roolinsa toisenluokan kansalaisina (karjana, työttöminä, leivän ja sirkushuvien kulutajina) sen sijaan että jokainen mies olisi oman elämänsä aktiivinen subjekti ja yhteisönsä taistelija ja perheensä elättäjä ja lastensa kasvattaja.
Hylkään tuollaisen kulttuurin kokonaan.
Kuten aiemmasta tekstistäni selvisi, etelävaltioiden kunnian kulttuurissa puolustetaan nimenomaan itseä ja perheen jäseniä.
Ja muut amerikkalaiset pitävät etelävaltiolaisia sivistymättöminä juntteina. Ilmeisen aiheesta.
Minusta ajatus kunnian demonisoinnista on hylättävä. RM:n ajatus tuntuu suorastaan olevan että suomalaisista miehistä on tehtävä jonkinlaisia kastraatteja niin että he kyväksyvät roolinsa toisenluokan kansalaisina (karjana, työttöminä, leivän ja sirkushuvien kulutajina)
Tuo on virhepäätelmä nimeltä mustavalkoajattelu. Muitakin vaihtoehtoja on kuin kolmivuotiaan uhmaikäisen kiukuttelu tai selkärangaton niljakkuus.
Suomessa yksinkertaisesti ei ole tapana toimia kummallakaan tavalla. Suomessa on ollut tapana ensin äänestää, ja jos se ei toimi, järjestäytyä ja panna suojeluskunta pystyyn. Toimia organisoituneesti ja järjestäytyneesti eikä alkaa riehumaan kuin pikkulapsi.
Olisiko perussuomalaisten nousua voinut kuvitella jossakin muussa maassa? Ei. Siellä olisi alettu riehumaan ja polttamaan autoja ja rikkomaan omaisuutta. Ja mitä sillä olisi saatu aikaan? Ei yhtään mitään.
Tässä maassa on yhtä paljon pitkiä aseita per capita kuin Yhdysvalloissa. Ja ne sopivat sodankäyntiin oikein mainiosti. Useimmissa on jopa kiikaritähtäin. Suomalaiset pääsääntöisesti suhtautuvat fyysiseen väkivaltaan hyvin vakavasti - pyrkivät välttämään sitä niin pitkään kuin pystyvät koska tietävät mitä se aiheuttaa - mutta sitten kun aseeseen tartutaan, sen saa kammeta irti suomalaisen kuolleista, kalmanneista kourista.
Liberaali eliitti, ellei heidän toimiaan saada estettyä, heittävät tavalliset suomalaiset susille, kuten vastaava on jo tapahtunut monissa muissa länsimaissa. On järkevää pystyä puolustamaan itseään yksilöllisesti ja yhdessä. Ei ole järkevää luottaa valtioon ja sen kollektiivisuuteen.
Suomalaisilla ei edelleenkään ole tapana lähteä riehumaan ja kiukuttelemaan kolmivuotiaan uhmaikäisen tavoin. Suomalaisilla on tapana panna tuollaisessa tilanteessa suojeluskunta pystyyn ja toimia järjestäytyneesti ja organisoituneesti. Tässä maassa on hirveä määrä metsästysaseita, jotka soveltuvat siihen tarkoitukseen erinomaisesti. Suomalaiset suhtautuvat väkivallan käyttöön hyvin vakavasti.
Mutta muslimit ja muut tribalistit puolustavat aina ja kaikissa tilanteissa omiaan muita vastaan. Huomaat varmasti peliteoriasta, johon näytät luottavan, että tribalistit pääsevät eturistiriitojen ja konfliktien kertyessä pikkuhiljaa voitolle, koska monet länsimaiset ihmiset kääntyvät usein omiaan vastaan.
Ja arvaapa huviksesi, mikä on tämän tribaalin lauman toimintakyky sotilaallisesti järjestäytynyttä suojeluskuntaa vastaan - ja kuinka helppoa on eri heimot kääntää toisiaan vastaan?
Historian kokemus on osoittanut, että arabit ovat kovia uhoamaan ja huutamaan ja leikkelemään puolustuskyvyttömien siviilien kurkkuja, mutta heiltä menee aina p*skat housuun, kun vastassa on mikä tahansa organisoitunut ja määrätietoinen vastustaja. Israelin menestys arabimaita vastaan pohjaa juuri tähän tribalismiin.
Esim. Ranskan muslimeilla on jo 751 kooltaan kasvavaa autonomista aluetta, johon poliisit voivat mennä vain armeijan saattueita muistuttavissa ryhmissä.
Ja mikä oletat olevan lopputulos siinä vaiheessa, kun sinne menee Ranskan armeija? (No, juustonsyöjäantautuja-apinoista ei ikinä tiedä.)
Muslimien syntyvyys on paljon korkeampi kuin ranskalaisten, joten heidän osuutensa kansalaisista kasvaa.
Ei se määrä vaan se laatu. Monellako heistä on korkeakoulututkinto?
Suomen armeijassa on perinteisesti ollut sääntö, että vain etnisiä suomalaisia päästetään Reserviupseerikouluun ja aliupseereiksi ei kouluteta ketään, joiden etnisestä tai uskonnollisesta lojaliteetista ei ole takeita. Tämä juuri siksi, että armeija pysyisi suomalaisissa käsissä. Sama juttu muuten poliisin osalta.
Ranskan armeijan henkilökunnasta 15-20% on muslimeja ja osuus kasvaa. Jos muslimit ja ranskalaiset joutuvat konfliktiin niin, että siihen liittyy armeija, muslimit pystyvät halvauttamaan, sabotoimaan ja tuhoamaan armeijan toiminnan sisältä käsin.
Pystyvätkö? Jos Ranskan armeija ei tätä mahdollisuutta tiedosta, he voivat syyttää siitä omaa tyhmyyttään.
Muslimien ranskalaisiin kohdistama joukkoväkivalta ja muu rikollisuus on arkipäivää, eivätkä joukkomellakat ole harvinaisia. Jne.
Suomalaisilla olisi tuolloin jo tapana panna suojeluskunta pystyyn. Mutta nuo juustonsyöjäantautuja-apinat...
Jatkumossa Yksilö, perhe, yhteisö, jne isommat kokonaisuudet, joissa yksilö toimii, ovat olemassa vain sen kautta, miten ihmiset niissä toimivat ja niiden toiminnan olennainen lähtökohta ovat juuri ne ihmiset.
Kunniakulttuurilla on funktionsa, ja USA:n etelässä se funktio on perua paimentolaisesta ja uudisraivaajien elämäntavasta, jossa siis laillinen yhteiskunta ja sopimusoikeus ovat heikkoja ja yksilön tai pienen ryhmän on omaisuuttaan ja oikeuksiaan turvatakseen osoitettava uskottava mekanismi näiden puolustamiseksi. Tämä on ilmeistä.
En siis ole sitä mieltä, että kunniakulttuuri on jotenkin yksiselitteisesti huono tai paha asia.
Mutta jos lähdemme siitä, että meillä on yhteiskunta, jossa kunniakulttuurin sijaan esimerkiksi yksilöön kohdistuva loukkaus esimerkiksi jonossa etuileminen, hoidetaan yhtenäiskulttuurin säännösten puitteissa niin, että säännön rikkojaa rangaistaan kollektiivisesti -- joko laillisen yhteiskunnan puitteissa tai vertaisrangaistuksin -- niin tämä on huomattavan paljon tehokkaampi.
Saan tekstistäsi ristiriitaisen kuvan, koska yhtäältä tässä tulee jotenkin sellainen kuva, että jos joku törkimys vaikka etuilee kassajonossa toista miestä, niin halveksit tätä uhria mikäli hän ei nosta asiasta meteliä.
Itse kyllä nostan metelin niissä tilanteissa, mutta nostan sen vielä herkemmin silloin, kun etuilija etuilee jotakuta muuta. Näen kunniakulttuurin nimenomaan sellaisena, että jokaisen on itse huolehdittava omasta edustaan. Tätä en hyväksy, ja itseasiassa halveksun huomattavasti enemmän niitä, jotka eivät puutu muiden oikeuksien polkemiseen. Ihmisen oikeudet yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä -- oli sitten kyse käytöstavoista tai ihan laillisista oikeuksista -- eivät riipu siitä, puolustaako yksilö niitä vai ei. Tällaisen vaatimuksen asettaminen jotenkin sukupuolisidonnaisesti herättää minussa fyysistä pahoinvointia.
Myönnän, että olen viimeaikoina alkanut suhtautua melko "rasistisesti" erityisesti musliminuoriin, joiden näen etuilevan ja muutenkin käyttäytyvän epäkohteliaasti julkisessa tilassa. Minusta kaikkien pitäisi puuttua asiaan herkemmin. Mutta näen sinun tarjoamasi lääkkeen -- siis yksilöön kohdistuvan kunniakoodin omaksumisen -- täysin vastakohtana sille, miten asia kuuluisi hoitaa. Yksilön kunnia on käsitteenä minulle todella vastenmielinen, halveksun kaikenlaisia sankareita, itsensä korostajia jne. Näen reilun kohtelun ja asiallisen käytöksen takuumiehinä nimenomaan kaikki muut paitsi sen, joka rikkomusten uhriksi joutuu.
Kuvitteellisessa skenaariossa, jos joku etuilisi vaikka jotain bodaria jonossa, minä puolustaisin tätä, enkä kokisi tämän kunniaa mitenkään alenneeksi, jos hän itse olisi tilanteessa hiljaa. Tämä kuuluu minusta suomalaiseen kulttuuriin tai ainakin siihen, missä minä olen kasvanut. Uhrin demonisoiminen on kunniakulttuureissa määrittävä piirre.
Myönnän myös, että tulen jo sellaisten ajattelemisesta hyvin kiukkuiseksi. Tahtoisin hävittää sellaisen käyttäytymisen täysin.
Saan tekstistäsi ristiriitaisen kuvan, koska yhtäältä tässä tulee jotenkin sellainen kuva, että jos joku törkimys vaikka etuilee kassajonossa toista miestä, niin halveksit tätä uhria mikäli hän ei nosta asiasta meteliä.
Itse kyllä nostan metelin niissä tilanteissa, mutta nostan sen vielä herkemmin silloin, kun etuilija etuilee jotakuta muuta. Näen kunniakulttuurin nimenomaan sellaisena, että jokaisen on itse huolehdittava omasta edustaan. Tätä en hyväksy, ja itseasiassa halveksun huomattavasti enemmän niitä, jotka eivät puutu muiden oikeuksien polkemiseen. Ihmisen oikeudet yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä -- oli sitten kyse käytöstavoista tai ihan laillisista oikeuksista -- eivät riipu siitä, puolustaako yksilö niitä vai ei.
Ajattelen pikemmin niin, että JOS valtio/yhteisö ei huolehdi asiasta A, niin yksilön on itse otettava asia hoidettavakseen.
En näe että Suomessa välttämättä on yhtenäiskulttuuria kollektiivisine rangaistuksineen. Tai tällaistahan ollaan oltu kampeamassa nurin.
Voi tietysti olla että ärsytän tahallaan (vaikkakaan en tietoisesti) ja haluan että nähdään vaihtoehdot realistisesti.
Ehkä se on tämän kuumentuneen keskustelun hyöty ? Ainakin TM, RM ja minä olemme tässä siinä suhteessa tasoissa että tässä ei naureskeltu sille että joku yksi ei osannut ottaa asiaa kylmästi, koska tämä tuntui kaikissa herättävän vihaa.
Kulttuurin syvään juurtuneet piirteet, jotka ohjaavat käyttäytymistä ja käsityksiä oikeasta ja väärästä, ovat hyvin primitiivisiä. Siksi niiden koetteleminen herättää ihmisissä voimakkaita tunteita.
Jouduin viikonloppuna tällaisen kysymyksen äärelle, kun ulkoilutin koiraa vaimoni kanssa. Kävelimme hiekkatien vasenta laitaa, ja joku täti-ihminen tuli polkupyörällä vastaan huutaen jo kaukaa, että me kävelemme väärällä puolella. Korotin ääntäni, kun kehotin (tosin aivan ystävällisesti muuten) tätä rouvaa perehtymään tieliikennelakiin ja käytäntöihin. Minulle on koulussa opetettu, että kävellen kuljetaan tien vasenta reunaa, pyörällä tai muulla kulkuneuvolla oikeaa reunaa.
On sikäli hassua, että olen kahdesti joutunut tämän saman asian kanssa tilanteeseen, jossa joku on kovaäänisesti vaatinut minua siirtymään kävelemään tai juoksemaan oikealla puolella tietä. Otan tämän esimerkiksi, koska koen, että "kunniakulttuurissa" olisin joutunut ainakin ensimmäisessä tapauksessa (en siis tämän täti-ihmisen kohdalla) melko varmasti käsirysyyn, jos olisin "puolustanut kunniaani". En tosin alistunut silloinkaan, kunhan täysin sivuutin asiasta huomauttaneen öykkärin mölinän.
Tämä kunnia-asia herättää minussa myös voimakkaita tunteita osaksi siksi, että kasvoin nuorena ympäristössä, jossa nuoret pojat usein joutuivat tappelemalla tms. osoittamaan "kunniaansa", jos toinen aukoi päätään tai "dissasi", niinkuin nykyään sanotaan. Olin hyvin äkkipikainen ja "kunniantuntoinen" nuorempana, ja jouduin tekemään paljon töitä tämän tukahduttamiseksi. Uskoisin maailman olevan paljon parempi paikka ilman uhoamista, ja liitän tällaisen kunniakulttuurin mielessäni juuri sellaiseen uhoamiseen, josta kuvittelen päässeeni eroon. En haluaisi lapsilleni sellaista lainkaan.
Alkupuolella ketjua Jukka otti esimerkiksi miesten ja naisten väliset suhteet ja huoltajuusriidat.
Kunnian puolustamisen voi nähdä näissäkin tapauksissa myös prososiaalisena toimintana. Kun yksittäinen mies ottaa "oikeuden omiin käsiinsä", tämä on samalla merkki yhteisön kaikille naisille siitä, että liian pitkälle menevä chutzpah ei välttämättä kannata. Liiaksi alistuva mies taas on muiden miesten silmissä vapaamatkustaja [/luokkapetturi].
Lapsellinen kilahtaminen onkin siis samalla myös altruistista rankaisemista. Yksittäiselle miehelle siitä on vain haittaa kuten Ironmistress tarkkanäköisesti totesi.
Hyvä pointti. Taas olen Sammalkielen kanssa samaa mieltä :)
Tuo on virhepäätelmä nimeltä mustavalkoajattelu. Muitakin vaihtoehtoja on kuin kolmivuotiaan uhmaikäisen kiukuttelu tai selkärangaton niljakkuus.
Ajattelen, että ihminen ei voi aina luottaa vain siihen, että kollektiivi huolehtii hänen oikeuksistaan, vaan hänen on toimittava itse. Kutsuttakoon nyt sitten kolmivuotiaan mustavalkoajatteluksi. No en jankuta siitä enempää.
Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka laillisuuden kulttuuri on tehokkaampi niissä tapauksissa missä edellytykset ovat olemassa, kunnian kulttuurin soveltaminen on adaptiivinen strategia silloin kun edellytykset laillisuuden kulttuurille puuttuvat.
Hämmästelen kyllä osaltani Ruukinmatruunan mustavalkoisuutta.
1. Vaikka jaan hänen kanssaan tietyn kulttuuripessimismin, annan tyttäreni kukkia pienen tytön elämää ja harrastaa kauniita asioita, enkä siiliasennossa ole viemässä häntä karatekurssille vaan annan hänen harrastaa kauniita harrastuksia. Elämä ei vaadi jatkuvaa ase kädessä kulkemista, oma ratkaisuni omassa elämässäni on kyllä olla rauhassa haavoittuva "pieni" ihminen joka ei koko ajan tarkkaile pakoreittejä. (Jos minua tai läheisiäni loukataan syvästi, toimin sitten ja toimin kunnolla - vaikka sitten kolmivuotiaan tavalla jos sitä niin halutaan kutsua. Edellisen kerran kun toimin näin 15-vuotta sitten, tilanne laukesi nopeasti kaikkia hyödyttäneellä tavalla, koska vastapuoli luotti siihen, että ellei hän lopeta loukkaamista hänelle koituu oleellinen haitta.)
2. Vaikka suhtaudun RM:n tavoin kriittisesti muslimien maahanmuuttoon, tarkkailen muslimikulttuuria rauhallisesti kuvittelemasta että muslimiperheessä ei muuta tehdä kuin tuhotaan elämää ja silvotaan naisia ja lapsia. Uskon että normaalissa muslimiperheessä huolehditaan useimmiten tyttäristä rakkaudella ja lapsia hoidetaan varmasti usein paljon paremminkin kuin suomalainen roskaväki.
On ehkä hyvä, että parissa säikeessä keskustellaan verisesti ja mustavalkoisesti niin muut postaukset voi sitten jättää analyyttisemmiksi ja avoimemmiksi.
Suomalaiset miehet eivät todellakaan lähde rettelöimään, vaan kun heiltä riistetään perhe ja lapset, he alkavat ryypätä ja valittaa luuserimaisesti.
Olen toki tyytyväinen siitä, että vastarinta hallitsemattomalle maahanmuutolle lopulta syntyi, mutta se ei kyllä osoittanut joukkojen kykyä muodostaa suojeluskuntia vaan pikemmin muutaman ihmisen uskallusta rikkoa normeja ja uhrautua. Muut tulivat perässä asettamatta itseään mihinkään vaaraan. En jaksa oikein roikkua Homma-foorumilla. Voiton hedelmien keräily ja porukassa uhoaminen ei ole oikein mun juttu.
Maahanmuuttokriittisyyden voitto casena osoittaa aivan päinvastaista kuin RM:n ajatus suojeluskunnista. 1-10 ihmistä asettaa itsensä vaaralle alttiiksi, muut tulevat perässä. Toki historiasta löytää tilanteita joissa ihmiset todella uhrautuivat joukollakin, mutta tämä ei ole sellainen case.
Tässä altruistisessa rankaisemisessa on sellainen ongelma minusta, että sama sapluuna toimii vaikkapa kouluammuskeluihin. Ne voidaan nähdä koulukiusaamiseen reagoimisena niin, että ampuja ottaa takkiin, mutta näyttää samalla, että kiusaaminen ei käy.
En yritä nyt väittää, että te olisitte sitä mieltä. Tarkoitan vain sitä, että minä näen kunniakoodissa jonkinlaisen jatkumon, jonka toisessa päässä ovat kouluammuskelut ja toisessa päässä taas kansalaisyhteiskunta, jossa jokainen tuntee ja kokee säännöt ja perusoikeudet jne. ja katsoo velvollisuudekseen niiden ylläpitämisen, eikä kasvojen tai kunnian menettäminen koskaan uhkaa sitä, jonka oikeuksia poljetaan.
@ nim. tiedemies
Jatkumosi on väärä, koska edes kaikki kunniakulttuurit eivät ole toistensa jatkumoita, esim. Skotlanti vs. Islam. Missään islamilaisessa maassa ei ole eikä voi olla sellaista kunniakulttuuria kuin Skotlannissa. Skotlannin kunniakulttuuri perustuu toisenlaiselle kulttuuriselle säätelylle ja käsityksille, toisenlaiselle sivilisaatiolle, ja niiden tulokset ovat hyvin erilaisia Skotlannin eduksi. Toisaalta taas miksi Taiwanissa edes pitäisi käyttää sanaa kunniakulttuuri, koska se painottaa väärää asiaa. Yhteisöt ovat siellä vain järjestäytyneet puolustamaan itseään, ja tämän sivuvaikutuksena ne sanktioivat ja palkitsevat sen mukaisesti.
Kouluampumiset eivät ole Euroopassa perinteisesti tavatun kunniakulttuurin tai jonkin sivistyneen itseään puolustavan yhteisön tuote. Ne voivat toki olla islamilaisen kunniakulttuurin tuote, esim. yli kolmesataa surmattua lasta ja aikuista Beslanin koulussa.
Suomessa tapahtuneet kouluampumiset ovat suora jatkumo liberaalista atomisoituneesta yksilöstä ja liberaalista "kulttuurista" tai tarkemmin sanottuna 'kulttuurittomasta kulttuurista'. Niihin ei liity mitään yhteisöllistä tai kulttuurista säätelyä, ainoastaan anonyymin internetmassaroskaväen yllyttämistä ja verenhimoista viihdytys- ja elämystarvetta äärimmilleen viritetyn liberaalin kulutus"kulttuurin" mukaisesti. Siitä esimerkki seuraavassa artikkelissa. Vaikka sen kohde on hiukan erilainen kuin kouluampumiset, internetroskaväen toimintaperiaate on samanlainen, ja siitäkin syntyy (täysin turhia) ruumiita:
http://rappiojatuho.blogspot.com/2011/02/oma-kuolema-livepornografiana.html
Valkea,
En tunne asiaa kovin hyvin, mutta uskoakseni etelävaltioiden kunniankulttuuri (joka lienee jatkumoa Valkean mainitsemaalle Skotlannin kulttuurille) on vähemmän kollektivistista kuin Lähi-Idän kunniankulttuuri.
Kunnia ei etelävaltioissa ilmeisesti liity niinkään siihen, että kykenet asettumaan oman ryhmäsi puolelle (kuten Lähi-Idässä) vaan enemmän sitä että kykenet puolustamaan itseäsi.
Toisaalta kysymys ei ole vain jatkumosta. Samanlaisia ratkaisuja syntyy samanlaisiin ongelmiin. Vastavuoroinen auttaminen, altruistinen rankaisu ja kunniankulttuuri on varmasti keksitty monta kertaa erikseen.
Ne ovat lisäksi kaikki itseään tukevia (self-enforcing) ainakin tietyissä oloissa. Ei ole ihme että niitä esiintyy siellä täällä vaikka sukulaisuutta ("jatkumoa") ei olisikaan.
Vaikka jatkumoa ei ole ratkaisut ovat silti osittain samanlaisia.
Tiedemies,
minusta altruistinen rankaisu ja kansalaisyhteiskunta eivät ole toistensa vastakohtia. Pelkkä vastavuoroisuus tuskin on luonut kansallaisyhteiskuntaa Pohjois-Italiassakaan. Varma en ole tästä.
En tarkoittanut yllä sitä, että altruistinen rankaisu olisi jotenkin kansalaisyhteiskunnan vastainen. Esitin, että kaikenlainen järjetön ja silmitön väkivalta jossakin uhkaavassa tai masentavassa tilanteessa voidaan nähdä altruistisena rankaisuna.
Kun mies tappaa entisen puolisonsa ja lapsensa (kuten kävi esim nyt viikonloppuna), sen voi nähdä tuollaisen kunniakoodin toteuttamisena, josta yllä puhuit. Itse sanot, että jos joku "hyväksyisi" tilanteen jossa tapaamisoikeus otetaan pois, ptiäisit sitä kunniattomana. En tietenkään tiedä, mitä sillä tarkoitat tai mihin viittaat, mutta Suomessa tapahtuu jonkin verran vastaavia tapauksia, joissa mies tappaa koko perheensä kun sen hajoaminen uhkaa. Totean vain tässä, että se voidaan ymmärtää altruistisena rangaistuksena, joka ylläpitää perheinstituutiota.
Tästä herää kuitenkin kysymys, että onko sellainen instituution voimakkuus tarkoituksenmukainen. Asia voidaan nähdä monelta kantilta.
Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitan sellaista yhteiskuntaa, jonka sääntöjen (sekä lakien että ns. kirjoittamattomien sääntöjen, kuten rehellisyyden jne.) ylläpitämiseen suurin osa on sitoutunut ja että nämä ovat harmoniassa jollakin tapaa. Itse pidän esimerkiksi miesten heikompaa asemaa perheoikeudessa nimneomaan uhkana tälle, ja koen erilaisten kunniakoodien vahvistumisen uhkana lainkuuliaisuuden ja laillisen yhteiskunnan kunnioitukselle, ihan siinä missä alati lisääntyvää byrokraattista kontrolliakin (josta Valkea usein kirjoittaa; en ole siitä oikeastaan erimieltä hänen kanssaan).
Katson että kumpikin kehitys ikäänkuin repii pois siitä tehokkaasta ratkaisusta, jota kohti sensijaan pitäisi olla menemässä.
Itse pidän esimerkiksi miesten heikompaa asemaa perheoikeudessa nimneomaan uhkana tälle, ja koen erilaisten kunniakoodien vahvistumisen uhkana lainkuuliaisuuden ja laillisen yhteiskunnan kunnioitukselle, ihan siinä missä alati lisääntyvää byrokraattista kontrolliakin (josta Valkea usein kirjoittaa; en ole siitä oikeastaan erimieltä hänen kanssaan).
Katson että kumpikin kehitys ikäänkuin repii pois siitä tehokkaasta ratkaisusta, jota kohti sensijaan pitäisi olla menemässä.
Tässä olen kyllä erittäin samaa mieltä kanssasi.
Varmasti on tehokkain ratkaisu että perheoikeus tukisi isien oikeuttaa lapsiin tavalla johon voisi myös LUOTTAA.
Voihan olla että olen hiukan kiukuttelija ja ikkunoiden rikkoja TÄMÄN ASIAN OSALTA mutta pitän tätä kuitenkin äärimmäisen keskeisenä asiana.
Olen joskus miettinyt esimerkiksi sitä että mitä tekisin jos poikani joutuisi tilanteeseen jossa ei saisi tavata lapsiaan. Jos joutuisin katselemaan sellaista vierestä.
Lähetä kommentti