Kuten kerroin olen lukenut kahden muurahaistutkijan Edward O. Wilsonin ja Bert Hölldoblerin kirjaa Superorganism. Kirja käsittelee laajasti muurahaisten eusosiaalisen syntyä, muurahaisten työnjakoa, kommunikointia, erilaisten kastien roolia ja yhteisön elinkaarta.
Koska yhteisön elinkaari -ajattelu on yksi tämän blogin teemoista, kiinnostuin kirjassa erityisesti siitä. Yhteisön elinkaari-ajatteluni lähti tietysti alunperin hyvin naivista äärikonservatiivisesta Kulta-ajasta rappion kautta romahdukseen -ajattelusta, mutta sittemmin olen lukenut aiheesta mm. ibn Khaldunin, Turchinin ja Tainterin kirjoista.
Elinkaari-ajattelu perustuu laajemmin siihen että ihmisyhteisöllä - tai muurahaisyhteisöllä - on ainakin jossain määrin samankaltainen elinkaari kuin yksilölläkin. Yhteisön elinkaari ei tietysti elinkaari-ajattelussa ole välttämättä samallalailla kiveen kirjoitettettu kuin yksilön, joka aina vääjäämättä kuolee viimeistään noin sadan vuoden iässä. Yhteisö saattaa elää varsin stabiilina vuosisatoja, vaikkapa yhteisön ympäristö muuttuu dramaattisesti. Tainterin esimerkki on Hopi-intiaanit.
Elinkaariajattelu perustuu joka tapauksessa ajatukseen, että jopa ilman mitään ulkoisia syitä yhteisön elämä alkaa jossain vaiheessa hiipua jonka jälkeen yhteisö romahtaa. (Romahdusta olen käsitellyt lukuisia kertoja mm. tässä, enkä käsittele nyt sitä.)
Superorganism kuvaa Muurahais-yhteisön elinkaarta monin esimerkein. Monogynisen (yhden kuningattaren) muurahaisyhteisön elinkaari on yksinkertaisimmillaan seuraava. (Monogyniaa ei pidä sekoittaa monogamiaan - yksiavioisuuteen. Monogynisen lajin naaras voi paritella monen koiraan kanssa.)
Muurahaiskuningatar (neitsyt) lentää pesästä ja parittelee yhden tai useamman koiraan kanssa lajsita riippuen. Se laskeutuu ja perustaa pesän. Ensimmäiset työläiset syötetään turhiksi tulleilla kuningattaren siivillä ja lentämiseen tarvittaviin lihaksiin varastoituneilla ravinteilla. Muuurahaispesä on syntynyt ja työläiset alkavat kerätä ruokaa itselleen, kuningattarelle ja uusille työläisille ja koiraille. Ajoittain yhteisöön syntyy uusia kuningattaria jotka lentävät perustamaan uusia yhteisöjä.
Kun kuningatar kuolee, yhteisö tuhoutuu hiljalleen. Yhteisö on tavallaan vain kuningattaren laajennettu fenotyyppi.
Edellisen yksinkertaisen mallin muunnelmassa työläiset kykenevät lisääntymään neitseellisesti synnyttäen koiraita. Yhteisö tuhoutuu tällöinkin kuningattaren kuollessa mutta ennen kuolemaansa yhteisö tuottaa suuren joukon koiraita, jotka lisääntyvät muiden pesien tuottamien kuningattarien kanssa. Jotkut muuurahaislajit kykenevät myös tuottamaan kuolleen kuningattaren tilalle uuden jo kasvavista toukista.
Yksinkertaisin malli, jossa työläiset ovat steriilejä, on vakain koska mitään konfliktia keon yksilöiden välillä ei ole. Muissa yhteisöissä konfilktit ratkaistaan enemmän tai vähemmän tehokkaasti jonkinlaisen "poliisitoimen" (worker policy, queen policy) avulla. (Sukulaisuus laskee yleensä konfliktia oleellisesti ilman poliisitointakin monogynisissä yhteisöissä.)
Mielenkiintoisempi elinkaari on ponerine alaheimoon kuuluvalla Harpegnathos saltator -muurahaisella. Yhteisö syntyy jo edelläkuvatulla tavalla. Kun kuningatar on kuollut, osa työläisistä (ns. gamergatet) parittelee pesän sisällä pesän omien koirasten kanssa ja alkaa lisääntyä ja tuottaa sekä naaraita että koiraita. Kun yksi gamergate kuolee tai heikkenee, syntyy konflikti jossa nuoret työläiset kilpailevat gamergaten roolista. Yhteisö voi elää pitkäänkin, mutta sen koheesio laskee pesän sisäisen kilpailun kautta ja tehokkuus todennäköisesti laskee.
Elinkaari on siis selkeästi kaksivaiheinen. Lisääntyminenkin voi tapahtua kahdella tavalla. Joko klassisella tavalla niin että neitsytkuningatar lähtee pesästä ja pariteltuaan perustaa pesän tai fisson (jakaantumisen) kautta jolloin uusi pesä on valmiiksi vaiheessa kaksi ja uudessa pesässä on valmiiksi yksi tai useampi sukupypsä gamergate.
Ihmisyhteisöjen elinkaarissa on käsittääkseni havaittavissa samanlaista vaiheisuutta. ibn Khladun kuvasi oman aikansa kaupunkivaltioiden vaiheittaisuutta seuraavasti:
Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Khaldunin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.
...
Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
27 kommenttia:
Voisiko (eliitin) hedonismilla olla mitään tekemistä yhteisön (=yhteiskunnan = valtakunnan) elinkaaren loppupuolen kanssa?
Esim. Theodore Kaczynski, alias Unabomber, esittää manifestissaan, että useimmat aristokratiat/aristokraatit ratkesivat hedonismiin, koska heidän fyysiset perustarpeensa (ruoka, suoja, lämpö jne.) eivät vaatineet työtä niiden eteen - toisin sanoen hovi ja palvelijat huolehtivat kaikista näistä. Täten jos he eivät asettaneet muita tavoitteita elämälleen, niin valtakunta alkoi hiljalleen rapistua.
Tässä muutamia lainauksia aihepiiriä koskien:
34. Consider the hypothetical case of a man who can have anything he wants just by wishing for it. Such a man has power, but he will develop serious psychological problems. At first he will have a lot of fun, but by and by he will become acutely bored and demoralized. Eventually he may become clinically depressed. History shows that leisured aristocracies tend to become decadent. This is not true of fighting aristocracies that have to struggle to maintain their power. But leisured, secure aristocracies that have no need to exert themselves usually become bored, hedonistic and demoralized, even though they have power. This shows that power is not enough. One must have goals toward which to exercise one's power.
38. But not every leisured aristocrat becomes bored and demoralized. For example, the emperor Hirohito, instead of sinking into decadent hedonism, devoted himself to marine biology, a field in which he became distinguished. When people do not have to exert themselves to satisfy their physical needs they often set up artificial goals for themselves. In many cases they then pursue these goals with the same energy and emotional involvement that they otherwise would have put into the search for physical necessities. Thus the aristocrats of the Roman Empire had their literary pretensions; many European aristocrats a few centuries ago invested tremendous time and energy in hunting, though they certainly didn't need the meat; other aristocracies have competed for status through elaborate displays of wealth; and a few aristocrats, like Hirohito, have turned to science.
Lähde:
http://en.wikisource.org/wiki/Industrial_Society_and_Its_Future
---
Edelliseen liittyen:
"Tuore tutkimus muumioiden terveydentilasta osoittaa, että
Egyptin yläluokka kärsi samoista sydänvaivoista kuin nykyihminen jo yli kolmetuhatta vuotta sitten."
Lähde:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Muumiotutkimus+Elintasosairaudet+vaivasivat+my%C3%B6s+muinaista+Egypti%C3%A4/1135250846573
Miksi lainasin HS:n artikkelia? Koska Kaczynski väittää, että NYKYIHMINEN on TÄNÄPÄIVÄNÄ samassa asemassa kuin entisajan monarkit. Nykyihmisen ei juuri tarvitse nähdä erityistä vaivaa perustarpeidensa (suoja, lämpö, ravinto...) eteen.
Siksi hedonismi ei ole enää eliitin "etuoikeus", vaan se on tänä päivänä levinnyt laajemmalle väestöön.
Niinpä.
Näkökulmaan 38 liittyy Thorstein Veblenin kirja Teoria joutilasluokasta joka on saatavilla myös suomeksi. Olikohan ensimmäinen maailmansotakin lopulta pelkkää Joutilaan Luokan statuksen ja tarkoituksen etsintää ja tyhjyyden välttämistä?
Yksi tapa ajatella elinkaarta on hiukan vähemmän pessimistinen: Voi ajatella HYPOTEESIA että syntyäkseen kansakunta tarvitsee paljon vahvemman koheesion kuin pysyäkseen pystyssä. Kroatian valtion syntymiseen liittyi 90-luvun alussa verenvuotoa ja voimakasta kansallistuntoa, mutta samantasoinen koheesio ei välttämättä itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen olisikaan edullista.
(Tämä vastaisi muurahaiskeon syntyä kuvaamallani muurahaislajilla.)
Toisaalta voi ajatella, että sosiaalivaltio vaatii paljon vahvemman koheesion (kansankoti) kuin nyky-yhteiskunnassa on mahdollista. Tai ehkä edes tehokasta.
Toisaalta voi ajatella että koheesion lasku länsimaissa tekee länsimaat alttiiksi islamin "maihinnousulle".
1. Historia ei predestinoi tulevaisuutta.
2. Rappio voi seurata barbariaa ilman sivilisaation välivaihetta.
3. Sivilisaatiot eivät ole eläviä organismeja.
4. Money talks and bullsh*t walks. Raha, ei moraali, on sivilisaation elinehto.
5. Mikä tahansa sivilisaatio voi kestää loputtomiin, jos se on taloudellisesti terveellä pohjalla ja se kykenee välttämään ulkoiset uhat. Malliesimerkkeinä Kiina ja Japani.
6. Joutilaisuus merkitsee viisaalle ihmiselle mahdollisuuksia ja tyhmälle ihmiselle epätoivoa.
7. Varmin tapa tuhoon on talouskatastrofi - joko ekokatastrofin, deflaation tai hyperinflaation merkeissä.
Olikohan ensimmäinen maailmansotakin lopulta pelkkää Joutilaan Luokan statuksen ja tarkoituksen etsintää ja tyhjyyden välttämistä?
Ehkäpä. Jos ensimmäinen oli sitä, mitä toinen oli?
Kaczynskin pointti on siinä, että nykyään tavallinen "rivikansalainenkin" kuuluu "Joutilaaseen luokkaan" tai on samassa asemassa kuin entisaikojen aristokraatit. Valtaväestö kärsii tänäpäivänä samoista elintasosairauksista kuin Egyptin eliitti ennen ajanlaskun alkua.
Jos hedonismin katsotaan tänäpäivänä olevan more widespread, niin se johtuu Kaczynskin mainitsemista syistä.
Pari huomiota:
2. Rappio voi seurata barbariaa ilman sivilisaation välivaihetta.
En väittänyt että on olemassa jokin vakiokaava (elinkaari) joka on aina kaikille "lajeille" sama. Puhuin yleensä yhteisöistä enkä niinkään sivilisaatioista. Sivilisaatio ja yhteisö ovat hiukan eri asioita - sivilisaatio ei ole välttämättä yhteisö vaan yhteisöjen tai yksilöiden joukko / ekosysteemi.
3. Sivilisaatiot eivät ole eläviä organismeja.
En ota kantaa.
Mutta yhteisö mallinnetaan muuahaispesän - mutta myös ihmisyhteisön tapauksessa - usein superorganismina. (Wilson, Boyd, Richerson)
Tosin se missä määrin yhteisö on superorganismi vaihtelee. Kun valtio syntyy taistelun kautta sen koheesio on yleensä jonkin aikaa korkea. (Valtio ei voi syntyä markkinoiden vaan taistelun tuloksena, jos toinen valtio vastustaa uuden valtion syntyä aseellisesti.)
Koheesio kuitenkin laskee.
4. Money talks and bullsh*t walks. Raha, ei moraali, on sivilisaation elinehto.
5. Mikä tahansa sivilisaatio voi kestää loputtomiin, jos se on taloudellisesti terveellä pohjalla ja se kykenee välttämään ulkoiset uhat. Malliesimerkkeinä Kiina ja Japani.
Sivilisaatio voi toki kestää vaikka kuinka kauan. Valtiot, yhteisöt tai yritykset harvoin kestävät. Niiden tuhossa moraalilla on oma osansa.
Esimerkiksi on typerää sanoa että Nokian tuho johtuu taloudellisista syistä koska se on tautologia.
Kiinankaan valtio (valtamonopoli) ei oikeastaan ole ollut sama koko ajan vaan aina välillä vanha valtio on tuhoutunut ja uusi on tullut tilalle. Sivilisaatio on ollut pitkälti sama.
Tässä on yksi abstraktiorikko, jonka huomaan heti. Yhteiskuntaa kokonaisuutena ei ole ehkä mielekästä nähdä tällaisena superorganismina, vaan se on ennemminkin jotain vielä emergentimpää. Tiukkarajainen kansallisvaltio toki varmaan voidaan ajatella vielä näin, mutta modernit yhteiskunnat eivät toimi tarkalleenottaen tällä tavalla.
Koheesion laskeminen ja nouseminenkin on kiinni abstraktion ja viitekehyksen valinnasta. Esimerkiksi kansallisvaltioiden muodostuessa, 1600--1900-luvuilla, ne saatettiin nähdä koheesion heikenemisenä. Kun Itävalta-Unkari hajosi 1918, koheesio laski siinä viitekehyksessä, mutta nousi kansallisvaltioiden tasolla.
Neuvostoliiton hajoamisprosessi kasvatti ison osan sen osien koheesiota. Jugoslavian hajoaminen kasvatti paikallista koheesiota. Jne.
Koheesion väheneminen jossakin viitekehyksessä ei ole "rappion" merkki muuten kuin sen viitekehyksen suhteen. Rooman valtakunnan koheesio heikkeni kun sen romahdus läheni, se jakautu itään ja länteen. Bysantissa koheesio kasvoi. Jne jne.
Pointti: Yhden rappio on toisen nousu.
Todettakoon vielä:
Valtio on rikollisorganisaatio, jolla on oma maa-alue ja omat lait.
TM:
Tässä on yksi abstraktiorikko, jonka huomaan heti. Yhteiskuntaa kokonaisuutena ei ole ehkä mielekästä nähdä tällaisena superorganismina, vaan se on ennemminkin jotain vielä emergentimpää. Tiukkarajainen kansallisvaltio toki varmaan voidaan ajatella vielä näin, mutta modernit yhteiskunnat eivät toimi tarkalleenottaen tällä tavalla.
Tarkoituksenani ei ollut väittää että mikä tahansa yhteiskunta/porukka on superorganismi. Tai tarkkaan otaen kyseessä ei ole joko-tai vaan erilaiset harmaan sävyt.
Koheesio on usein aluksi korkea, sitten se laskee.
Kun yhteiskunta jakaantuu - tai hajoaa kokonaan - syntyy uusia yhteisöjä joiden koheesio on ehkä korkea.
Yhteisö voi hajota fission kautta kahteen yhteisöön, tai niin että yksittäinen yksilö lähtee pois yhteisöstä, tai niin että yhteisö lakkaa vain olemasta.
Koheesion laskeminen ja nouseminenkin on kiinni abstraktion ja viitekehyksen valinnasta. Esimerkiksi kansallisvaltioiden muodostuessa, 1600--1900-luvuilla, ne saatettiin nähdä koheesion heikenemisenä. Kun Itävalta-Unkari hajosi 1918, koheesio laski siinä viitekehyksessä, mutta nousi kansallisvaltioiden tasolla.
Ilman muuta näin. En oikeastaan ymmärrä mikä oli abstratiorikko.
D.S. Wilsonin uskontoteoria kuvaa sitä miten isot uskontokunnat maallistuvat ja niiden koheesio laskee. Silloin tällöin uskontokunnasta eroaa pieni puhdasoppinen ryhmä ja syntyy uusi korkean koheesion ryhmä fission kautta. Toinen vaihtoehto on että yksittäisiä ihmisiä lähtee maltillisesta kirkosta fundamenttalistiseen olemassaolevaan kirkkoon.
Ruukinmatruunan kommenttiin liittyen. Hayek sanoi että hobbesilaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan ei ole koskaan ollutkaan. On erilaisia yhteisöjä, egalitaarisia tai vähemmän egalitaarisia, jotka alkavat hiljalleen laajentua valtaamalla naapuriyhteisöjä. Samalla egalitaarisuus yleensä laskee.
Ryhmiä voi ietysti pessimisti kutsua rosvojoukoiksi.
Esitin terminologian huonosti. Siis prosessi on riippuvainen abstraktiosta, mutta esimerkiksi "valtio" voi tarkoittaa eri aikoina eri asiaa.
Olet kuitenkin oikeassa, kun asiaa katsotaan yhdestä "rajapinnasta" kerrallaan, tällainen prosessi voidaan nähdä. En kuitenkaan esimerkiksi usko, että esimerkiksi Islam jotenkin valtaisi alaa. Tämä on mielestäni abstraktiorikko, koska siinä kuvitellaan, että Islam ei "rappeudu" samalla tavalla kuin länsimainen yhtenäiskulttuuri.
Jos nyt ihan katsotaan tilastoja, niin kyllä väittäisin, että islamilaisten maahanmuuttajien oma kulttuuri rapautuu huomattavan nopeasti. Ja rapautumista tapahtuu näiden kotimaissakin koko ajan.
En oikeastaan usko, että islamilainen kunniakulttuuri olisi mikään vahva ja voimakas kulttuuri, eikä mikään "valloittajien" kulttuuri. En usko, että se "pärjää" länsimaiselle kulttuurille siinä merkityksessä, että se syrjäyttäisi täkäläisen liberaalin kulttuurin. Näkisin, että vaihtoehtoja on kaksi: Jos maahanmuutto on riittävän vähäistä suhteessa assimilaationopeuteen (joka on hidas), niin mitään ei tapahdu. Jos se on nopeaa, pahimmillaan tulee väkivaltaisuuksia tms, joiden seurauksena muslimeihin suhtaudutaan ehkä jotenkin samantapaisesti kuin juutalaisiin ennen toista maailmansotaa.
Islam ei ole mikään korkean sosiaalisen pääoman kulttuuri vaan sukukeskeinen kulttuuri. Suku- tai klaaniyhteisöä laajempi yhteistyö on vaikeaa. Siinä mielessä islam ei ole kilpailukykyinen. Mutta toisaalta islamiin liittyy suht korkea syntyvyys.
Vaikka islam ei ole mikään yhtä köyttä yhdistys siinä on tiettyjä kilpailuetuja jotka liittyvät kuitenkin tietynlaisen koheesioon.
Ääri-islamissa koheesio syntyy ulkoryhmän demonisoinnista ja esimerkiksi marttyyriudesta.
Kuten Bosnian sota osoitti maltillinenkin ryhmä voi suht helposti radikalisoitua polarisaatioprosessin myötä. Polarisaation myötä tulee ulkoryhmän täydellinen demonisointi.
Kuvittelisin terroritutkimusta jonkun verran seuranneena että terrorissa (=marttyyriudessa) on kyse sukujen välisestä kilpailusta. Marttyyrius nostaa marttyyrin suvun statusta muiden muslmien silmissä.
Mutta vaikka perimmäinen selitys löytyy sukujen välisestä kilpailusta marttyyrius voidaan mobilisoida ääri-islamin aseeksi joka nostaa myös sisäryhmän koheesiota.
4. Money talks and bullsh*t walks. Raha, ei moraali, on sivilisaation elinehto.
Rohkenen olla eri mieltä moraalin merkityksestä sivilisaation kestävyydelle.
Sivilisaation kannalta sekä rahalla (=markkinataloudella, kehittyneillä rahoitusmarkkinoilla) MUTTA MYÖS MORAALILLA ON SUURI MERKITYS.
Sivilisaatio voi toki kestää vaikka kuinka kauan. Valtiot, yhteisöt tai yritykset harvoin kestävät. Niiden tuhossa moraalilla on oma osansa.
Jos sivilisaatiolla tarkoitetaan vaikkapa julkista infrastruktuuria, niin esim. Rooman valtakunnan romahtaessa monet valtion ylläpitämät järjestelmät - akveduktit, kivetyt tiet ja kaupunkien viemäröinnit - jäivät ilmeisesti huolenpitoa vaille useiksi sadoiksi vuosiksi.
Kaczynski kirjoittaa aiheesta:
When the Roman Empire fell apart the Romans' small-scale technology survived because any clever village craftsman could build, for instance, a water wheel, any skilled smith could make steel by Roman methods, and so forth. But the Romans' organization-dependent technology did regress. Their aqueducts fell into disrepair and were never rebuilt. Their techniques of road construction were lost. The Roman system of urban sanitation was forgotten, so that only until rather recent times did the sanitation of European cities equal that of Ancient Rome.
Siten on syytä olettaa, että valtion taantuessa infrastruktuuri taantuu myös. Nykypäivän esimerkkejä voisi hakea vaikkapa Afrikan valtioista. Heikko valtio, heikko infrastruktuuri.
Koska sivilisaation (=nykyaikainen infrastruktuuri) ja valtion välillä on yhteys, on valtion säilyminen tärkeää sivilisaation kannalta.
Ja koska valtion säilymisen ja moraalin välillä on yhteys, on moraali tärkeää MYÖS sivilisaation säilymisen kannalta. Olettaen siis, että valtion romahdus nykyaikana johtaisi infrastruktuurin romahtamiseen Rooman valtakunnan tapaan.
Valtion vahvuus on siinä, että sen avulla pystytään tuottamaan julkishyödykkeitä markkinoita tehokkaammin (=vähemmillä resursseilla). Valtio pakottaa (itsekkäät) ihmiset joustamaan kaikkien edun nimissä. Jos valtio ei pakottaisi, johtaisi itsekkyys kaikkien/useimpien kannalta tehottomampaan lopputulokseen.
Sivilisaation kannalta sekä rahalla (=markkinataloudella, kehittyneillä rahoitusmarkkinoilla) MUTTA MYÖS MORAALILLA ON SUURI MERKITYS.
Esimerkkejä?
Sivilisaatio voi toki kestää vaikka kuinka kauan. Valtiot, yhteisöt tai yritykset harvoin kestävät. Niiden tuhossa moraalilla on oma osansa.
Esimerkkejä?
Jos sivilisaatiolla tarkoitetaan vaikkapa julkista infrastruktuuria, niin esim. Rooman valtakunnan romahtaessa monet valtion ylläpitämät järjestelmät - akveduktit, kivetyt tiet ja kaupunkien viemäröinnit - jäivät ilmeisesti huolenpitoa vaille useiksi sadoiksi vuosiksi.
Vain Länsi-Roomassa. Itä-Roomassa eli Bysantissa sama meno jatkui vielä 1100 vuotta. Syynä oli se, että Itä-Rooman talouspohja oli kunnossa. Se tuotti enemmän kuin kulutti - orjataloudesta oli siellä siirrytty feodalismiin.
400-luvulle tultaessa Länsi-Rooma oli kertakaikkiaan konkurssissa. Sillä oli manit finis ja pomppa kanis. Rahatalous oli hävinnyt deflaation ja sitä seuranneen inflaation kautta - sestertiuksessa oli enää 1/288 hopeaa, kun aiemmin se oli ollut täyttä hopeaa - ja rahataloudesta oli taannuttu vaihdantatalouteen.
Arnold Toynbeen analyysi on murhaavaa luettavaa. Hänen mukaansa Rooma - samoin kuin arabi-imperiumi - oli predestinoitu tuhoon jo startissa; ne olivat valloittajameemipleksejä. Ne pysyivät pystyssä pelkän rosvoamisen, valloittamisen ja ryöstämisen kautta. Heti, kun laajeneminen lakkasi ja ryöstösaaliin virta tyrehtyi, alkoi ensin deflaatio ja sitten inflaatio - ja tuho.
Vastoin odotuksia Itä-Rooma selvisi; siellä talous oli kestävällä pohjalla.
Siten on syytä olettaa, että valtion taantuessa infrastruktuuri taantuu myös.
Mitään infraa ei rakenneta eikä ylläpidetä ilman RAHAA. Raha, ei moraali, on kaiken perusta. Ja tyhjästä on paha nyhjästä.
Nykypäivän esimerkkejä voisi hakea vaikkapa Afrikan valtioista. Heikko valtio, heikko infrastruktuuri.
Ja jokainen valtio on läpeensä p*rsaukinen kerjäläinen. [Eläköön luonnonvarakirous!]
Koska sivilisaation (=nykyaikainen infrastruktuuri) ja valtion välillä on yhteys, on valtion säilyminen tärkeää sivilisaation kannalta.
Tuohon voi panna vastalauseen, ja se oli Italia sydänkeskiajalta aina 1800-luvulle, ja myös Saksa Hohenstaufien ajalta Wilhelm I:een.
Olennaista on kaksi asiaa:
1) Miten saada aikaan toimiva talous?
2) Miten estää jatkuvat sodat ja hävitykset?
Ja koska valtion säilymisen ja moraalin välillä on yhteys
Ei ole. Vastalauseena tietysti Neuvostoliitto.
Olettaen siis, että valtion romahdus nykyaikana johtaisi infrastruktuurin romahtamiseen Rooman valtakunnan tapaan.
Miksi sen pitäisi johtaa siihen? Riittää, että talous pyörii ja toimii hyvin. Vastaesimerkkinä tietysti Itä-Rooma eli Bysantti.
Valtion vahvuus on siinä, että sen avulla pystytään tuottamaan julkishyödykkeitä markkinoita tehokkaammin (=vähemmillä resursseilla).
Tuohon aika moni nykypäivän taloustieteilijä on valmis esittämään vastalauseen. Jopa kaikkein perimmäisin valtion tehtävä - fyysinen itsepuolustus - voidaan ulkoistaa yksityisille toimijoille keisari Maksimilian I:n landsknechtien tapaan. Ainoa valtion sotavirkamies oli arkkimarsalkka, joka puolestaan nimitti kulloiseenkin sotaretkeen sotaherran (Kriegsherr), joka värväsi armeijan. Samoin sveitsiläiset Reisläuferit ja italialaiset kondottieerit olivat yksityisyrittäjiä.
Valtio pakottaa (itsekkäät) ihmiset joustamaan kaikkien edun nimissä. Jos valtio ei pakottaisi, johtaisi itsekkyys kaikkien/useimpien kannalta tehottomampaan lopputulokseen.
Tuo on ristiriidassa klassisen taloustieteen dogmien kanssa; jo Adam Smith esitti vastalauseen tarkastellessaan merkantilismia ja sen tehottomuutta.
Valtio esimerkiksi ei synny pelkan rahan voimalla. Turchin kuvaa Venajan keisarikunnan syntya.
Kun rajalla olevat ruhtinaskunnat tarvitsivat turvaa tataareita vastaan ne liittyivat vapaaehtoisesti Moskovaan.
Rooman syntykaan ei tapahtunut rahalla. Tasavallan aikana yhteiskunnan koheesio oli korkea. Ylimystoa kuoli sodissa suhteessa enemman kuin kansaa.
Rappion lopullisuutta kyettiin hidastamaan ja silloin kristinuskon tekeminen valtionuskonnoksi auttoi siina.
Monikohan asia todella on sellainen etta vain yksi asia vaikuttaa. Voittiko Saksa Ranskan vuonna 1940 pelkan rahan takia.
Jukka, yksi tärkeä syy, miksi Saksa 1940 ylipäänsä lähti sotaan, oli se, että Saksa oli korviaan myöten veloissa, ja sen piti saada jotenkin velkansa maksetuksi. Älytön militarismi ja haaskaaminen oli velkaannuttanut Saksan lähes selvitystilaan. Velkojan tuhoaminen ja velkojen mitätöinti väkivalloin on toki yksi tapa, samoin ryöstösaalis on toinen, selviytyä veloista.
Syy, miksi taistelu Ranskasta päättyi kuten päättyi, ei ollut Saksan erinomaisuutta eikä moraalia, vaan Ranskan sodanjohdon ja logistiikan saamattomuutta ja typeryyttä.
Samasta syystä Japanikin lähti 1941 sotaan - se oli kertakaikkiaan menossa konkurssiin, kiitos älyttömän militarismin ja haaskaamisen, USA:n taloussaarron ja öljyboikotin.
Pieni mies voi joskus syödä enemmän kuin iso mies, mutta lopulta iso mies syö aina pienen miehen.
Jukka, valtio ei tietenkään synny rahalla - se syntyy väkivallan tai sen uhan kautta, mutta sitä ylläpidetään rahalla.
Tottakai Suomikin tarvitsi rahaa toteuttaakseen itsenäisyytensä ja estääkseen punahallinnon, samoin Kroatian valtio. Mutta tarvittiin myös paljon muutakin kuin pelkkää rahaa.
Eikä se synny pelkän väkivallan uhankaan kautta vaan myös kansan - tai sen osan - tahdon kautta.
Suomalaisten tahto toteuttaa itsenäisyys kasvoi kummasti mm. Venäjän bolshevikkivallankumouksen takia.
Jukka, yksi tärkeä syy, miksi Saksa 1940 ylipäänsä lähti sotaan, oli se, että Saksa oli korviaan myöten veloissa, ja sen piti saada jotenkin velkansa maksetuksi. Älytön militarismi ja haaskaaminen oli velkaannuttanut Saksan lähes selvitystilaan.
Natsi-Saksan koko yhteiskunnallinen koneisto oli viritetty sotaan ympärysvaltojen kanssa vuodesta 1933 lähtien.
Natsi-Saksan "talousihme" oli käytännössä sotavarusteluKUPLA. Jos Saksa ei olisi aloittanut sotaa 1939, olisi kupla puhjennut.
Yksi syy Saksan hyökkäykseen oli saksalaisten poliittinen ajattelu:
Voimakas inho anglosaksien heille "pakottamaa" demokratiaa kohtaan ja siksi tietty helppous hyväksyä autoritäärinen hallinto. Valitettavasti se autoritäärisyyden muoto joka voitti oli natsismi eikä "preussilainen perinne".
Tietysti taloudella oli myös merkitystä. Ilman lamaa natsit eivät olisi ehkä voittaneet. Ilman tolkuttomia sotakorvauksia lama ei olisi ollut yhtä paha. Jos Englanti ja Ranska olisivat hyväksyneet Saksan demokraattisen hallituksen toistvat pyynnöt saada sotakorvauksiin pienennys, demokraattinen hallinto ei olisi leimautunut luusereiksi. Ellei ransakaliset olsi sellaisia öykkäreitä kuin ovat pyyntöihin olisi suostuttu.
Jukka, valtio ei tietenkään synny rahalla - se syntyy väkivallan tai sen uhan kautta, mutta sitä ylläpidetään rahalla.
Mikä tahansa valtio tarvitsee tulopohjan (revenue base). Suomen kohdalla se on tämä:
1 Verotus (tulorahoitus)
-Alkutuotannosta
-Jalostuksesta
-Palveluista
2 Lainat (velkarahoitus)
3 Omaisuuden myynti
-Valtionyhtiöiden yksityistäminen
-Luonnonvarojen yksityistäminen
---
Missä sitten moraali tulee mukaan? Siinä, että valtio voi joissain tapauksissa elää yli varojen. Valtio, jossa hallinnon moraali on korkealla, ei elä yli varojen.
Ja koska kansalaiset valitsevat hallinnon demokratiassa, on hallinnon moraali käytännössä kansalaisista johdettua.
Moraaliton kansa saa moraalittoman johdon, moraalinen kansa saa moraalisen johdon.
Ilman tolkuttomia sotakorvauksia lama ei olisi ollut yhtä paha. Jos Englanti ja Ranska olisivat hyväksyneet Saksan demokraattisen hallituksen toistvat pyynnöt saada sotakorvauksiin pienennys, demokraattinen hallinto ei olisi leimautunut luusereiksi.
Mm. John Meynard Keynes ennusti, että 1. maailmansodan voittajavaltioiden määräämät sotakorvaukset tulisivat aiheuttamaan laman Saksassa.
Mitä tekemistä tällä on moraalin kanssa?
Moraalinen ("hyveellinen") voittajataho olisi määrännyt pienemmät sotakorvaukset. Mutta kun Saksaa piti rangaista.
Libertarismi on hyvä esimerkki poliittisesta järjestelmästä, jossa kenelläkään ei oleteta olevan moraalia. Siinä kaikki toimivat agency theoryn pohjalta.
Muistaakseni jo muinaiset roomalaiset varoittivat ikinä nöyryyttämästä lyötyä vihollista.
Vihollista tuli käsitellä joko niin, että se tiedosti no hard feelings tai sitten se tuli hävittää sukupuuttoon, mutta sitä ei pitänyt ikinä nöyryyttää. Nöyryytetty vihollinen kostaa aina, ja sellainen kostaa hyvin takakireästi.
Saman muuten toteavat myös kiinalaislähteet samoilta ajoilta.
Näen, että kansallisvaltioiden aika alkaa olla ohi. Verokilpailu ja valuuttasodat tekevät niistä selvää.
Uskon, että 2015-2025 tullaan näkemään useiden (eurooppalaisten) valtioiden konkursseja. Toivon, että tuona ajanjaksona käytettäisiin shokkihoitoa, jonka tavoitteena olisi ylikansallinen Euroopan liittovaltio.
En tiedä onko liittovaltio hyvä ajatus vai ei.
Tuntuu kuitenkin että pitäisi valita linja. Joko lähdetään liittovaltiolinjalle ja kevennetään kansallisia instituutioita tai sitten valitaan kansallisvaltion tie.
Lähetä kommentti