Kilpailu markkinoilla nostaa laatua tai siis laskee hinta-laatu-suhdetta. Se nostaa laatua vaikkemme edes olettaisi että jokainen ihminen lukee Tekniikan Maailmasta, mikä pesukone on paras tai mikä tv on paras.
Kilpailu demokratiassa nostaa sekin ainakin suurella todennäköisyydellä politiikan laatua. Epäilemättä perussuomalaisten kapinaan liittyy paljon epä-älyllistä ja naivia örhellystä, mutta pitää muistaa että naivius ei ole vihreiden ja muiden besserwissereiden privileegio.
Demokratia toimii nimenomaan siksi, jos ylipoäätään toimii, että erilaiset ajattelutavat ja erilaiset tuntemistavat saavat vapaasti kilpailla. Perussuomalaisten kapina pakottaa muut skarppaamaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että vihreät ovat nyt asettaneet ehdokkaaksi Osmo Soininvaaran. Soininvaara on sananvapauden vastustamisessa ja Suomen negroidisoimisessa ryvettymätön rehellinen ihminen.
Politiikan laatua ei voi taata sillä, että koskaan rehellistä työtä tekemättömät besserwisserit sanelevat muille mitä nämä saavat ajatella. Mutta ei politiikan laatua taata rehellisellä, vilipttömällä ja rationaalisella harkinnallakaan - niin tärkeää kuin se onkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Politiikan laadun takaa se, että poliitikot ovat vastuussa tekemisistään. Nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa se ei toimi. Vielä vähemmän kuitenkin uskon, että se toimisi esimerkiksi suorassa demokratiassa, koska kansalainen ei voi olla "vastuussa" huonosta äänestämisestä.
Soininvaara on hyvä esimerkki siitä, että vihreät joutuvat ottamaan vanhan konkarin naftaliinista. Soininvaaralla on paljon vihamiehiä, ja moni syyttää häntä siitä, että ns. vihreä politiikka on sitä mitä se on, ja jopa siitä, että se on hiipinyt muihin puolueisiin. Moni on sitä mieltä, että soininvaara on paitsi ryvettynyt, myös ehkä yksi eniten syypäitä nykyiseen politiikkaan. En ole tätä mieltä itse.
Politiikan laadun takaa se, että poliitikot ovat vastuussa tekemisistään. Nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa se ei toimi.
Miksi poliitikkojen pitäisi olla vastuussa tekemisistään? Poliitikot ovat kansanEDUSTAJIA. Kansalaiset nimittävät heidät. Poliitikolla on rajoitettu vastuu, limited liability, joka on 4 vuotta.
Poliitikko on vain väline tai välikappale meidän yhteiskuntajärjestelmässämme. On ihan oikein, ettei poliitikoilla ole vastuuta päätöksistään. Viime kädessä vastuu kuuluu äänestäjille (=kansalaisille). Äänestäjät/kansalaiset ovat yhteiskuntajärjestelmän pienin osa (atomi). Sitä syvemmälle emme voi derivoida vastuuta.
Samaan tapaan yrityksissä vastuu kuuluu mielestäni viime kädessä osakkeenomistajille. Kuten esim. Nokiassa. Uskonkin, että Nokian nykyisinä omistajina on ns. rahakonesijoittajia, jotka ostavat osakkeita ja toivovat parasta. He eivät ohjaa. He ovat PASSIIVISIA.
---
Ihan samalla tapaa osa kansalaisista voi olla PASSIIVISIA. He eivät ohjaa. He eivät tajua missä mennään. He eivät ymmärrä taloutta. He eivät ymmärrä NATO:a. He eivät sitä. He eivät tätä.
Täysin samat ongelmat voivat realisoitua yrityksen omistuksessa. Omistajat voivat olla passiivisia. Omistajat voivat olla tietämättömiä alan muutoksista.
Nokia sai mitä (osakkeenomistajat) tilasi. Suomi saa mitä äänestäjät tilaavat.
Mikä takaa, että osakkeenomistajat tai äänestäjät olisivat "valveutuneita"? Ei mikään.
---
Kompleksisissa järjestelmissä (valtio, Nokia), joissa on tuhansia tai miljoonia ihmisiä, realisoituu nimenomaan tämä päätöksenteon ja vastuun ongelma. Ei siitä pääse mihinkään. Politiikkaa voi jauhaa ikuisuuteen asti.
Poliitikkojen tulisi olla vastuussa ainoastaan siinä tilanteessa, jos he ovat tehneet jotain johon heillä ei ole mandaattia.
Samoin kuten yritysten hallitus ja johto voivat joutua lailliseen vastuuseen, jos he ovat tehneet asioita, joihin heillä ei ole mandaattia.
Kaikista muista päätöksistä äänestäjät kantavat viime käden vastuun - olipa päätösten seurauksena sitten nousukausi, byrokratian kasvu, sota, matalampi verotus jne.
Toisin kuten yrityksissä, Suomessa kaikki kansalaiset ovat vähemmistöosakkaita.
Voisivatko kansalaiset siis nostaa "omistusosuuttaan" Suomessa, jos he keräisivät ääniä mutual fund tyylisten äänestysinstituutioiden alle? Enkä tarkoita tässä puolueita.
Miksi poliitikkojen pitäisi olla vastuussa tekemisistään?
Siitä samasta syystä, jonka takia Brasiliassa ei ole pankkikriisiä. Henkilökohtainen vastuu saa ihmiset karttamaan tarpeettomia toisille koituvia riskejä.
Poliitikot eivät myöskään ole "kansan" edustajia. On totta, että poliittisiin luottamustehtäviin (kansanedustajat, kunnanvaltuutetut) valitut henkilöt valitaan vaalilla, mutta kansalaisilla ei ole muuta keinoa antaa palautetta kuin vaalikauden päättyessä äänestää jotain muuta.
Ateenassa oli esimerkiksi aikanaan käytössä systeemi, että kansalaisaddressilla (6000 nimeä, eli noin puolet äänioikeutetuista) epäsuosittu poliitikko karkotettiin kymmeneksi vuodeksi maasta. Roomassa sensori saattoi erottaa senaattorin. Jne.
Edustuksellisessa demokratiassa ei nykypäivänä käytännössä ole mitään tällaisia järjestelyjä.
En tietenkään kaipaa sellaista systeemiä tänne, jossa ihmiset voitaisiin karkottaa tms. En myöskään usko populistiseen systeemiin, jossa kansanedustajien pitää "noudattaa lupauksiaan". Mutta vastuun ottaminen tarkoittaa nykypäivänä jotain sellaista, että näytetään naama telkkarissa ja puhutaan katuvaan äänensävyyn, kun ollaan otettu lahjuksia tms.
Minusta nykyiset käytännöt ovat rapauttaneet ihmisten luottamuksen kansanedustuslaitokseen. Asialle pitäisi tehdä jotain, ei siksi, että kansanedustajat oikeasti olisivat jotain konnia tai tyhjäntoimittajia, vaan siksi, ettei kansalaisten enemmistö kuvittelisi heidän olevan.
Joillain perussuomalaisilla on käsitys, että tämän kapinan seurauksena on syntymässä uusi poliittinen kulttuuri, jossa kansan tahto tulee vallitsevaksi.
En usko. Perussuomalaisuus perustuu ajatukseen että asiat ovat yksinkertaisia ja kunhan vaan hyvät pääsevät valtaan niin ongelmat ratkaistaan.
Perussuomalaisten vaalivoitto tulee ravistelemaan toki systeemiä. Voi jopa olla että seuraukset ovat positiiviset. Voi olla että negatiiviset.
Itse tietysti toivon, että mahdollisimman moni halla-aholainen pääsee eduskuntaan.
Poliitikot eivät myöskään ole "kansan" edustajia. On totta, että poliittisiin luottamustehtäviin (kansanedustajat, kunnanvaltuutetut) valitut henkilöt valitaan vaalilla, mutta kansalaisilla ei ole muuta keinoa antaa palautetta kuin vaalikauden päättyessä äänestää jotain muuta.
Voi poliitikoille lähettää sähköpostia/facebook-viestiä ja soittaakin. Tai tavata ihan face-to-face. Joillain äänestäjillä on ihan henkilökohtaiset suhteet "omaan poliitikkoonsa", vaikkeivät he ole poliitikon sukulaisia/tuttavia. Esim. Ben Zyskowitz on tällainen poliitikko.
En näe mitään mieltä systeemissä, jossa kansanedustaja voidaan erottaa kesken kauden tietyllä ääntenenemmistöllä. Tällainen "käänteinen äänestys", jossa edustaja äänestetään pois eduskunnasta, ei mielestäni eroa normaaleista vaaleista. Mikseivät ihmiset äänestä vaaleissa kerran ja "kunnolla"? Miksi joku pitää saada kesken kauden ulos eduskunnasta? Siksikö, että hän ei pitänyt lupauksia? Mielestäni äänestäjien olisi siinä tapauksessa pitänyt arvioida henkilön omistuneisuus paremmin.
Jos ei vieläkään miellytä, niin käy itse ehdokkaaksi.
Joillain äänestäjillä on ihan henkilökohtaiset suhteet "omaan poliitikkoonsa", vaikkeivät he ole poliitikon sukulaisia/tuttavia. Esim. Ben Zyskowitz on tällainen poliitikko.
Kansalaisten pitäisi siis suhtautua poliitikkoihin kuin poliitikot kotiryssiinsä NL:n aikana?
Kansalaisten pitäisi siis suhtautua poliitikkoihin kuin poliitikot kotiryssiinsä NL:n aikana?
Miksi ei? Elämä on suurimmalta osin IHMISSUHTEITA - viitaten tämän blogin viimeisimpään postaukseen. Miksi suhde poliitikkoon pitäisi olla jollain tapaa kliininen tai kaukainen? Poliitikko X kun on henkilökohtainen edustajasi Ab Suomi Oy:n eduskunnassa, joka on tällä hetkellä paras käytettävissä oleva hallintojärjestelmä.
Uskon, että enemmän tulee ongelmia, jos poliitikko valitaan kuin Anttilan postimyyntikuvastosta häntä kertaakaan henkilökohtaisesti tapaamatta.
Äänestäjän velvollisuus on ottaa selvää seisooko poliitikko todella niiden asioiden takana, joita hän "markkinoi" puheissaan ja kotisivuillaan.
---
Lisäksi yksi Suomen kaltaisen demokraattisen järjestelmän heikkouksista on se, että yritykset ja taloudellinen eliitti ovat vaaleissa oletusarvoisesti lukumäärällisesti heikommassa asemassa "normaaleihin" kansalaisiin verrattuna.
Vielä aiemmin esittämästäni äänestäjä-osakkeenomistaja -analogiasta:
Kuvitellaan, että tällä hetkellä esim. mobiilialan yrityksessä olisi osakkeenomistajina henkilöitä/yrityksiä, jotka eivät ymmärrä mobiilialan nykytilanteesta/tulevaisuudesta paljoa. On heidän best interest, että he valitsevat hallitukseen sellaiset henkilöt, jotka tietävät asioista, ovat kyvykkäitä, joilla on kontakteja jne.
Käsittääkseni ILMAN IHMISSUHTEITA tällaisten henkilöiden valitseminen hallitukseen on vaikeaa. Ilman ihmissuhteita (ja joskus ihmissuhteiden kanssakin) on otettava käyttöön sitten erilaisia "kataloogeja", joista valitaan sopiva henkilö hallitukseen.
Yritysmaailman vastine ammattipoliitikoille voisi olla esim. hallitusammattilaiset. Heistä lisää esim. sivulla www.hallitusammattilaiset.fi, jossa on mm. jäsenluettelo.
---
Suomen valtion ollessa kyseessä edustajien valinta ei tietysti ole näin yksinkertaista, koska:
a) Äänioikeus ei jakaudu omistusosuuden mukaan. Jotkut omistavat huomattavia osuuksia valtiossa toimivista yrityksistä, joillakin taas ei ole "penniäkään kiinni". Äänestäjät ovat siis tasa-arvoisia.
b) Vaalien perusteella muodostetaan eduskunta, mutta hallitus voi erota koostumukseltaan vaalien lopputuloksesta.
Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, jotta kaikki pienimmätkin erot tulisivat esiin.
Lähetä kommentti