Hayekin eräs perussanoma (Kohtalokas ylimieli, 1988) on, että ihminen ei koskaan kykene ymmärtämän maailmaa täydellisesti. Siksi kuvitelma, että hyvä maailma voidaan suunnitella kirjoituspöydän ääressä edustaa kohtalokasta harhaa. Maailma kehittyy yritysten ja erehdysten kautta, evolutivisesti. Huonot käytännöt korvautuvat paremmilla. Teoriat ja mallit toki antavat meille hyviä arvauksia, siitä mitä kannattaa kokeilla, mutta vain arvauksia.
Tämä pätee erityisesti niihin sääntöjärjestelmiin (normeihin, lakeihin), jotka ylläpitävät ihmisten keskeistä yhteistyötä. Hayek on todennut: Yhteiskunta voi olla olemassa vain, jos valinnan prosessin kautta on syntynyt säännöt, jotka panevat ihmiset käyttäytymään tavalla joka mahdollistaa sosiaalisen yhteiselämän.
Säännöt eivät siis ole syntyneet (pelkästään) rationaalisen konstruktion kautta, eivätkä (pelästään) vapaan sopimusten teon kautta, vaan (oleellisin osin) sponttaanisti ryhmävalinnan kautta. Ihmisen on Hayekin mukaan mahdotonta luoda ratioon perustuen optimaalista sääntöjärjestelmää suunnittelemalla.
Sama anomalia - suunnittelijoiden kyvyttömyys luoda hyvä maailma - tuli esille kehitysyhteistyön osalta tänään Eija Soinin Vieraskynä-kirjoituksessa Köyhyyden poistaminen on liian suuri tavoite:
Jo vuonna 1857 walesiläinen teollisuusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Robert Owen kehotti maailman johtavia valtioita tekemään suunnitelman, jonka avulla kaikille turvattaisiin oikeus ruokaan, vaatteisiin, asuntoon, koulutukseen, työhön ja virkistäytymiseen. Hän vakuutti, että tämä kaikki on ensi kertaa mahdollista ja myös helpompaa kuin oli kuviteltu. ... Vuonna 2000 maailman johtajat hyväksyivät YK:n vuosituhattavoitteet. Järjestön pääsihteeri Kofi Annan totesi, että nykyinen sukupolvi on ensimmäinen, jolla on tarvittavat resurssit ja tekninen osaaminen kaikkien ihmisten vapauttamiseksi puutteesta.
... Suuret suunnitelmat eivät ole toteutuneet. New Yorkin yliopiston professorin William Easterlyn mukaan suurin ongelma on se, ettei kukaan ole niistä tulosvastuussa. Kehitysyhteistyöjärjestöillä ja valtioilla on jonkinlainen koordinoimaton kollektiivinen vastuu näistä moninaisista päämääristä. Easterlyn mielestä tämä on huonoin kannustin, mitä on koskaan keksitty...
Tilastollisessa tutkimuksessa ei ole löydetty todisteita siitä, että avun ehdollistaminen toimisi. Todella huonot hallinnot ottavat apua vastaan siinä missä muutkin. Runsaan avun on myös todettu huonontavan hallinnon laatua ja demokratian kehitystä. Kun huonot hallinnot eivät kuuntele köyhiä, niiden kautta välitetty apu ei kanavoidu tehokkaasti ongelmien ratkaisemiseen.
Auttaako kehitysapu kehitysmaita sitten saavuttamaan talouskasvun? Osa tutkimuksista tukee tätä näkemystä jonkin verran, osa ei lainkaan.
Väestönkasvu syö kehityksen saavutuksia sitä mukaa kuin niitä syntyy. 58 maan tieteen edustajat totesivat jo vuonna 1993 New Delhin väestöaiheisessa tiedehuippukokouksessa, että perhesuunnittelu voisi tuoda suurelle määrälle ihmisiä enemmän hyötyä kuin mikään muu yksittäinen keino. Myös kehitysmaiden naiset toivovat perhesuunnittelua, mutta sitä ei useinkaan ole tarjolla.
Easterly jakaa kehitysyhteistyön toimijat kahteen kategoriaan, suunnittelijoihin ja etsijöihin. Suunnittelijat julistavat suuria tavoitteita ja ruokkivat tulevaisuuden odotuksia mutta eivät ota vastuuta tavoitteiden toteuttamisesta. Suunnittelijat päättävät, mitä muut tarvitsevat, ja suosivat maailmanlaajuisia ratkaisuja. Heillä ei ole tietoa paikallisten ihmisten tarpeista eikä siitä, saavuttiko apu kohteen.
Etsijät pyrkivät löytämään toteuttamiskelpoisia ideoita ja toteuttamaan ne. He ottavat vastuun tekemisistään. Etsijät kysyvät avunsaajilta, mitä tarvitaan, ja sopeuttavat ratkaisut paikallisiin tarpeisiin. He myös selvittävät, onko avunsaaja tyytyväinen.
Suunnittelija kysyy, miten kehitysyhteistyötä pitäisi tehdä, jotta köyhyys poistuisi maailmasta. Etsijä kysyy, mitä kehitysavulla voidaan tehdä.
Moni järjestö mainitsee tavoitteikseen lähes kaikki YK:n vuosituhattavoitteet ja pyrkii samalla olemaan ilmastonmuutoksen asiantuntija. Kaupallisella alalla erikoistutaan tiettyyn tuotteeseen, käytetään erikoistuneita asiantuntijoita ja kuunnellaan asiakkaita, jotta tiedettäisiin, miten tuotetta voisi kehittää paremmaksi. Kehitysyhteistyön onnistuminen vaatii vähintäänkin samaa.
Kehitysyhteistyö ei ole helppoa. Kestäviä tuloksia on vaikea saavuttaa, ja kovalla työllä aikaansaatu ratkaisu ei välttämättä toimi sellaisenaan toisella alueella.
Kehitysavun parhaimmat saavutukset ovat etsijöiden ja erikoistujien aikaansaannosta. Niissä on pureuduttu paikallisten kanssa selvästi rajattuun ongelmaan rajatulla alueella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
75 kommenttia:
Minusta tämä näkemys on vähän turhan polarisoiva. En kiistä itse ilmiöitä, mutta maailmassa ei mielestäni ole tällaista suoraviivaista jakoa.
Jokainen on omalta osaltaan "suunnittelija", so. meillä kaikilla on jokin käsitys siitä, mitä mielestämme pitäisi seuraavaksi tehdä, ja mikä on tärkein ja isoin ongelma. Osa tunnistaa oman tietämättömyytensä ja ymmärryksensä rajat selkeämmin, mutta tämä ei tarkoita, että sellainen henkilö on "etsijä", eikä toisaalta tämä tarkoita, ettäkö jokainen "etsijä" olisi tietoinen oman ihmis- ja yhteiskuntakäsityksensä puuttellisuudesta.
Olen kyllä Hayekin kanssa samaa mieltä tästä maailman ymmärtämisen problematiikasta, mutta meillä ei tavallaan ole mitään muuta keinoa ymmärtää maailmaa kuin teoriat ja mallit. Jos emme käytä niitä, käytämme jotain muuta, ja yleisesti ottaen, se jokin muu - vaikka sitten "terve järki" - johtaa meidät helposti tekemään jotain vielä älyttömämpää.
Monen ihmisen "terve järki" sanoo, että K-lähikauppias on pelkkä loinen ja välistävetäjä, koska hän ostaa tavaraa tukusta halvalla ja myy sitä lähiön asukkaille kalliimmalla. Monen ihmisen "terve järki" sanoo, että ihminen, joka elää säästeliäästi pahanpäivän varalle, on vain varovainen ja viisas, mutta kun pahapäivä tulee, tämä sama varovainen ja viisas ihminen onkin halveksuttava spekuloija.
Ja niin edelleen.
Kuten sanoin, en ole eri mieltä sinänsä, mutta epäilen että dissaat "sunnittelijoiden" roolia tarpeettomasti. Heidän visionsa ja käsityksensä voivat olla virheellisiä, mutta juuri ne tuottavat uusia arvauksia siitä, mitä kannattaa kokeilla. Hayek oli myös tällainen suunnittelija ja visionääri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Tottakai suunnittelen itsekin - ja olen teoreetikko. Myös työssä. En nyt tarkoita sitä, että ei suunniteltaisi mitään.
Yrityksissäkin on tiettyjä prosesseja, suunnitteluperiaatteita ja käytäntöjä.
Mutta mikään suunnittelu ei toimi ilman seurantaa ja takaisinkytkentää. Jos esimerkiksi jokin suunnitteluperiaate johtaa aina virheisiin, niin se on hylättävä. Jos jollain alalla tai jossain tilanteessa suunnittelu ylhäältä alaspäin ei toimi, pitää harrastaa vaan kokeilua. Valtioiden kehitysyhteistyölle on annettu jo tarpeeksi aikaa. Moni tekee epäonnistumisista sen johtopäätöksen että koko kehitysyhteistyö on lopetettava. Minä en tee.
Nokia suunnittelee. Hyvinvointiyhteiskunta suunnittelee. Mutta suunnittelu ei johda mihinkään.
Varmasti Googlekin suunnittelee jokaiseen siirtonsa. Mutta on täysin tietoinen että jokainen siirto on koe.
Ihmettelen oikeastaan olinko niin kovin polarisoiva. Kirjoitin kuitenkin näin:
Teoriat ja mallit toki antavat meille hyviä arvauksia, siitä mitä kannattaa kokeilla, mutta vain arvauksia.
Kokeilujen suunnittelu on suunnittelua sekin.
Esimerkkejä suunnittelun tai teorioiden ylivallasta on vaikkapa se, miten uskottiin shokkiterapialla ratkaistavan Venäjän ongelmat vuonna 1993. (Muistan itse miten ihastunut oli tähän shokkiterpiaan silloin.)
Kaikki yksityistettiin kerralla, koska teoria sanoi että niin tulee hyvää jälkeä.
Sellaiset teoriat jotka väittävät, että ongelmat voidaan ratkaista vain shokkihoidolla, voi melkeinpä suoralta kädeltä hylätä.
Todennäköisesti teorian esittäjät haluavat vain tehdä ihmiskokeita. He haluavat, että homma on irreversiibeli. Että paluuta ei ole.
Esimerkiksi libertaarit eivät yleensä päästä aivoihinsa sellaista ajatusta, että kannattaisi kokeilla näitä teorioita jossain. Saatetaan esimerkiksi torjua kokeilut sillä, että anarkokapitalismi toimii sitä paremmin mitä suurempi osa maailmasta on anarkokapitalistinen.
Samoin marksilaiset väittivät aina että reaalisosialismin ongelmat olivat väistämättömiä siirtymävaiheen ongelmia kohti täydellisyyttä.
SUUNNITTELUSTA, SUUNNITELMATALOUDESTA JNE.
Suunnittelu yksilön, ryhmien ja yritysten - ja muiden rajattujen entiteettien - tasolla ei varmaankaan ole pahasta. Se on jopa välttämätöntä.
Joskus suunnitelmat onnistuvat, joskus epäonnistuvat. Epäonnistuessaan entiteetti voi tehdä uuden, paremman suunnitelman.
Mikä suunnittelussa sitten on ongelmana?
Mielestäni se, että suunnittelu viedään kaikista korkeimmalle tasolle, jota yleensä edustaa valtio. Kun suunnittelu on viety näin korkealle tasolle, ei alempien tasojen suunnittelulla ole juurikaan merkitystä. Joskus alempien tasojen harjoittama suunnittelu on jopa kielletty.
Yleensä jos yksi entiteetti epäonnistuu, niin toinen vastaavasti menestyy. Jos valtion "kattotason" suunnitelma epäonnistuu, ei toimintaympäristössä periaatteessa ole enää entiteettejä joiden suunnitelma voisi onnistua. Näin etenkin jos valtion suunnitelma on sama kuin yksittäisten entiteettien suunnitelmat.
---
Monen ihmisen "terve järki" sanoo, että K-lähikauppias on pelkkä loinen ja välistävetäjä, koska hän ostaa tavaraa tukusta halvalla ja myy sitä lähiön asukkaille kalliimmalla.
Lähiön asukkaat voisivat itsekin organisoida ruoanhankintajärjestön. Jopa voittoa tavoittelemattomasti. Mutta se veisi aikaa, jonka asukkaat voivat käyttää tuottoisammin (vaihtoehtoiskustannus).
Lisäksi useamman sata henkeä käsittävän järjestön hallinnointi vaatisi paljon (sosiaalinen kitka).
Myös järjestön ruokavarastosta todennäköisesti häviäisi tavaraa "kuormasta syöden" kuten Neuvostoliitossa aikanaan. Tämä taas aiheuttaisi luottamuspulaa (lack of trust).
-Toisin sanoen ihmisten huonot ominaisuudet (yhteistyökyvyttömyys, ahneus) estävät kollektiivisen toiminnan onnistumisen.
Siksi kauppias-malli on paras sosiaalinen & kaupallinen ratkaisu ruoanhankitaan. Kauppiaalla ei ole sosiaalista kitkaa, eikä hänen kannata varastaa itseltään. Lisäksi hän on eduksi sellaisille asiakkaille, joiden vaihtoehtoiskustannus ruoanhankintajärjestössä toimimisessa on suurempi kuin kaupassa käymisessä.
Tulkitsin tekstiäsi jyrkempänä kuin se oli, koska luin sen kiireessä. Tartuin tähän:Suunnittelijat julistavat suuria tavoitteita ja ruokkivat tulevaisuuden odotuksia mutta eivät ota vastuuta tavoitteiden toteuttamisesta.
Ajattelen jotenkin niin, että muutoksia vastustettaessa ei voi vedota siihen, että yhteiskuntaa ei voi suunnitella. Se argumentti toimii tietenkin jotain vallankumousta tai sellaista vastaan, mutta ei mitään yksittäistä pientä muutosta.
Sillä voidaan tietenkin perustella myös se, että uusia muutoksia ei ehkä kannata implementoida ennen kuin vanhojen vaikutus on selvillä.
Pasi Matilaisen hyvä kirjoitus kehitysavusta: Riistäjiä oomme kaikki.
---
Esimerkkejä suunnittelun tai teorioiden ylivallasta on vaikkapa se, miten uskottiin shokkiterapialla ratkaistavan Venäjän ongelmat vuonna 1993.
Kaikki yksityistettiin kerralla, koska teoria sanoi että niin tulee hyvää jälkeä.
En tunne shokkiterapian käsitettä kovin hyvin. Mutta jos sillä tarkoitetaan taloudellisten vapauksien tuntuvaa ja pikaista kasvattamista, niin tällöin Venäjä ei ole esimerkki siitä. Heritagen taloudellisten vapauksien vertailussa Venäjä on sijalla 143 (50.3/100). Venäjä on saanut vuodesta 1995 lähtien noin 50/100 pistettä (ensimmäinen Heritagen vertailu on vuodelta 1995). Heritagen vertailussa on eräitä ongelmia, mutta se on silti suuntaa antava.
Mutta voihan olla, että shokkiterapialla tarkoitetaan jotain muuta.
Esimerkiksi libertaarit eivät yleensä päästä aivoihinsa sellaista ajatusta, että kannattaisi kokeilla näitä teorioita jossain.
I. Lessons from New Zealand.
II. Hong Kong on Heritagen vertailun mukaan maailman vapain talous, ja aika hyvin siellä menee.
LS,
Mutta missä maassa on kokeiltu anarkokapitalismia käytännössä ?
Kataloniassahan kokeiltiin anarkosyndikalismia, mutta kokeilu ei kestänyt kovin kauaa. Se ei tosin kaatunut sisäisiin ongelmiin vaan Francon hyökkäykseen ja kommunistien
terroriin.
Sinänsä en väitä etteikö Hong Kong ja Uusi Seelanti olisi ok maita, mutta niissäkään ei vallitse varsinainen anarkokapitalismi.
Mutta missä maassa on kokeiltu anarkokapitalismia käytännössä ?
Köh, käsitin tämän kohdan väärin: Esimerkiksi libertaarit eivät yleensä päästä aivoihinsa sellaista ajatusta, että kannattaisi kokeilla näitä teorioita jossain.
Luulin että tarkoitit tällä siirtymistä kohti libertarismia, ei kertahyppäystä siihen.
Mutta totta, ankapismia ei ole tällä hetkellä missään maassa käytössä. Tässä tosin on kehätodistus:
0. Koska ankapismi ei voi toimia sitä ei pidä kokeilla missään.
1. Miksi ankapistit eivät kokeile teoriaan käytännössä? Siirry kohtaan 0.
Sinänsä en väitä etteikö Hong Kong ja Uusi Seelanti olisi ok maita, mutta niissäkään ei vallitse varsinainen anarkokapitalismi.
Eivät ne ole edes minarkistisia. Hong Kong on vain lähimpänä (mutta silti vielä melko kaukana) minarkismia.
Sekä Tiedemiehen että LS:n väärinkäsitys siitä mitä tarkoitin oli kyllä suurelta osin omaa syytäni. Tämäkin kirjoitus tuli väsättyä aika nopeasti. Olen viime aikoina ollut erittäin kiireinen töissä ja lasten kanssa on mennyt pitkälti loppu aika. Läksyjä kuunnellessa, pojan kanssa peliohjelmointia opetellessa. Kansankokonaisuus on kärsinyt.
Teoreetikot ylenkatsovat tervettä järkeä, koska heidän eksistenssinsä (palkkausta myöten), itseymmärryksensä ja -kunnioituksensa perustuvat teoretisointiin. Siksi teoreetikko vie mielellään asiat käsitteelliselle tasolla, jota hän kokee hallinnoivansa yksinoikeudella. "Siis periaatteessahan me ollaan kaikki maahanmuuttajataustaisia." Näin on saatu taas yksi ikävä ongelma pois häiritsemästä.
Toisin tähän polarisoivaan jakoon vielä kolmannen navan eli moralistit.
Oletetaan, että on olemassa kurja maa jossa on paska hallitus, ja johon ammennetaan kankkulan kaivoon menevää kehitysapua. (Tokkopa tarvitsee edes kauheasti "olettaa").
Käytännöllisen terveen järjen edustaja huomaa ensimmäisenä, ettei tämä toimi - hyvinvointi ei kerta kaikkiaan lisäänny.
Teoreetikkokin voidaan kenties tästä asiain tilasta kohtalaisella vaivalla vakuuttaa: "Soveltamamme malli ei nähtävästi johda arvioimiimme tuloksiin."
Mutta moralisti, voi sentään. "Siis pitäähän meidän auttaa, ei saa olla kyynisii, ehkä me ollaan vain annettu apua liian itsekkäistä lähtökohdista, ei meil oo oikeutta määritellä, miten avun saajien tulisi apu käyttää, me ollaan tää niille velkaa" jne. jne.
Käytännön kokemuksen puuttuessa en lähde arvailemaan, kuinka suuri osa erilaisista kansainvälisyysaktiiveista on tällaisia. Ja samassa ihmisessä voivat olla läsnä kaikki nämä kolme ulottuvuutta.
Ihme jupinaa tyhjästä.
Kaksi sanaa selittää aihepiirin (=kehitysapu) varsin hyvin:
NGO BUSINESS
---
Kaksi näkökulmaa NGO bisnekseen:
1
Jos kehitysapua kehitettäisiin enemmän bisneksen suuntaan, saataisiin parempia tuloksia (saataisiinko?).
Esim. Punaisesta Rististä tulisi (pörssi)yhtiö, johon sijoittamalla saisi voittoa.
Tietysti ihmisten pitäisi osata vaatia tuottoa. Eikä myöskään ole poissuljettu, että NGO-yhtiötä käytettäisiin ihan "puhtaaseen voitontekoon".
Libertaristi tietysti voisi väittää, että voitonteko on nimenomaan humanitääristä ja humaania, mutta olisiko todellisuus näin ruusuinen?
Kuitenkin enemmistöosakeosuudella esim. Punaisen Ristin toiminnan prioriteetin voisi muuttaa vaikka miksi - kauaksi humanitäärisestä avusta jne.
2
Useimmilla kehitysapujärjestöillä on tiiviit suhteet valtioon ja valtiolta tulevaan rahoitukseen.
Valtiolta rahansa saava NGO bisnes is just an extension of the bureaucratic complex. Suurimmalta osin. Kyllä he varmasti auttavat ihmisiä ja toteuttavat ihan hyödyllisiä projekteja (mikä ei missään nimessä ole paha asia), mutta mikä on homman ROI, Return On Investment?
Voisiko ihmisiä auttaa vielä tehokkaammin? Tarvitseeko heitä auttaa ollenkaan?
On todella vaikea sanoa pitääkö ihmisiä jossain kaukana auttaa vai ei. Mutta itse ajattelen että voin auttaa intialaisia kastittomia, kun kerran nyt siellä kuljen.
Intia on tietysti kaukana mistään vapaasta säätykierrosta, ja ajattelen että alimpien kastien kouluttautuminen laajentaa heidän vapauden ja elämänhallinnan sfääriään aivan oleellisesti.
Siksi jotenkin kuvittelen että siitä avusta voisi olla iloa.
Mutta pitääkö valtion harjoittaa kehitysapua. En tiedä. Olisiko kiva kuulla onko Suomen kehitysapu saanut jotain konkreettista aikaan jossain,
Teoreetikot ylenkatsovat tervettä järkeä...
Ei ole olemassa mitään "tervettä järkeä" verrattuna "epäterveeseen järkeen". On olemassa eheää päättelyä ja virheellistä päättelyä. Sen lisäksi on liian pitkälle vietyä päättelyä vajavaisen informaation nojalta.
Se, mikä maailmalla usein kulkee "terveen järjen" nimellä, on yleensä pelkkää kuraa, joskus jopa suoranaisesti vahingollista. Esimerkkinä "terveestä järjestä" on, että terve järki sanoo, että rahan lainaaminen korkoa vastaan on väärin. Tällä perusteella sitten on tapettu ihmisiä ympäri maailmaa. Terve järki sanoo, että "välistävetäminen" eli transaktioiden yhdistely ja siivun ottaminen voitosta, on väärin ja halveksuttavaa.
Terve järki on niin usein eufemismi sille, ettei viitsitä ajatella asiaa tarkemmin vaan tuomitaan joku asia suoralta kädeltä, että koko termi on täysin turha.
Lähtökohtaisesti sanoisin näin, että kehitysapu ei ole yksiselitteisesti hyvä eikä paha.
Erilaiset vaatekeräykset saattavat rapauttaa kehitysmaan vaateteollisuutta. Se on totta.
Toisaalta esim. kaivojen rakentaminen lähemmäksi kyliä helpottaa ihmisten arkielämää oleellisesti, sallien heille enemmän aikaa muihin askareisiin, kun vettä ei tarvitse kuljettaa niin kaukaa. Tämä lisää heidän elintasoaan.
---
SUMMA SUMMARUM
Ei voida sanoa, että kehitysapu on yksiselitteisesti hyvä tai paha asia, vaikka monet tahot (Persut, Björn Wahlroos) kotimaan politiikassa ovat viime aikoina kommentoineet sitä vastaan (ns. kehitysapu nollaan argumentit).
@ LS
II. Hong Kong on Heritagen vertailun mukaan maailman vapain talous, ja aika hyvin siellä menee.
Mielestäni Hong Kong EI OLE vertailukelpoinen minkään MAAN kanssa. Hong Kong on pikemminkin KAUPUNKI, ja sitä tulisi vertailla MUIDEN KAUPUNKIEN kanssa.
---
Jos MITÄ TAHANSA Hong Kongin kanssa samankokoista KAUPUNKIA (!) vertailtaisiin samoin Heritage Foundationin käyttämin taloudellisin suurein, uskoisin saatavan hyvin SAMANLAISIA lukemia.
---
Hong Kongin erityispiirteenä on vapaakauppa-status. Tämä yhdistettynä tiiviiseen urbaaniin rakentamiseen ja infrastruktuuriin tuottaa PAIKALLISEN/ALUEELLISEN (!) "talouden ihmekoneen".
Jos väestö/pinta-alasuhdetta pienennetään n. 5 miljoonaan, niin vastaan tulee SINGAPORE. Ja Singapore onkin Heritagen vertailussa toisena. MUTTA vaikkakin Singapore on valtio per se, on se käytännössä katsottuna vain isokokoinen KAUPUNKI.
---
Mikä siis tekee näistä suurkaupungeista (Hong Kong, Singapore) "talouden ihmekoneita"? Tässä joitakin syitä eriteltyinä:
1) Ne ovat talouselämän keskuksia, jolloin niissä asuu enemmän johtajia, ylempiä toimihenkilöitä ja asiantuntijoita kuin pienemmissä kaupungeissa tai maaseudulla. Nämä taas kuluttavat enemmän suhteessa "keskivertokuluttajaan". Kaupungeissa myydään myös paljon luksustuotteita tästä johtuen. "Suurten" valtioiden luvuissa on mukana maaseutua ja pienkaupunkeja, jotka alentavat niiden sijoitusta.
2) Ne ovat myös satamakaupunkeja ja toimivat globaalin tason kauttakulkupisteinä (transit point) tuoden rahavirtaa logistiikan transaktioista. Esim. sisämailla ei ole tällaista geo-taloudellista mahdollisuutta.
3) Tiheään rakennettu urbaani infrastruktuuri hyvine julkisine kulkuyhteyksineen mahdollistaa talouden rattaan pyörimisen myös "alaluokan" kohdalta. Dynaamisen talouden ja lyhyiden matkojen vuoksi töitä on ilmeisen helppo saada ja niihin pääsee julkisilla vaivattomasti. Tämä siis verrattuna vaikka joihinkin Pohjois-Suomen kuntiin.
4) Britti-imperiumin perintönä saadut idän ja lännen väliset suhdeverkostot.
---
Näiden pohjalta sanoisin, että Heritagen vertailussa on ainakin ns. scale bias, jossa kaupungin kokoisia valtioita on verrattu pinta-alaltaan paljon suurempiin valtioihin.
Lisäksi vertailun maiden geo-taloudellinen asema on hyvin erilainen (satamakaupunki vs. sisämaa).
Vasta näiden jälkeen talousliberaalilla politiikalla on merkitystä maiden kilpailukyvylle.
@Aakke,
Näiden pohjalta sanoisin, että Heritagen vertailussa on ainakin ns. scale bias
Kuten aikaisemmin sanoin: Heritagen vertailussa on eräitä ongelmia, mutta se on silti suuntaa antava.
Mikä siis tekee näistä suurkaupungeista (Hong Kong, Singapore) "talouden ihmekoneita"?
Käsitit väärin. Heritagen vertailussa ei vertailla maiden vaurautta vaan taloudellisia vapauksia. [Taloudellisten vapauksien ja vaurauden välillä on toki merkittävä korrelaatio. Mutta postuloin että siihen vaikuttaa maantieteellisen aseman lisäksi esim. väestön mediaani ÄO. Myös Jukalla voisi olla tähän jotain kommentoitavaa.]
Jos MITÄ TAHANSA Hong Kongin kanssa samankokoista KAUPUNKIA (!) vertailtaisiin samoin Heritage Foundationin käyttämin taloudellisin suurein, uskoisin saatavan hyvin SAMANLAISIA lukemia.
Kuten mitä kapunkeja? Onko esim. New Yorkissa mielestäsi yhtä suuret taloudelliset vapaudet?
@ LS
"Kuten mitä kapunkeja? Onko esim. New Yorkissa mielestäsi yhtä suuret taloudelliset vapaudet?"
-NY:n legistlative framework on varmasti samalla tasolla kuin USA:n keskiarvo - siis mitä tulee taloudellisiin vapauksiin.
-Jos kuitenkin NY erotettaisiin omaksi taloudekseen muusta USA:sta, niin uskoisin sen nousevan USA:n keskiarvon yläpuolelle taloudellisin mittarein mitattuna (GDP). Miksi? Koska se on kaupunki. Ja se on myös geo-taloudellinen transaktiopiste (satamakaupunki).
---
Tässä sanoisin, että tiivis kaupunkirakenne on hyödyllisempi vilkkaalle taloudelliselle aktiviteetille kuin taloudellista vapautta kannattava lainsäädäntö. Kunhan ei ihan läpisosialistinen järjestelmä ole kyseessä.
Suurkaupungeissa rahan kiertonopeus on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin vaikkapa maaseudulla.
Samoin monet muut ilmiöt tukevat kaupunkien taloutta, kuten korkeasti palkattujen keskittyminen kaupunkeihin, pääkonttoreiden sijainti kaupungeissa jne.
---
Hong Kongin ja Singaporen geo-taloudellinen asema mahdollistaa sen, ettei sosialistisia sävyjä lainsäädännössä tarvita. Hong Kong ja Singapore ovat sijoittuneet maailmankartalla vilkkaisiin transaktiopisteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahaa virtaa joka tuutista ja torvesta. Tällaisessa tilanteessa ei ole järkevää implementoida sosialistis-sävytteisiä säännöksiä jarruttamaan taloutta.
Hong Kongissa ja Singaporessa ihmiset voivat ansainta elantonsa "rehellisellä työllä". Muualla on hieman toisin - enemmän tai vähemmän.
---
Itse näen suurimpana taloudellisen kehityksen esteenä sen, että ihmiset eivät välttämättä osaa tehdä rationaalista yhteistyötä. On paljon sosiaalista kitkaa. Ei huomioida toista, ei arvosteta toista. Ollaan pitkävihaisia. Ollaan sisäänpäinlämpeneviä jne.
Oletetaan, että vuonna 2011 Suomi siirtyisi yövaltio-libertarismiin. Muuttuisiko elämä todella paremmaksi sen myötä?
Libertarismiin, niin kuin kommunismiin (ja muihin poliittisiin ismeihin), sisältyy ajatus siitä, että kun järjestelmä on implementoitu täydellisesti, niin ihmiset saavuttavat onnellisuuden jne.
Miksi näin ei kuitenkaan käy?
Tiedemies: Terve järki on niin usein eufemismi sille, ettei viitsitä ajatella asiaa tarkemmin vaan tuomitaan joku asia suoralta kädeltä, että koko termi on täysin turha.
Teoreettisen ajattelun ongelma on siihen väistämättä liittyvä yleistäminen ja mallintaminen. Asiat siirretään konkretiasta käsitteelliselle tasolle, jolloin syntyy herkästi mittakaavavirheitä.
Kun Jari Tervo heitti Raamatun lattialle ja joku teki siitä rikosilmoituksen, tavallinen terveen järjen käyttäjä näkee ja ymmärtää, ettei tapahtumaa ole juurikaan mielekästä verrata siihen, että huhu Koraanien polttamisesta saa paskojen maitten kansalaiset riehumaan ja tallomaan toisiaan kuoliaiksi. Hän näkee näiden asioiden välillä olevan laadullisen ja määrällisen eron.
Sen sijaan on laumoittain akateemisia ihmisiä, jotka haluavat todistaa kykynsä käsitteelliseen, tervettä järkeä "parempaan" ajatteluun toteamalla, että se on periaatteessa ihan sama asia, kyllä kiihkouskovaiset meilläkin, jne. He eivät yleensä ole akateemisten parhaimmistoa vaan wannabe-älykköjä, joilla siksi on kova tarve erottua alkeellisella terveellä järjellään operoivasta rahvaasta. Kyse ei ole "liian pitkälle viedystä päättelystä vajavaisen informaation nojalta" vaan itse valitusta sokeudesta. Se on standpoint-kommentointia jossa lopputulos on ennalta päätetty.
Tiedemies voi toki sanoa, ettei tämä ole hänen tarkoittamaansa teoreettista ajattelua. Johon minä taas voin sanoa, etteivät hänen esimerkkinsä terveen järjen kurasta ole minun tarkoittamaani tervettä järkeä vaan hupsuja olkiukkoja.
@Aakke,
Jos kuitenkin NY erotettaisiin omaksi taloudekseen muusta USA:sta, niin uskoisin sen nousevan USA:n keskiarvon yläpuolelle taloudellisin mittarein mitattuna
Jos taloudellisia vapauksia lisättäisiin tuntuvasti, niin todennäköisesti kyllä. Mutta Heritagessa ei vertailla jos-maailmaa vaan todellista maailmaa. Eikä Heritagessa vertailla vaurautta vaan taloudellisia vapauksia.
Tässä sanoisin, että tiivis kaupunkirakenne on hyödyllisempi vilkkaalle taloudelliselle aktiviteetille kuin taloudellista vapautta kannattava lainsäädäntö. Kunhan ei ihan läpisosialistinen järjestelmä ole kyseessä.
Mutuna veikkaan että esim. Intiassa on useita kaupunkeja jotka kumoavat väitteesi. Jukka varmaan tietää asiasta enemmän.
Suurkaupungeissa rahan kiertonopeus on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin vaikkapa maaseudulla.
Jälleen yksi matemaattisen taloustieteen kummajaisuus.
Henry Hazlitt - The Velocity of Circulation
Itse näen suurimpana taloudellisen kehityksen esteenä sen, että ihmiset eivät välttämättä osaa tehdä rationaalista yhteistyötä. On paljon sosiaalista kitkaa.
Power of the Market - The Pencil
Spontaneous order
Hong Kong ja Singapore ovat sijoittuneet maailmankartalla vilkkaisiin transaktiopisteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahaa virtaa joka tuutista ja torvesta. Tällaisessa tilanteessa ei ole järkevää implementoida sosialistis-sävytteisiä säännöksiä jarruttamaan taloutta.
Millaisessa tilanteessa sitten olisi mielestäsi järkevää implementoida sosialistis-sävytteisiä säännöksiä jarruttamaan taloutta ja alentamaan elintasoa?
Oletetaan, että vuonna 2011 Suomi siirtyisi yövaltio-libertarismiin.
Useat libertaarit kannattavat siirtovaihetta (esim. 10-20v) eikä kertahyppäystä. Mallia voi hakea vaikka Uuden Seelannin kokemuksista.
Libertarismiin [...] sisältyy ajatus siitä, että kun järjestelmä on implementoitu täydellisesti, niin ihmiset saavuttavat onnellisuuden
Väärin. Libertaarit eivät väitä näin. Onnellisuutta ei voi mitata.
@ LS
Mielestäni libertaarit ovat ns. "poliittisia uskovaisia" ja naiiveja.
Mikä voisi mennä pieleen libertarismissa:
-Libertarismi on erittäin looginen poliittinen suuntaus. Missä on se kaikki "tunteen palo", jota esimerkiksi on kommunismissa tai kansallissosialismissa? Juuri tuo "tunteen palo" saa kansan liikkeelle, ei niinkään mikään nörtähtävä poliittis-(talous)tieteellinen suuntaus, joka perustuu kylmään logiikkaan. Olisitko itse innostava (poliittinen) puhuja, joka pystyisi samaan logiikkaan tunnetta?
-Siirtymäkausi voisi olla joko shokin omainen (shock doctrine) tai hitaampi. Miten julkinen omaisuus jaettaisiin? Kuka ostaisi, mihin hintaan jne? Todennäköisesti omaisuutta saatettaisiin ostaa "varastoon", josta sitä myytäisiin verrattain kalliilla hinnalla varsinaisille yrityksille (sairaalafirmat, puhdistusfirmat jne.). Libertaristit tietysti sanoisivat tähän, että välikäsiä tarvitaan ja että ne eivät ole turhia. Että jos valtio ei itse pysty jakamaan omaisuutta "oikeille" tahoille, niin välikädet kyllä. Miten omaisuuden myynnistä saatu tuotta käytettäisiin? Valtion velan lyhentämiseen?
-Entäpä tekninen kehitys ja siitä aiheutuva työttömyys. Libertarismin myötä valtion köyhäinhoito kuihtuisi kokoon, eikä low skilled -työntekijöille olisi töitä tai sosiaaliapua.
-Järjestäytynyt rikollisuus. Pystyisikö valtio suojelemaan tältä? Mikä estäisi heitä pääsemästä (yövaltio)hallitukseen?
Maailmaa on kehitetty
1. ns. terveen järjen pohjalta,
2. työpöydän ääressä mietittyjen paremmin tai huonommin testattujen teorioiden pohjalta,
3. uskonnollisten yms. irrationaalisten ideologioiden tai muun tradition pohjalta,
4. niin että on ratkaistu reaktiivisesti vastaantulevia ongelmia ilman mitään punaista lankaa,
5. periaatteella tehdään niin kuin ennenkin
jne.
Oleellista kai on, että takaisinkytkentä jotenkin toimii. Ihminen on kärkäs lyömään päätään muuhunkin kuin Karjalan mäntyyn.
Kun erilaiset instituutiot kilpailevat on todennäköisempää että löydetään hyviä ratkaisuja. Esimerkiksi veropolitiikan homogenisoiminen eri Euroopan maissa on torjuttava.
Maailmaa on kehitetty
1. ns. terveen järjen pohjalta,
2. työpöydän ääressä mietittyjen paremmin tai huonommin testattujen teorioiden pohjalta,
3. uskonnollisten yms. irrationaalisten ideologioiden tai muun tradition pohjalta,
4. niin että on ratkaistu reaktiivisesti vastaantulevia ongelmia ilman mitään punaista lankaa,
5. periaatteella tehdään niin kuin ennenkin
jne.
Management science tunnistaa myös peukalosäännöt (rules of thumb) ja intuition yhtenä käytetyimmistä päätöksentekotavoista.
Tiedemiehen "tieteellisen päättelyn logiikka" on kyllä oikea, mutta vain harva pystyy siihen.
Esimerkiksi veropolitiikan homogenisoiminen eri Euroopan maissa on torjuttava.
Miksi? Käsittääkseni se helpottaisi valtioiden välistä verokilpailua EU:n alueella.
Miksi? Käsittääkseni se helpottaisi valtioiden välistä verokilpailua EU:n alueella.
Nyt Virossa ja Latviassa on tasavero ja Suomessa progressio.
Nariseva presidenttimme kävi kyllä neuvomassa latvialaisia asiassa, mutta ainakaan vielä progressioon ei ole siirrytty.
Saa nähdä miten EU:n mahdollinen verotusoikeus tulee tilannetta muuttamaan.
Kaiken samankaltaistamistahan voidaan tietysti perustella asioiden sujuvuudella mutta mistä sillloin syntyy diversiteettti, mikä on kaiken kehityksen tärkein edellytys.
Kaiken samankaltaistamistahan voidaan tietysti perustella asioiden sujuvuudella mutta mistä sillloin syntyy diversiteettti, mikä on kaiken kehityksen tärkein edellytys.
Johtihan esim. merikontin mittojen standardisointi (=samankaltaistaminen) suurempaan (taloudelliseen) kehitykseen.
Sosiaalinen ja kulttuurinen standardisointi on asia erikseen. Silloin tasapäistämistä sovelletaan ihmisiin.
En kuitenkaan ole diversiteettiä vastaan, tai kaiken samankaltaistamisen puolella. Ne olisivat perin staattisia positioita otettavaksi tässä dynaamisessa maailmassa.
@Aakke,
Libertarismi on erittäin looginen poliittinen suuntaus. Missä on se kaikki "tunteen palo", jota esimerkiksi on kommunismissa tai kansallissosialismissa? Juuri tuo "tunteen palo" saa kansan liikkeelle, ei niinkään mikään nörtähtävä poliittis-(talous)tieteellinen suuntaus, joka perustuu kylmään logiikkaan.
Liberalism and capitalism address themselves to the cool, well-balanced mind. They proceed by strict logic, eliminating any appeal to the emotions. Socialism, on the contrary, works on the emotions, tries to violate logical considerations by rousing a sense of personal interest and to stifle the voice of reason by awakening primitive instincts.
- Ludwig von Mises, Socialism
Tunteen paloa rittää kun länsimaiden ajama vulgaari-keynesiläinen talouspolitiikka saavuttaa loogisen päätepisteen. Meillä itävaltalaisilla on tarjota selitysvoimainen teoria (ABCT, Austrian Business Cycle Theory) syklien syistä ja seurauksista.
There is no means of avoiding the final collapse of a boom brought about by credit expansion. The alternative is only whether the crisis should come sooner as the result of voluntary abandonment of further credit expansion, or later as a final and total catastrophe of the currency system involved.
- Ludwig von Mises, Human Action
Olisitko itse innostava (poliittinen) puhuja, joka pystyisi samaan logiikkaan tunnetta?
Olen luonteeltani INTJ enkä välitä julkisuudesta vaan toimin taustalla strategisena kommentoijana.
Miten julkinen omaisuus jaettaisiin?
Todennäköisesti huutokauppaamalla.
Miten omaisuuden myynnistä saatu tuotta käytettäisiin? Valtion velan lyhentämiseen?
Esimerkiksi.
Entäpä tekninen kehitys ja siitä aiheutuva työttömyys.
Henry Hazlitt - Economics In One Lesson - Chapter 6: The Curse of Machinery
Libertarismin myötä valtion köyhäinhoito kuihtuisi kokoon, eikä low skilled -työntekijöille olisi töitä tai sosiaaliapua.
Sosiaaliturva vapaassa yhteiskunnassa
Järjestäytynyt rikollisuus. Pystyisikö valtio suojelemaan tältä?
Poliisi ja armeija voisivat olla vaikka samankokoisia kuin nykymallissa.
Mikä estäisi heitä pääsemästä (yövaltio)hallitukseen?
Eduskuntaa ei tarvita välttämättä ollenkaan.
@ LS
Itävaltalainen koulukunta tietää enemmän taloustieteestä kuin ihmisen psykologiasta. Tässä joitakin omia havaintojani (keskiverto)ihmisen "peruspsykologiasta":
1) Suurin osa ihmisistä reagoi spontaanisti ärsykkeisiin:
ärsyke -> reaktio
Huomaa ero tähän:
ärsyke -> harkinta -> reaktio
Spontaani reagointi usein johtaa siihen, ettei kerrannaisvaikutuksia yms. pidemmän tähtäimen vaikutuksia oteta huomioon.
Tavallaan ihminen on kuin "Pavlovin koira", joka reagoi aina (tietyllä tavalla) ärsykkeisiin.
2) Suurin osa ihmisistä on "tunneihmisiä". Esim. Lenin tutki hyvin tarkasti maanpaossa ollessaan ihmisen psykologiaa, ja päätti perustaa kommunistisen vallankumouksen enemmän tunteeseen kuin järkeen. Siten esittämäsi Miseksen lainaus sosialismin tunteenomaisuudesta on totuudenmukainen ja oikea.
3) Suurin osa ihmisistä ottaa mieluummin euron tänään, kuin kaksi huomenna. Tämä on huomionarvoinen asia erityisesti valtion velkaantumisen kohdalta. Jos rahaa tai muita etuisuuksia tarjotaan, niin ne yleensä otetaan vastaan, rahoitettiinpa ne millä tapaa tahansa (tulorahoitus, velka, verot).
Samoin harva kansanedustaja(ehdokas) ilmaisee halukkuuttaan (ankariin) kulukuureihin, vaikka se olisikin järkevää. Kansa saa sitä mitä se haluaa, ja jos se äänestää kirstusta rahaa avokätisesti jakavia, niin niitä se myös saa. Demokratia toimii sekä teoriassa että käytännössä.
---
Libertaristien ja liberaalien (poliittinen) akilleen kantapää on siis siinä, etteivät he pysty vetoamaan tarpeeksi TUNTEISIIN.
Käsittääkseni suurin osa esim. Suomen liberaalipuolueessa vaikuttavista on loogisilla, matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla toimivia ja korkean älykkyysosamäärän omaavia (introverttejä). Ehkäpä osa on jopa lievään autismiin taipuvaisia. Se selittänee ns. tunteen palon puutteen libertaristileirissä.
Matalan ÄO:n omaava käyttää tunnetta.
Olen luonteeltani INTJ enkä välitä julkisuudesta vaan toimin taustalla strategisena kommentoijana.
Eli et halua osallistua elämänmenoon? Huutelet katsomosta, että "aijai tätä maailman menoa"?
Todennäköisesti huutokauppaamalla.
Tapahtuiko näin esim. Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä? Oikea vastaus olisi pikemminkin: todennäköisesti "vahvimman oikeudella" tai kuka ensiksi ehtii.
Henry Hazlitt - Economics In One Lesson - Chapter 6: The Curse of Machinery
Mielestäni teknologinen kehitys on saavuttanut pisteen, jossa "ylijäävä" työvoima ei pysty uudelleentyöllistymään, ainakaan tuotannon suorittaviin tehtäviin. Tämä tulee olemaan jatkossa suuri yhteiskunnallinen ongelma, jolla on vaikutusta myös työssäkäyviin.
Lisäksi on huomattava, että Hazlittin kirja on vuodelta 1952, heijastaen toisen maailmansodan jälkeistä erinomaista työllisyystilannetta. Hazlitt ei tienyt mitään sen jälkeen tapahtuneesta teknologian eksponentiaalisesta kehityksestä.
Olen luonteeltani INTJ enkä välitä julkisuudesta vaan toimin taustalla strategisena kommentoijana.
"You are a perfectionist but tend to over-value your own opinion."
http://www.personality-and-aptitude-career-tests.com/myers-briggs-personality-tests.html
Johtuisiko "libertaristiuskosi" voimakkuus siis persoonallisuustyypistäsi?
Esim. ekstrovertti-tunteellinen saattaisi olla taiteellinen sosialisti jne.
Tilanne USA:ssa erittäin vakava.
LS sanoi...
Tilanne USA:ssa erittäin vakava.
-Sinä, kuten videolla esiintyvä Gerald Celente yrittää vain jallittaa fyysisen kullan (ja hopean) hintaa ylöspäin turhaa pelkoa lietsomalla.
Häpeäisit!
National Inflation Association ja sen "dokumenttifilmit" ovat kullan ja hopeanmyyjien työkalu lisämyynnin aikaansaamiseksi.
Lisäksi linkittämäsi "dokumentti" sisältää monia epätarkkuuksia, kuten "eräs jäsen meni strippiklubille" ja "eräs suosittu leipomo Washingtonissa" jne.
@Aakke,
Itävaltalainen koulukunta tietää enemmän taloustieteestä kuin ihmisen psykologiasta.
Austrian economists reject empirical statistical methods, natural experiments and constructed experiments as tools applicable to economics, saying that while it is appropriate in the natural sciences where factors can be isolated in laboratory conditions, the actions of human beings are too complex for this "numerical" treatment as passive non-adaptive subjects. Instead one should isolate the logical processes of human action. Von Mises called this discipline "praxeology" – a term he adapted from Alfred Espinas (but which had been in use by others).
The Austrian praxeological method is based on the heavy use of logical deduction from what they assert to be undeniable, self-evident axioms or irrefutable facts about human existence. The primary axiom from which Austrian economists deduce further certain conclusions is the action axiom, which holds that humans take conscious action toward chosen goals.
The action-axiom is the basis of all praxeology, and it is the basic proposition that all specimens of the species homo sapiens, the homo agens, purposefully utilize means over a period of time in order to achieved desired ends. In Human Action, Mises defined “action” in the sense of the action axiom by elucidating:
"Human action is purposeful behavior. Or we may say: Action is will put into operation and transformed into an agency, is aiming at ends and goals, is the ego's meaningful response to stimuli and to the conditions of its environment, is a person's conscious adjustment to the state of the universe that determines his life. Such paraphrases may clarify the definition given and prevent possible misinterpretations. But the definition itself is adequate and does not need complement of commentary."
Methodology
Praxeology
@Aakke,
Tavallaan ihminen on kuin "Pavlovin koira", joka reagoi aina (tietyllä tavalla) ärsykkeisiin.
Kyllä ja ei. Yksinkertaisissa ärsykkeissä (tuoksuupas tuo ruoka hyvälle -> menenpä tuonne syömään) usein kyllä, mutta ihminen pystyy tekemään myös harkittuja, aikaa vieviä tekoja (opiskelu, työssäkäynti, säästäminen, ...) jotka voivat tavallaan olla epämiellyttäviä.
Suurin osa ihmisistä on "tunneihmisiä".
Pitää paikkansa.
Suurin osa ihmisistä ottaa mieluummin euron tänään, kuin kaksi huomenna.
Yksi itävaltalaisen taloustieteen aksioomista on: Humans prefer to receive a good sooner rather than later.
Libertaristien ja liberaalien (poliittinen) akilleen kantapää on siis siinä, etteivät he pysty vetoamaan tarpeeksi TUNTEISIIN.
Nykyään kaikki on toisin. Kun länsimaiden ajama sosialistis-keynesiläinen talouspolitiikka saavuttaa loogisen päätepisteen (valtioiden velkojen ja vastuiden defaultointi tai hyperinflaatio), tunteiden paloa riittää yli kaiken tarpeen. Tähän väliin itävaltalaisten on hyvä tulla ja kertoa kansalle laman syyt. Internet on tehokas työkalu. Tärkeää on myös taistelu yliopistojen taloustieteellisistä tiedekunnista, ja aivan erityisesti, ajaa keynesiläinen taloustiede marginaaliin.
Käsittääkseni suurin osa esim. Suomen liberaalipuolueessa vaikuttavista on loogisilla, matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla toimivia ja korkean älykkyysosamäärän omaavia (introverttejä).
Libertaareilla on keskimäärin korkea ÄO ja INTJ:t, ENTJ:t, INTP:t ja ENTP:t ovat yliedustettuja. Yliedustettuina ovat matemaattis-luonnontieteellis-tekniset alat. Ja kuinka ollakaan, minulla on korkea ÄO, olen INTJ ja oma alani on matemaattis-tekninen.
Mutta sitä mukaa kun suosio kasvaa mukaan tulee muitakin ihmistyyppejä.
@Aakke,
Sinä, kuten videolla esiintyvä Gerald Celente yrittää vain jallittaa fyysisen kullan (ja hopean) hintaa ylöspäin turhaa pelkoa lietsomalla.
Häpeäisit!
Marc Faber ja rautalanka
Robert P. Murphy ja rautalanka
Edelleen olen sitä mieltä, että tunteikas, tunteisiin vetoava ja tunteita herättävä presentaatio vetoaa paremmin, kuin vaikkapa Miseksen Human Actionin lukeminen.
Kirjan lukeminen...tylsää!!!
Marc Faber ja rautalanka
Robert P. Murphy ja rautalanka
Kyllä (hyvinvointi)valtioiden rahoituskriisi tiedetään ihan yleisestikin. MYÖS keskuspankeissa.
Valtio jatkaa vielä pitkän matkaa sen jälkeen kun rahat on loppu.
@ LS
Vaikkakin olen aiemmin ottanut varsin voimakkaasti kantaa libertarismin puolesta tämän blogin kommenteissa (alkuvuonna 2010), niin kantani on laimentunut siitä jonkin verran.
Uskon, että libertarismissa on hyviä sekä huonoja puolia. Uskon myös, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkityksellinen mallintaminen on myös libertaristien ulottumattomissa - ainakin mitä tulee arvoihin ja moraaliin.
Libertarismi on tavallaan myös (poliittis-taloudellinen) uskonto. Sillä on opinkappaleensa (kirjallisuus) ja profeettansa (Friedman, Mises, Rothbard). Saavutammeko kuitenkaan näitä opinkappaleita noudattamalla ja profeettoja kuuntelemalla joskus ns. täydellisen elämän? Epäilen.
En aio tehdä libertarismista elämääni ohjaavaa "guidelinea". Tosin siitä on mukava keskustella esim. tässä blogissa.
Ymmärrän myös sinua LS. Perfektionistina olet ns. hankala luonne, joka pitää libertarismista kiinni pitbull-terrierin voimakkuudella.
Itselleni tulee liberaalipuolueesta mieleen lauma naiiveja nörttejä, joille käy samalla tavalla kuin Simpsoneissa - Nelson hakkaa heidät ja vie heidän eväät.
Mielestäni liberaalit/libertaarit tietävät taloustieteestä ja sen mekaniikasta kaiken olennaisen. Ehdotan, että seuraavaksi he tutustuisivat ihmisen psykologiaan.
Olen samaa mieltä psykologian tärkeydestä. En ymmärrä taloustieteen erottamista psykologiasta ja kokeellisesta metodologiasta.
Mutta minusta libertaarit tekevät hyvää työtä valtion keventämiseksi.
Olen samaa mieltä psykologian tärkeydestä.
Lisäisin seuraavan kohdan aiempien kolmen mainitsemani joukkoon ihmisen peruspsykologiassa:
4) Suurin osa ihmisistä itseprojisioi - toisin sanoen luulee toisten olevan jotakuinkin samanlaisia, samanlaisen mindsetin omaavia jne. Kuitenkin esim. libertaristien rivijäsen eroaa merkittävästi esim. "perusduunarista". On ihmisiä (keskiarvoa matalampi ÄO), joihin ei voi vedota "järjellä". Silloin on käytettävä tunnetta.
Ekstensiivisen taloustieteen osaamisen ohella libertaristien on opittava psykologisen vaikuttamisen keinoja - eritoten kun kohteena EI OLE "järkipuhetta" ymmärtävä libertaristitoveri.
Tämä älykkyysosamäärään perustuva communication gap voisi olla selitettävissä esim. Takkirauta blogin artikkelin "Ulkopuolinen" perusteella. Siinä puhutaan ÄO:hon perutuvasta communication rangesta.
Suosittelen lukemaan ko. artikkelin:
http://takkirauta.blogspot.com/2010/10/ulkopuolinen.html
En ymmärrä taloustieteen erottamista psykologiasta ja kokeellisesta metodologiasta.
Suurin osa ihmisistä lokeroi eri asioita. Esim. uutisissa talous esitetään yleensä erillisenä osiona (=talousuutiset), vaikka se on periaatteessa umbrella term koko yhteiskunnan toiminnalle.
Holistisuus eli kokonaisvaltaisuus on kadoksissa. Asioita on helpompi käsitellä "omissa lokeroissaan".
Erottaahan moni ihminen "työelämän" ja "privaattielämän" toisistaan. Vaikka ne ovatkin käytännössä overlapping. Eli kummassakin on elementtejä, jotka vaikuttavat siihen, millainen "työelämän" ja "privaattielämän" arki, arvot ja käytännöt ovat.
Mutta minusta libertaarit tekevät hyvää työtä valtion keventämiseksi.
Varmasti totta.
Viitaten poliittiseen ekosysteemiin, libertaarit olisivat varmasti hyvä lisä hallitukseen. Heidän funktionaan olisi hallinnon koon pitäminen kestävällä (sustainable) tasolla. Samoin kuten Persujen funktio olisi maahanmuuton rajoittaminen.
Mutta kuten enemmistöosaltaan Persuista koostuva hallitus, myös libertaristienemmistöinen hallitus voisi johtaa (useimpien kannalta) ei-toivottaviin lopputuloksiin.
Utopistinen demokratiahan olisi kuin keitto, jossa on kaikkia mausteita (=puolueet) sopivassa suhteessa.
---
Yksi syy siihen miksi julkinen sektori on kasvanut niin suureksi voi olla ihmisten turvallisuushakuisuus.
Valtion "pitkä mutta kapea leipä" tuo "turvaa" vapaiden markkinoiden jatkuvaa muutosta ja volatiliteettia vastaan.
Käsittääkseni valtiot (ja sitä myötä taloudet) eivät ole joutuneet rahoituskriisiin rakenteensa (=valtio-organisaatio per se) vuoksi, vaan holtittoman rahankäytön, korruption, adaptiivisuuden puutteen jne. vuoksi.
Tämä taas on peräisin äänestäjien "huonoista ominaisuuksista":
-äänestetään tunteella/ehdokkaan kuvan perusteella (tunteikkuus)
-ei tarkisteta ehdokkaan taustoja/kantoja (viitsimättömyys)
-ei käydä puhumassa ehdokkaalle henkilökohtaisesti (piittaamattomuus)
-äänestetään sellaista ehdokasta, joka jakaa valtion kassasta rahaa häntä äänestäneille (itsekkyys)
---
Pahoittelen myös, että keskustelu(ni) on siirtynyt kehitysavusta libertarismiin, mutta kyllä näillä kahdella aihepiirillä on mielestäni melko paljon overlappingiä.
@Aakke,
Eli et halua osallistua elämänmenoon? Huutelet katsomosta, että "aijai tätä maailman menoa"?
Osallistun kyllä elämänmenoon, kuten olen aiemminkin osallistunut. Se että en osallistuisi elämänmenoon olisi luonnonlait huomioon ottaen vähintäänkin omituista. En vain halua olla julkkis.
Tapahtuiko näin esim. Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä? Oikea vastaus olisi pikemminkin: todennäköisesti "vahvimman oikeudella" tai kuka ensiksi ehtii.
Kun sosialistinen järjestelmä hajoaa labiilisti on erittäin tympeää syyttää siitä libertarismia. Tarkoituksena on purkaa valtio hallitusti minimiinsä; siirtovaiheen aikana huutokaupata paloja kerrallaan.
Mielestäni teknologinen kehitys on saavuttanut pisteen, jossa "ylijäävä" työvoima ei pysty uudelleentyöllistymään, ainakaan tuotannon suorittaviin tehtäviin. Tämä tulee olemaan jatkossa suuri yhteiskunnallinen ongelma, jolla on vaikutusta myös työssäkäyviin. Lisäksi on huomattava, että Hazlittin kirja on vuodelta 1952, heijastaen toisen maailmansodan jälkeistä erinomaista työllisyystilannetta.
Jos argumenttisi olisi validi, niin työttömyysprosentti olisi nyt varmaankin 50. Kun automatisaatio vähentää työntarvetta jossain asiassa (esim. metsäkoneet) se työvoima vapautuu jonnekin muualle täyttämään uusia tarpeita. Asiasta lisää kts. Matilaisen ja Lampelton keskustelu. (Suoralinkitykset eivät toimi US:n kommentteihin.)
Hazlittin kirja on vuodelta 1946 (Miseksen Human Action on vuodelta 1949). Economics In One Lesson on mielestäni ehkä paras johdatus itävaltalaiseen taloustieteeseen.
Johtuisiko "libertaristiuskosi" voimakkuus siis persoonallisuustyypistäsi?
Uskonto-kortin käyttö muista kuin yliluonnollisista asoista on tympeää.
A: "Minusta kukat ovat kauniita"
B: "Ahaa! olet siis kukka-uskovainen"
@Aakke,
Sinä, kuten videolla esiintyvä Gerald Celente yrittää vain jallittaa fyysisen kullan (ja hopean) hintaa ylöspäin turhaa pelkoa lietsomalla.
Häpeäisit!
Hyperinflaation iskiessä ne joilla on kultaa ja hopeaa ovat paljon paremmassa tilanteessa. Uusimpana esimerkkinä Zimbabwen hyperinflaatio.
Ben Bernanke käynnisti juuri QE2:n (quantitative easing) 0.6T dollarilla. Sitten voimme odottaa QE3:sta, QE4:sta, ...
Uskon myös, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkityksellinen mallintaminen on myös libertaristien ulottumattomissa - ainakin mitä tulee arvoihin ja moraaliin.
Jos tarkoitat mallintamisella matemaattista mallintamista niin itävaltalaiset ovat kanssasi samaa mieltä.
Libertarismi on tavallaan myös (poliittis-taloudellinen) uskonto. Sillä on opinkappaleensa (kirjallisuus) ja profeettansa (Friedman, Mises, Rothbard).
[Milton Friedman] obviously did great work on many economic questions. But it is a mistake to see him as a libertarian. He was a wage and price controller in wartime. He was an advocate of the withholding tax and the guaranteed national income. His idea of tax-funded subsidies for private schools is a very bad one. His plan for stabilizing money was refuted 100 years ago by Benjamin Anderson. He was pro-war. I could go on, but it's probably best to focus on his contributions, of which there are many.
- Lew Rockwell
Milton Friedman ei ollut itävaltalainen eikä libertaari.
Saavutammeko kuitenkaan näitä opinkappaleita noudattamalla ja profeettoja kuuntelemalla joskus ns. täydellisen elämän? Epäilen.
Olkinukke (straw man). Libertaarit eivät edelleenkään väitä että libertarismi toisi paratiisin ja täydellisen elämän.
Jos argumenttisi olisi validi, niin työttömyysprosentti olisi nyt varmaankin 50.
Ei ihan viiteenkymmeneen päästä, mutta joissain tapauksissa viidesosaan (1/5 = 20 %).
Nuorisotyöttömyys hipoo kehittyneissä maissa 20 %:
Kehittyneissä maissa nuorisotyöttömyys nousi niin ikään ennätykseen, 17,7 prosenttiin työvoimasta.
Lähde: http://www.taloussanomat.fi/uutinen/2010/08/12/nuorisotyottomyys-ampaisemassa-ennatykseen/201011114/243
Espanjan kokonaistyöttömyys hipoo myös 20 %.
Lähde: http://www.tutor2u.net/blog/files/spain_jobless_0509.gif
Kun automatisaatio vähentää työntarvetta jossain asiassa (esim. metsäkoneet) se työvoima vapautuu jonnekin muualle täyttämään uusia tarpeita.
Jos tällaisia (tyydyttämättömiä) tarpeita katsotaan olevan. Kehittyneissä maissahan esim. Maslowin tarvehierarkian alemmat tasot on varsin tyydytettyjä.
Asiasta lisää kts. Matilaisen ja Lampelton keskustelu. (Suoralinkitykset eivät toimi US:n kommentteihin.)
En löytänyt keskustelusta kohtia, joissa olisi merkittävästi keskusteltu automaatioasteen vaikutuksesta työttömyyteen.
@Jukka,
Bloggerissa on ilmeisesti teknisiä ongelmia. Lähetin kaksi kommenttia ja vain toinen niistä ilmestyi.
PS. Elinor Ostrom on taloustieteen nobelisti vuodelta 2009, ei vuodelta 2010 kuten blogisi oikeassa reunassa sanotaan.
@Aakke,
Espanjan kokonaistyöttömyys hipoo myös 20 %.
Tarkastellaanpa Espanjan tilannetta ja sitä miksi siellä on korkea työttömyys. Työttömyysprosentti on ainakin 20 (mahdollisesti tilastoja on kaunisteltu). Heritagessa Espanja on sijalla 36 (69.6/100).
Fiscal Freedom 58.1/100. Spain has a high income tax and a moderate corporate tax. The top income tax rate is 43 percent, and the top corporate tax rate is 30 percent. Other taxes include a value-added tax (VAT), a property tax, and a capital acquisitions tax.
Property Rights 70.0/100. The judiciary is independent in practice, but bureaucratic obstacles are significant.
Labor Freedom 47.3/100. Spain’s labor regulations are inflexible. The non-salary cost of employing a worker is high, and dismissing an employee is difficult. Regulations on work hours are rigid.
Jaime Levy Moreno - Spain's Dropout Generation
Additional reasons for the lack of job offers in Spain include the excessive finiquito, the final pay a worker is entitled to under Spanish law when fired: 45 days of salary for each year worked at the company. Furthermore, taxes on employers are very high — at least a 50 percent of each worker's annual salary, which means that if someone is paid €20,000 a year, it costs their employer at least €30,000 a year to hire them.
Kysyttävää?
@Aakke,
Jos tällaisia (tyydyttämättömiä) tarpeita katsotaan olevan. Kehittyneissä maissahan esim. Maslowin tarvehierarkian alemmat tasot on varsin tyydytettyjä.
Tarkastellaanpa esimerkiksi metsätöitä. 100 vuotta sitten ei ollut metsäkoneita. Metsätyöt veivät paljon työvoimaa. Nykyään on metsäkoneita ja vapautunut työvoima täyttää uusia tarpeita joita ei ollut 100 vuotta sitten (esim. kännykät). Kuten Hazlitt osuvasti huomioi, pelkoja koneiden tuomasta työttömyydestä on ollut jo Adam Smithin aikaan.
Mielestäni liberaalit/libertaarit tietävät taloustieteestä ja sen mekaniikasta kaiken olennaisen. Ehdotan, että seuraavaksi he tutustuisivat ihmisen psykologiaan.
Itävaltalaisen taloustieteen aksioomiin kuuluu
- humans act purposefully
- humans prefer more of a good to less
- humans prefer to receive a good sooner rather than later
Ekstensiivisen taloustieteen osaamisen ohella libertaristien on opittava psykologisen vaikuttamisen keinoja - eritoten kun kohteena EI OLE "järkipuhetta" ymmärtävä libertaristitoveri.
Economics In One Lesson on tässä mielessä hyvä kirja. Se on erittäin helppolukuinen ja kansantajuinen.
Tämä älykkyysosamäärään perustuva communication gap voisi olla selitettävissä esim. Takkirauta blogin artikkelin "Ulkopuolinen" perusteella. Siinä puhutaan ÄO:hon perutuvasta communication rangesta. Suosittelen lukemaan ko. artikkelin
Luettu on. Ja tunnistin itseni. Lukion pitkä matematiikka oli ensimmäinen kerta kun jouduin opiskelemaan. Olen tehnyt saman huomion kuin moni muukin: Älykkäiden ihmisten kanssa on erityisen nautinnollista keskustella.
Seuraan Ruukinmatruunan blogia. Hänellä on eräitä sokeita pisteitä ja hänen suhtautumisensa libertaareihin on tiedossa, mutta Matruuna kirjoittaa silti paljon asiaa.
Ben Bernanke käynnisti juuri QE2:n (quantitative easing) 0.6T dollarilla. Sitten voimme odottaa QE3:sta, QE4:sta, ...
Etkös itse käytä tässä "slippery slope" -argumentaatiota? QE2 ei välttämättä tarkoita myös QE3:ta jne.
Syy kvantitatiiviseen elvytykseenhän on se, että ihmiset makuuttavat rahojaan pankkitilillä. Rahaa taas voidaan käyttää karkeasti kategorisoiden kahteen tarkoitukseen: investointeihin ja kulutukseen. Kun tileillä makaavaa rahaa ei käytetä investointeihin, on ainoa mahdollisuus saada talouteen vauhtia sen käyttäminen kulutukseen.
Kvantitatiivinen elvytys tähtää juuri tähän. Rahan ostovoiman laskiessa QE:n seurauksena ihmiset ovat halukkaampia käyttämään rahansa ostoksiin yms. Tai investoimaan sitä itse - olettaen, että allokointi pankkien kautta ei toimi.
Ei rahaa ole tarkoitettu siihen, että sitä makuutetaan tilillä.
Keskuspankittomissa järjestelmissä ei olisi mahdollisuutta QE:ehen, jolloin ihmisen psykologia (ahneus) aiheuttaisi sen, että tilillä makaava raha ei olisi hyödyksi kenellekään.
Libertaarit sanovat, että inflaatio on laillistettua ryöstöä. Onko libertaarien mielestä sitten (moraalisesti) oikein, että raha makaa tileillä hyödyttäen vain murto-osaa yhteiskunnan jäsenistä?
---
MUITA SYITÄ QE:n KÄYTTÖÖN
Lisäksi QE on eduksi USA:n dollarin kannalta sitenkin, että se laskee dollarin arvoa suhteessa euroon ja muihin valtavaluuttoihin - ja täten vaikuttaa positiivisesti USA:n vientiin.
Kiinahan on ostanut merkittävät dollarivarannot viimeisten kymmenien vuosien aikana - tavoitteena dollarin arvon nostaminen valtavaluuttoihin verrattuna ja sitä kautta USA:n viennin vähentäminen.
---
Tottakai QE iskee kipeimmin kaikista köyhimpiin. Tai ainakin niihin köyhiin, joilla on dollariarvoisia pankkitalletuksia.
Sinulle LS tämä voi olla hankalaa hyväksyä - olethan perfektionisti - mutta reaalimaailmassa on tehtävä valintoja kahden huonon vaihtoehdon välillä. QE:n ollessa kyseessä on päätettävä (hallitun) inflaation ja taloudellisen stagnaation välillä.
@ LS
Jaime Levy Moreno - Spain's Dropout Generation
Kiitos artikkelista. Luin sen.
Espanjan tapauksessa on siis kyse siitä, että nuoret rahoittavat vanhempien ikäluokkien etuisuuksia (verojen kautta). Missä ongelma? Raha virtaa (kuitenkin) vanhemmilta lapsille.
(Arvo)libertaristisessa ja yksilökeskeisessä viitekehyksessä ongelma on tietenkin siinä, että se ei tunnusta perheinstituutiota. Ihmiset nähdään yksilöinä, joiden jokaisen on tienattava elantonsa omakohtaisesti.
Työttömyys voi tietysti olla psykologisesti kuluttavaa. Mutta ihmisten pitäisi nähdä kokonaiskuva - siis se, että fyffeä virtaa vanhemmalta ikäluokalta nuoremmalle.
Tässäkään ongelma ei ole varsinaisesti valtiossa tai verotuksessa vaan ihmisen psykologiassa.
Vahvasti tasa-arvoinen ihminen ei "sulata" sitä, että muilla on töitä, mulla ei.
Tässä tapauksessa tasa-arvon toteutuminen (=kaikille töitä) vaatisi verotuksen (tuntuvaa) purkamista, mahdollisesti julkisen sektorin merkittävää kaventamista. Onko tradeoff kannattava tässä tapauksessa? Vaihdetaan siis joitakin julkisen sektorin etuja tasa-arvoon.
Lähtökohtaisesti sanoisin näin, että libertaristeilla on paljon järkeä, mutta vähän viisautta.
"Systeemi" ei ole sattumalta muotoutunut sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Sillä on puutteensa, MUTTA MYÖS ETUNSA.
Libertaristit tuntuvat keskittyvän perfektionistin omaisesti PELKKIEN puutteiden korjaamiseen. Systeemissä kuitenkin yhden palikan siirtäminen vaikuttaa muihin palikoihin - puutteiden korjaaminen vaikuttaa myös etuihin.
Yhteiskuntajärjestelmä on arvaamaton ja joiltain osin sen mekanismit ovat tuntemattomia. Libertaristit saattaisivat "korjausyritystensä" yhteydessä sohaista johonkin, jonka vaikutuksia he itsekään eivät tajuaisi.
Pitäkää libertaristit se perfektionisminne aisoissa!
Ohjatkaa kehittämisintonne joihinkin "turvallisimpiin" asioihin yhteiskunnallisten järjestelmien sijasta. Vaikkapa polttomoottorin optimointiin supertietokoneiden avulla. Kuulemma nykyisissä polttomoottoreissa on vielä reilusti parantamisen varaa. Polttomoottorin optimoinnilla on VÄHEMMÄN negatiivisia sosiaalisia sivuvaikutuksia, kuin yhteiskunnallisen järjestelmän optimoinnilla.
---
Lisäksi olen huolissani ilmiöstä, jossa libertarismi vetää puoleensa MUITA kuin libertaristisia ideaaleja omaavia. Näiden tavoitteena on valtaan pääsy, mutta ei vallan käyttäminen libertaarien ideaalien mukaan.
Näin varmaan moni alunperin "hyvää tarkoittava" poliittinen liike on muuttunut "alkutekijöistään" - asioista, joita varten se perustettiin.
Tänään olen niin optimistisella tuulella, että tunnustan olleeni joissain tapauksissa "malthusialainen" tai "alarmisti".
Malthusialaisissa tai alarmistissa skenaarioissahan on kyse siitä, että uskotaan joidenkin asioiden pysyvän samana tulevaisuudessakin, samalla kuin muuttuja X jatkaa kasvuaan. Thomas Malthushan ennusti väestönkasvun johtavan kasvavaan kurjuuteen, kun ruokaa ei riitä kaikille. Kuinkas kävikään?
Keksittiin traktorit, keinolannoitteet, kasvinjalostus jne.
Ehkäpä sama on totta automaation kanssa. Tällä hetkellä (minusta) näyttää siltä, että automaatio korvaa/voisi korvata kaiken suorittavan työvoiman.
Mutta kuinkas sitten käykään?
Economics In One Lesson on tässä mielessä hyvä kirja. Se on erittäin helppolukuinen ja kansantajuinen.
Muuten hyvä, mutta kyseessä on KIRJA. Mielestäni libertaristit tarvitsevat läpimurtoon rock-tähden omaisia puhujia ja suureen yleisöön vetoavia kiertueita ja tilaisuuksia.
Mietitäänpä vaikka millaisia tunteita Mark Faber nostattaa esittelemässä esim. USA:n valtion velan suhdetta GDP:hen. Lähtökohtaisesti se on kliininen ja koulumestarimainen. Kaikkea muuta kuin tunteisiin vetoava. Jopa tylsä.
Lisäksi mutulla sanoisin, että "keskivertokansalainen" lukee ehkä kymmenkunta (koulutukseen liittymätöntä) kirjaa elämänsä aikana. Ja nekin ovat suurella todennäköisyydellä kaunokirjallisuuden joulu-bestsellereitä.
Saavuttaakseen poliittista kannatusta libertaristien on tunnistettava ja tunnustettava (ÄO:hon perustuva) communication gap valtaväestön kanssa ja opittava vetoamaan ihmisten psykologiaan (=tunteisiin).
---
Ironmistress said...
Vaikka libertaristeilla onkin ihan hyviä ajatuksia, käytännön sovellus pelottaa, eikä olisi kivaa elää maailmassa, jota kansoittavat egoistiset sosiopaatit.
Ehkäpä Ironmistress sekoittaa kommentissaan (lievästi autistisen) libertaarin (todelliseen) sosiopaattiin/psykopaattiin.
Otetaan esim. koe, jossa on jaettavana 1000€. Jakaja saa päättää kuinka paljon hän antaa toiselle. Jos toinen osanottaja ei hyväksy jakajan tarjousta, molemmat menettävät osuutensa. Teoriassa toisen osanottajan kannattaa hyväksyä MIKÄ TAHANSA nollaa suurempi summa, minkä jakaja tarjoaa.
Kaksi havaintoa tästä kokeesta:
1) Korkean testosteronitason omaavat (miehet) eivät hyväksy jakajan tarjouksia tyyliin: 999€ jakajalle, loput (1€) toiselle. Vaikka (loogisesti) heidän kannattaisi.
2) Erityisesti autistiset henkilöt tekevät kokeessa kohdan 1) kaltaisia tarjouksia JAKAJANA (ja menettävät osuutensa).
En muista kokeen nimeä, mutta kyseessä on joko autismitutkimukseen tai behavioristiseen taloustieteeseen liittyvä koe. Koe on kuitenkin todellinen.
On myös huomattava, että yhtä autismin muotoa, aspergerin syndroomaa on aiemmin kutsuttu nimellä autistinen psykopatia.
Ottaen huomioon keskivertolibertaarin psykologisen profiilin, heitä on helppo luulla sosiopaateiksi/psykopaateiksi. Todellisuudessa tunteiden "puute" selittynee ainakin osittain autismin kirjoon kuuluvilla oireyhtymillä.
@ LS
Lue esim. tämä:
KOLUMNI: Politiikka on enemmän sydäntä kuin järkeä
http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2010/11/politiikka_on_enemman_sydanta_kuin_jarkea_2119695.html
@Aakke,
Etkös itse käytä tässä "slippery slope" -argumentaatiota? QE2 ei välttämättä tarkoita myös QE3:ta jne.
Kun ottaa huomioon että Bernanke on keynesiläinen ja keskuspankki on jo määritelmällisesti inflationistinen, niin ei ole. Bernanke on julkisesti sanonut haluavansa voimakkaampaa inflaatiota. Osasin jo etukäteen odottaa QE2:ta ja osaan odottaa QE3:sta.
Kvantitatiivinen elvytys tähtää juuri tähän. Rahan ostovoiman laskiessa QE:n seurauksena ihmiset ovat halukkaampia käyttämään rahansa ostoksiin yms. [...] Ei rahaa ole tarkoitettu siihen, että sitä makuutetaan tilillä.
Olet siis keynesiläinen. Tästä päästään itävaltalaisten 'erikoisalueelle' eli inflaatioon, rahaan, säästämiseen, investointeihin, korkoihin ja aikaelementtiin. Tämä aihe on liian suuri blogikommenttiin. Tiivistyksen tiivistys. Ensinnäkin otetaan huomioon Sayn laki (reaalitalous vaikuttaa kokonaiskysyntään, ei päinvastoin) ja rahan olemuksen ymmärtäminen. Sitten pitää ymmärtää säästämisen ja pääomanmuodostumisen erottamaton yhteys.
Murray N. Rothbard - Mitä valtio on tehnyt rahallemme? - Inflaation taloudelliset vaikutukset
Lisäksi QE on eduksi USA:n dollarin kannalta sitenkin, että se laskee dollarin arvoa suhteessa euroon ja muihin valtavaluuttoihin - ja täten vaikuttaa positiivisesti USA:n vientiin.
Tämä on verrannollinen housihin kusemiseen pakkasella. Lyhyellä tähtäimellä voi olla avuksi, mutta pitkällä tähtäimellä haitallinen. (Tai muuten Zimbabwe olisi maailman suurin vientimaa.) Johtuen USA:n tilanteesta ja dollarin inflaatiosta maailman taloudellinen painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle (Kiina, Australia, Japani, Etelä-Korea, Uusi Seelanti) ja dollarin asema maailman reservivaluuttana on heikkenemässä.
@Aakke,
Tottakai QE iskee kipeimmin kaikista köyhimpiin.
Robert Wenzelin arviossa QE2:n aiheuttama hintainfaatio voi olla jopa 20%. Erityisesti tulevat nousemaan ruoan ja energian hinta. Kun otetaan huomioon että köyhin viidennes amerkkalaisita käyttää 50% nettotuloistaan ruokaan ja energiaan, tämä on varsin tuntuva isku.
Eniten inflaatiosta hyötyvät ne tahot jotka saavat uuden rahan ensimmäisenä käyttöön (kuten pankit). Tällöin uusi raha on vielä vanhan arvoista. Eniten inflaatiosta kärsivät köyhät (sekä esim. eläkeläiset ja säästäjät) jotka saavat uuden rahan viimeisenä käyttöön (jolloin sen arvo on jo tippunut). Siis inflaation tapahtuessa aluksi nousevat hinnat, ja kun uusi raha on päässyt kiertoon, niin vasta viiveellä nousevat palkat (inflaatiokorotukset). Ja tyypillisesti viimeisenä nousevat matalat palkat.
Te inflationistit olette käänteisiä Robin Hoodeja: Varastatte köyhiltä ja annatte rikkaille.
QE:n ollessa kyseessä on päätettävä (hallitun) inflaation ja taloudellisen stagnaation välillä.
Mitä korkeampi inflaatio sitä huonompi taloudelle.
Espanjan tapauksessa on siis kyse siitä, että nuoret rahoittavat vanhempien ikäluokkien etuisuuksia (verojen kautta). Missä ongelma?
Tämä järjestelmä ei ole kestävä. Sosialidemokratia ei kestä suurta työttymyyttä. Ja Espanjalla onkin melkoiset velat ja budjettivajeet.
(Arvo)libertaristisessa ja yksilökeskeisessä viitekehyksessä ongelma on tietenkin siinä, että se ei tunnusta perheinstituutiota. Ihmiset nähdään yksilöinä, joiden jokaisen on tienattava elantonsa omakohtaisesti.
Väärin. Libertarismissa ystävien ja omaisten auttaminen ei ole vain sallittua vaan jopa suotavaa.
@Aakke,
Tässäkään ongelma ei ole varsinaisesti valtiossa tai verotuksessa vaan ihmisen psykologiassa.
Ongelma on juurikin valtiossa: Sääntelyssä ja verotuksessa.
Lisäksi olen huolissani ilmiöstä, jossa libertarismi vetää puoleensa MUITA kuin libertaristisia ideaaleja omaavia. Näiden tavoitteena on valtaan pääsy, mutta ei vallan käyttäminen libertaarien ideaalien mukaan.
Jos politiikko A sanoo olevansa libertaari ja päästyään eduskuntaan hän esimerkiksi nostaa veroja, A todennäköisesti jää yhden kauden edustajaksi.
Thomas Malthushan ennusti väestönkasvun johtavan kasvavaan kurjuuteen, kun ruokaa ei riitä kaikille.
Yksi aksiooma on että resursseja on äärellisesti/niukasti. Ruoan ja veden riittävyys ovat luonnollinen väestön määrän raja. Tosin väestönksasvu on käsittääkseni hidastunut useimmissa maissa (korjatkaa jos olen väärässä).
Mietitäänpä vaikka millaisia tunteita Mark Faber nostattaa esittelemässä esim. USA:n valtion velan suhdetta GDP:hen. Lähtökohtaisesti se on kliininen ja koulumestarimainen. Kaikkea muuta kuin tunteisiin vetoava. Jopa tylsä.
Kun valtiot ovat velkaantuneet liikaa ne ovat tyypillisesti printanneet rahaa. Kun suuri inflaatio iskee kansalaisiin, niin tunteita on aivan riittävästi.
Ottaen huomioon keskivertolibertaarin psykologisen profiilin, heitä on helppo luulla sosiopaateiksi/psykopaateiksi. Todellisuudessa tunteiden "puute" selittynee ainakin osittain autismin kirjoon kuuluvilla oireyhtymillä.
Neuroscientist James Fallon on psychopaths and libertarians
En ole nähnyt yhtäkään tutkimusta jossa olisi osoitettu, että merkittävä osa libertaareista olisi (osittain/täysin) autistisia. Pidän koko väitettä hyvin epäilyttävänä.
Sitten pitää ymmärtää säästämisen ja pääomanmuodostumisen erottamaton yhteys.
Nykyinen osavaraintoon (fractional reserve) perustuva pankkijärjestelmä ei vaadi suuria määriä "alkuperäistä, oikeaa rahaa" pankkiin TALLETUKSINA (=säästäminen). Osavaraintoperiaatteella voidaan luoda rahaa "tyhjästä".
Talouselämän 2002 julkaistun artikkelin mukaan kotitalouksien pankkitalletuksien määrä Suomessa (tuona vuonna) oli 44 miljardia:
Kotitalouksien rahoitusvaroista oli tämän vuoden syyskuussa 44 miljardia euroa pankkitileillä.
5 prosentin reserviasteella ja 100 kertaa edelleen lainattuna 44 miljardia muuttuu n. 830 miljardiksi. Tässä siis pelkän Suomen luvut. Amerikassa ja Euroopassa riittää kyllä rahaa. Pieni inflaatio ei tunnu kokonaismäärässä mitenkään.
Lisäksi jos asetetaan rajoituksia pankeista tapahtuville nostoille, säilyy investointeihin käytettävissä oleva varainto riittävänä.
Tämä on verrannollinen housihin kusemiseen pakkasella. Lyhyellä tähtäimellä voi olla avuksi, mutta pitkällä tähtäimellä haitallinen. (Tai muuten Zimbabwe olisi maailman suurin vientimaa.)
Kyse on psykologiasta. Vaikeassa tilanteessa ihminen käyttää sen huonoimmankin keinon, kun ei muuta voi.
En vertaisi Zimbabwea USA:han ja FED:iin, vaikka tilanteissa on lievää samankaltaisuutta. Dollarin arvon romuttaminen ei ole FED:in etu.
Johtuen USA:n tilanteesta ja dollarin inflaatiosta maailman taloudellinen painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle (Kiina, Australia, Japani, Etelä-Korea, Uusi Seelanti) ja dollarin asema maailman reservivaluuttana on heikkenemässä.
Painopisteen siirtyminen on totta. Asia-Pacific alueen yritysten yhteenlasketut asset-luvut alkavat lähestyä USA:ta ja Eurooppaa, johtuen investoinneista ko. alueelle.
Väärin. Libertarismissa ystävien ja omaisten auttaminen ei ole vain sallittua vaan jopa suotavaa.
Libertarismissa ihminen voi olla juuri sitä mitä hän itse haluaa. Libertarismissa ei ole eroa "hyvän" ja "pahan" välillä. Kuten ei muissakaan poliittisissa suuntauksissa. Hyvä ja paha ovat subjektiivisia kokemuksia.
Ongelma on juurikin valtiossa: Sääntelyssä ja verotuksessa.
Kuten itse sanoit, vika on sääntelyssä ja verotuksessa. Ei valtio-organisaatiossa per se. Miksi libertaarit pitävät valtio-organisaatiota syyllisenä? Mielestäni on libertaarien on erotettava vaatimukset a) valtion purkamisesta ja b) sääntelyn purkamisesta.
On erittäin epätodennäköistä, että ihminen voisi olla "itseorganisoituva" tai "itseohjautuva" laji seuraavan sadan vuoden sisällä. Ainakaan siten, että kaikilla tai suurimmalla osalla ihmisistä olisi "kivaa".
Jos politiikko A sanoo olevansa libertaari ja päästyään eduskuntaan hän esimerkiksi nostaa veroja, A todennäköisesti jää yhden kauden edustajaksi.
Itseprojisioit tässä. Kerrot miten itse käyttäytyisit äänestettäessä poliitikkoa A toiselle kaudelle. Suurin osa äänestäjistä äänestää erittäin pinnallisten tai jopa erraattisten vaikuttimien alaisena. Osa äänestää jopa humalassa. :)
Kun valtiot ovat velkaantuneet liikaa ne ovat tyypillisesti printanneet rahaa. Kun suuri inflaatio iskee kansalaisiin, niin tunteita on aivan riittävästi.
Tehkää vaikka lapsille joku räppi libertarismista. Vaikka olenkin akateeminen, niin ei aina jaksa kuunnella jotain kaljupäätä esittelemässä käppyröitä.
En ole nähnyt yhtäkään tutkimusta jossa olisi osoitettu, että merkittävä osa libertaareista olisi (osittain/täysin) autistisia. Pidän koko väitettä hyvin epäilyttävänä.
Tarkennuksena todettakoon, että viittaisin autismilla libertaarien tapauksessa sen high functioning-muotoihin, jotka eivät estä normaalia vuorovaikutusta ihmisten kanssa, mutta joilla voi olla merkittävä vaikutus tunneälyyn (emotional intelligence) ja toisten "ajatusten lukemiseen" (theory of mind).
KAUPPALEHTI Maanantai 08.11.2010
Krugman: Fedin elvytyspaukut eivät riitä
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20101142593
"- Ei ole pelkoa, että elvytys on liiallista. Pelko on, että sillä saavutetaan liian vähän. Fedin korkopolitiikka ei saa aikaan työttömyyden laskua, Krugman kirjoittaa.
Hänen mukaansa ainoa tapa, jolla Fed voisi innostaa uusiin investointeihin, olisi saada kansalaiset uskomaan normaalia korkeampaan inflaatioon tulevina vuosina.
Muutoin, Krugman pelkää, Yhdysvallat luisuu Japanin kaltaiseen deflaatioon. Silloin kulutushalut häviävät, kun jäädään odottamaan hintojen laskua."
---
@ LS
Krugmankin kannattaa inflaatiota.
@Aakke,
Lue esim. tämä: KOLUMNI: Politiikka on enemmän sydäntä kuin järkeä
Luin. Kirjoittaja (Mika Aaltola) on näemmä UPI:n (ulkopoliitinen instituutti) tutkija. Huomasin kaksi asiavirhettä,
([1]Myös suomalainen poliittinen retoriikka on
muuttunut enemmän tunteiden ja samaistumisen kieleksi.
[2]Republikaanien välivaalistrategia otti paljolti oppia Obaman kampanjasta.
Sekin naamioi itsensä spontaaniksi poliittiseksi liikkeeksi eli Teekutsuliikkeeksi.)
yhden epämääräisyyden
(Obama menetti ihmisten sydämet ajatellessaan ajan olevan kypsä intellektuaalille asioiden käsittelylle.)
sekä sen, että kirjoittaja ei tiedä miten Tea Party syntyi.
Tuli taas mieleeni libertaristisia ajatuksia siitä, miksi tuollainenkin valtion virasto (UPI) pitää olla olemassa. Mutta otsikko kyllä pitää paikkansa. Suomessa kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sosialidemokraattisia ja kansa indoktrinoidaan jo koulussa sosialidemokraateiksi. Koska lähes kaikki ovat taloudesta samaa mieltä (korkeat verot ja voimakas sääntely) niin vaaleissa kiistellään lähinnä siitä tulisiko kokonaisveroasteen olla 42.9% vai 43.2%, miten saada omakotirakentamiseen lisää hintaa korottavia sääntelyjä ja tulisiko kouluissa olla pakollinen kasvisruokapäivä.
Nykyinen osavaraintoon (fractional reserve) perustuva pankkijärjestelmä ei vaadi suuria määriä "alkuperäistä, oikeaa rahaa" pankkiin TALLETUKSINA (=säästäminen). Osavaraintoperiaatteella voidaan luoda rahaa "tyhjästä".
FRB:ssä on kaksi kerrosta: 'Pohjakerros' (todellinen raha) ja 'yläkerros' (pohjakerros + tyhjästä luotu raha). Mutta yläkerros on se kerros jolla yhteiskunta toimii (eli yläkerroksen raha näkyy ihmisten tiliotteissa). Suosittelen tuota aikaisemman kommenttini linkkiä, jossa Wenzel selittää tämän (hän käyttää termiä 'supermoney' pohjakerroksen rahasta).
Thorsten Polleit - There Will Be (Hyper)Inflation
USA:n valtio on myös hyvä manipuloimaan inflaatiolukujaan.
@Aakke,
Libertarismissa ei ole eroa "hyvän" ja "pahan" välillä. Kuten ei muissakaan poliittisissa suuntauksissa.
Sanoit aiemmin: (Arvo)libertaristisessa ja yksilökeskeisessä viitekehyksessä ongelma on tietenkin siinä, että se ei tunnusta perheinstituutiota. Ihmiset nähdään yksilöinä, joiden jokaisen on tienattava elantonsa omakohtaisesti.
Tätä yritin alunperin sanoa: Libertarismissa perheinstituutio tunnustetaan aivan kuten kuin sosialidemokratiassa (vaikka väitit muuta). Libertarismissa ystävien ja omaisten auttaminen ei ole vain sallittua vaan jopa suotavaa (aivan kuten nykymallissakin).
Kuten itse sanoit, vika on sääntelyssä ja verotuksessa. Ei valtio-organisaatiossa per se.
Termillä Big Government tarkoitetaan suuria veroja, suuria valtion menoja ja voimakasta sääntelyä. Kun suurta valtiota halutaan kutistaa se tarkoittaa näiden vähentämistä. Vika on juurikin valtiossa: Sen sääntelyssä ja verotuksessa. Ei tavallinen kansalainen tai yritys voi verottaa tai säännellä, koska valtiolla on yksinoikeus näihin.
On erittäin epätodennäköistä, että ihminen voisi olla "itseorganisoituva" tai "itseohjautuva" laji seuraavan sadan vuoden sisällä.
Riippuu itseorganisoituvan määritelmästä. Minusta ihminen on lajina itseorganisoituva. Sitä ei ohjaa muut kasvilajit, eläinlajit, jumalat* tai maan ulkopuolinen elämä.
(*: Teologinen keskustelu voidaan varmaan tässä sivuuttaa.)
Itseprojisioit tässä. Kerrot miten itse käyttäytyisit äänestettäessä poliitikkoa A toiselle kaudelle.
Uskon että libertaarit äänestäjät seuraavat hyvin tarkkaan mitä heidän edustajansa tekevät eduskunnassa ja äänestävät huijarit seuraavalla kerralla ulos.
@Aakke,
Tehkää vaikka lapsille joku räppi libertarismista.
Kelpaako tämä:
Hayek vs Keynes Rap
Tarkennuksena todettakoon, että viittaisin autismilla libertaarien tapauksessa sen high functioning-muotoihin
No tarkennetaan sitten itsekin: En ole nähnyt yhtäkään tutkimusta jossa olisi osoitettu, että merkittävä osa libertaareista olisi HFA:ita. Pidän koko väitettä hyvin epäilyttävänä.
Krugman: Fedin elvytyspaukut eivät riitä
Krugman onkin oikea super-keynesiläinen, jolle mikään rahainflaatio ei tunnu riittävän. Krugman on ehkä maailman tunnetuin keynesiläinen taloustieteilijä. Robert P. Murphy onkin heittänyt haasteen Krugmanille.
Muutoin, Krugman pelkää, Yhdysvallat luisuu Japanin kaltaiseen deflaatioon.
Japan: America's Lost Decade
@ LS
Sanoisin, että FED:in QE-tapahtumien taustalla on kauppa- ja valuuttasota Kiinan (ja muun Aasian) kanssa.
Käsittääkseni Kiina vauhdittaa vientiään kolmella tapaa:
1. Tuet kotimaiselle teollisuudelle.
2. Dollareiden osto valuuttamarkkinoilta -> dollarin arvo nousee, kun dollareita on vähemmän saatavilla -> dollariarvoiset kaupat USA:sta kallistuvat -> USA:n vienti laskee -> Kiina hyötyy USA:n viennin laskusta, koska ostajat preferoivat Kiinan vientiteollisuutta.
3. Juanin (keinotekoinen) pitäminen halpana.
---
USA on nyt vaarassa menettää taloudellisen etulyöntiaseman Kiinalle. Miksi? Koska:
1) Amerikkalaiset yritykset eivät pysty ostamaan osuuksia kiinalaisista yrityksistä. Käsittääkseni ulkomaiselle omistukselle on (huomattavia) rajoituksia Kiinassa. Amerikkalaiset olisivat jo ostaneet kiinalaiset yritykset jos se olisi mahdollista.
Kiinalaiset rajoittavat omistusta, koska he tietävät tasan tarkkaan, että vapaassa markkinatalousjärjestelmässä kiinalaiset (valtion)yritykset joutuisivat heti amerikkalaisten "kitaan".
Samoin ei ole kiinalaisten etu noudattaa patentti- ja immateriaalioikeuksia. Suurin osa arvoa tuottavien keksintöjen patenteista on amerikkalaisten yritysten hallussa.
2) USA:lta alkavat olla keinot vähissä. QE on kuitenkin käytettävissä.
3) Yritykset "karkaavat" USA:sta muualle. Samalla yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä kerättävä verokertymä pienenee ja USA velkaantuu pitääkseen julkisen sektorinsa pystyssä.
---
Tämä selittää myös miksi Kiina haluaa rajoittaa lehdistön- ja sananvapautta. Markkinatalousmyönteiset ja sääntelyn keventämistä kannattavat lehtikirjoitukset olisivat myrkkyä kiinalaiselle omistukselle.
Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että kiinalaiset haluavat pitää yrityksensä itsellään. Ja amerikkalaiset haluavat vallata ne.
@ LS
Hayek vs. Keynes räppi oli mahtava! Kiitos linkistä! Ja myös ilmeisen suosittu Youtubessa.
---
Mitä tulee Keynesiin, niin tuntuu siltä, että hän oli ns. populaarinen taloustieteilijä, joka osasi vedota tunteisiin enemmän kuin Hayek.
Se selittänee osaksi sen, miksi Keynesin "puoskaroinniksikin" kuvatut teoriat ovat elossa vielä tänäkin päivänä. En siis väitä, että Keynes olisi absoluuttisen oikeassa jossain asiassa.
Lisäksi on tuotava esiin, että Keynes oli (osittain) homoseksuaali. En kuitenkaan lähde tässä arvioimaan millä tavalla tämä vaikutti hänen taloustieteen kontribuutioihinsa.
Lisäksi Keynes oli statisti, valtioperspektiivistä asioita katsova.
---
Tässä tullaan lopulta siihen tuleeko oikeudenmukaisuutta ja moraalia sotkea taloustieteeseen. Voidaanko taloustieteeseen ottaa moraaliperiaate, jonka mukaan taloustieteen tulee parantaa kaikkien ihmisten asemaa? Ja että taloustieteitä sovellettaessa tämän täytyy olla aina päämääränä. Pitäisikö taloustieteilijöiden vannoa jokin "hippokrateen vala" siitä, että he käyttävät taloustiedettä vain hyviin tarkoituksiin?
---
Sanoisin kuitenkin libertaareissa olevan neuropoikkeavia ihmisiä.
Libertaarit ovat aina marginaalissa. Mistä tämä johtuu? Neuropoikkeavuuksista?
Mitä tulee Keynesiin, niin tuntuu siltä, että hän oli ns. populaarinen taloustieteilijä, joka osasi vedota tunteisiin enemmän kuin Hayek.
Hayek esitetään muutenkin hieman "nyhjönä" ja "niuhottajana" siinä räpissä menevään Keynesiin verrattuna. Jos yleisöltä pitäisi kysyä PELKÄN videon perusteella kumman taloustieteilijän oppeja preferoisi, uskon että moni vastaisi Keynesin.
Siinäpä tietty tulee juuri tunteisiin vetoamisen haitalliset puolet esiin. Entäpä, jos Hayek esitettäisiin videolla Keynesiä "coolimpana"? Olisiko yleisön vastaus silloin erilainen?
Mutta räppi on joka tapauksessa erinomainen.
Luin. Kirjoittaja (Mika Aaltola) on näemmä UPI:n (ulkopoliitinen instituutti) tutkija. Huomasin kaksi asiavirhettä,
Ymmärrän että olet perfektionisti, mutta pääset ehkä pidemmälle elämässä, jos et ensiksi tuo esille (muiden) virheitä ja korjaa niitä.
Virheet ovat luonnollisesti virheitä ja ne on syytä korjata jossain vaiheessa, mutta sen takana on psykologiaa.
Lisäisinkö siis ihmisen peruspsykologiaan viidennen kohdan.
5) People are reluctant to admit their mistakes
Miksi? Koska virheellisellä väittämällä on voitu saada sellaista etua itselle, joka ei olisi ollut mahdollista "virheettömällä" väittämällä. Esim. libertaristinen taloustieteilijä ei välttämättä olisi kovin kysytty esim. sosiaalidemokraattisten valtioiden elimiin (ministeriöt, instituutit jne.). Ehkäpä Keynes muotoili teoriansa omaa uraansa silmällä pitäen?
Kumpi vetoaa tunteisiin enemmän? Keynesin "pistetään raha haisemaan" -argumentointi, vai Hayekin "säästäminen tulee ennen investointeja"?
Onhan Krugmankin tavallaan statisti ja siten "hoviekonomisti". Krugman ei voi päästää suustaan libertaristia "sammakoita", vaikka hän on varmasti erittäin tietoinen esim. itävaltalaisen koulukunnan opetuksista.
Edellisissä kommenteissani tuli esiin voimakkaasti valtioperspektiivi, statismi.
Ehkäpä taloustieteeseen pitäisi sekoittaa psykologian lisäksi myös valtiotiede. Taloustiede ilman valtion huomioon ottamista on yhtä perverssiä, kuin tähtitiede ilman auringon olemassa olon tunnustamista.
Tottakai taloustiede - erityisesti libertaristinen - osoittaa ettei valtio välttämättä kykene ratkaisemaan taloudellisia ongelmia. Mutta mitäs teet, kun istuin vielä 2000-luvulla taloustieteiden luennolla, jossa käytiin Keynesin Y=C+I+nX+G läpi. En tuolloin vielä tienyt itävaltalaisesta koulukunnasta mitään, ja ihan "järkeenkäypältä" Keynesin kaava vaikutti.
Suomessa kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sosialidemokraattisia ja kansa indoktrinoidaan jo koulussa sosialidemokraateiksi.
Ei pelkästään kouluissa vaan myös yliopistoissa. Huomaa suomenkieliset vastineet seuraaville:
political science -> valtiotiede
economics -> kansantalous (~valtion talous)
---
Mutta lähtökohtaisesti sanoisin, että ns. kovat tieteet ovat libertaristiselle perfektionistille psyykkisesti helpompia.
Kovissa tieteissä ei tarvitse ottaa huomioon valtioperspektiiviä, moraalia tai mitään muutakaan. Kovissa tieteissä 1+1=2, eikä muuksi muutu.
Taloustieteessä saa "vääntää loppuun asti", sillä siinä kyse on näkökulmasta.
@Aakke,
Yritykset "karkaavat" USA:sta muualle.
Johtuen kiristyvästä sääntelystä, verotuksesta ja inflaatiosta. Uusimmassa (2010) Heritagen vertailussa USA tippui melkein kolme pistettä yhdessä vuodessa (ja Heritagen tiedot maista ovat yleensä noin kaksi vuotta jäljessä).
Juanin (keinotekoinen) pitäminen halpana.
Käsittääkseni dollarin ja juanin kurssi on lukittu keskenään. Mutta USA:n jatkaessa printtaamista (olettaen että lukitus säilyy) Greshamin laki astuu voimaan.
USA:lta alkavat olla keinot vähissä. QE on kuitenkin käytettävissä.
Se vähä hyöty mitä USA voi inflaatiosta saada viennissä häviää siihen suureen tuhoon mitä inflaatio saa aikaan USA:n sisällä. Suuri inflaatio on ehkä pahin myrkky taloudelle.
Repeat After Me: There Is No Inflation
Raw power:commodities fueled by Fed:
Crude oil—up 9% YTD
Copper—up 21%
Soybeans—up 27%
Gold—up 29%
Cotton—up 100%
14 pieces of bad economic news
#1 More than 42 million Americans were on food stamps during the month of August.
#4 According to one recent study, approximately 21 percent of all children in the United States are living below the poverty line in 2010.
@Aakke,
Se selittänee osaksi sen, miksi Keynesin "puoskaroinniksikin" kuvatut teoriat ovat elossa vielä tänäkin päivänä.
Thorsten Polleit – Misesin apriorisimi vastaan relativismi taloustieteessä
En siis väitä, että Keynes olisi absoluuttisen oikeassa jossain asiassa. [...] USA:lta alkavat olla keinot vähissä. QE on kuitenkin käytettävissä.
QE on juurikin keynesiläistä talouspolitiikkaa.
Lisäksi Keynes oli statisti
Nippelitietoa: 'Statist' kääntyy suomeksi 'etatisti'.
Tässä tullaan lopulta siihen tuleeko oikeudenmukaisuutta ja moraalia sotkea taloustieteeseen. [...] Pitäisikö taloustieteilijöiden vannoa jokin "hippokrateen vala" siitä, että he käyttävät taloustiedettä vain hyviin tarkoituksiin?
Itävaltalainen taloustiede sanoo tiivistetysti ettei markkinoiden tuottamaa tilaa voi muokata paremmaksi valtiollisilla väliintuloilla ja täten valtion ei tulisi puuttua yhtään mihinkään. Itävaltalainen taloustiede ei ole normatiivinen (ohjeita antava) vaan positiivinen (selittävä).
Libertaarit ovat aina marginaalissa. Mistä tämä johtuu? Neuropoikkeavuuksista?
Itävaltalainen taloustiede etenee USA:ssa kohtuullista vauhtia, ja sen mukana tietenkin libertarismi. Libertarismi ei ole enää siellä tuntematon käsite. New Hampshiressä oli osavaltion vaalit. New Hampshiren 400 edustajahuoneen jäsenestä 117 on nyt enemmän tai vähemmän libertaareja eli lähes 30%.
Täällä Suomessakin ensimmäiset itävaltalaiset joutuvat olemaan 'tienraivaajina'. En usko neuropoikkeavuuteen.
Jos sinulla on ylimääräistä aikaa niin suosittelen lukemaan tuon Rothbardin Mitä valtio on tehnyt rahallemme? (125 s.) Se on Economics In One Lessonin kanssa lyhyt ja erinomainen johdanto itävaltalaiseen taloustieeseen.
@Aakke,
Hayek esitetään muutenkin hieman "nyhjönä" ja "niuhottajana" siinä räpissä menevään Keynesiin verrattuna.
Videon tekijät ovat itävaltalaisia. Keynes esitetään siinä menevänä tarkoituksella koska keynesiläisyys on ollut pitkän aikaa mainstreamia ja itävaltalaisuus on ollut pitkään marginaalissa. (Hauskana yksityiskohtana on kun Hayek on hotellihuoneessa ja hän huomaa että raamatun tilalla on Keynesin General Theory.)
Kumpi vetoaa tunteisiin enemmän? Keynesin "pistetään raha haisemaan" -argumentointi, vai Hayekin "säästäminen tulee ennen investointeja"?
Uskon että monella kansalaisella kolkuttaa takaraivossa terve järki joka sanoo että 'törsäämällä vauraaksi' -metodi ei voi toimia.
Ehkäpä taloustieteeseen pitäisi sekoittaa psykologian lisäksi myös valtiotiede. Taloustiede ilman valtion huomioon ottamista on yhtä perverssiä, kuin tähtitiede ilman auringon olemassa olon tunnustamista.
Itävaltalaisessa taloustieteessä otetaan valtio tarkasti huomioon ja tarkastellaan mitä tuhoa se saa aikaan taloudelle kullakin interventiolla (inflaatio, hintasäännöstelyt, lakisäänteiset monopolit, tukiaiset, ...).
Tottakai taloustiede - erityisesti libertaristinen - osoittaa ettei valtio välttämättä kykene ratkaisemaan taloudellisia ongelmia.
Valtio ei ratkaise taloudellisia ongelmia. Se luo niitä.
@Aakke,
Mutta mitäs teet, kun istuin vielä 2000-luvulla taloustieteiden luennolla, jossa käytiin Keynesin Y=C+I+nX+G läpi.
Ja sama on tänäkin vuonna. Itävaltalaista taloustiedettä ei opeteta Suomen yliopistoissa, joten olen opiskellut sitä itsenäisesti.
"Suomessa kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat sosialidemokraattisia ja kansa indoktrinoidaan jo koulussa sosialidemokraateiksi."
Ei pelkästään kouluissa vaan myös yliopistoissa.
Entä yliopisto sitten? Poliittista filosofiaa luettuani silmäilin Yhteiskuntapolitiikan opetussuunnitelmaa siinä toivossa, että mitäs jos vaikka kohdentaisinkin uudet kiinnostukseni opiskeluun. Järkytys oli suuri. Minulle tuli opetussuunnitelmasta nimittäin sellainen mielikuva, että oppiaineen nimi voisi aivan yhtä hyvin olla Sosialistinen yhteiskuntapolitiikka. [...] Sitä luulisi, että yhteiskuntapolitiikka tutkisi erilaisia vaihtoehtoja sille, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Sain sellaisen kuvan, että Yhteiskuntapolitiikka oli päättänyt asian jo etukäteen ja keskittyy Totuuden julistamiseen opiskelijoilleen.
- Juha Kettunen
Yliopistokoulutuksen suurin hyötyjä on valtio joka saa pidemmän indoktrinoimisajan myötä varmistettua myös maan viisaampien sopivan Puolueen ideologiseen muottiin. Tavallaan nämä ns. viisaammat ovat oikeastaan tyhmempiä: normaalille ihmiselle peruskoulun indoktrinointi on tarpeeksi, hieman tyhmempi tarvitsee vielä lukion indoktrinoinnin ja kaikkein kovapäisimmät saavat sitä yliopistollisella tasolla. Allekirjoittanut on muuten oppinut yli 95 % tässä blogissa esitetystä tiedosta yliopiston ulkopuolella kirjoja, artikkeleita ja blogeja lukemalla sekä erinäisten keskustelupalstojen toimintaan osallistumalla.
- Lasse Pitkäniemi
Kaksi kohtaa mitä vieroksun libertarismissa:
1) Subjektiharha - valtio
Mitä valtio on tehnyt rahallemme? Valtio sitä, valtio tätä. Mitä samaa siinä on tämän lauseen kanssa:
"Auto ajoi ojaan."
Niin, kyse on tekijästä. Minusta valtiossa on aineksia vaikka mihin, jos suurin osa äänestäjistä käyttäisi ns. tervettä järkeä äänestäessään.
Valtio-organisaatio per se ei yksinään tee yhtään mitään. Siinä vaikuttavat ihmiset tekevät. En pysty ymmärtämään libertaarien valtiovastaisuutta.
2) Nykyiset teollisuus- ja kauppajätit ovat virtaviivaistaneet ja automatisoineet tuotantoaan ja toimintojaan niin pitkälle, että suurin osa julkiselta sektorilta libertaristisen politiikan seurauksena vapautuvasta työvoimasta jäisi ilman töitä. Olettaen, että jokainen työpaikka olisi tuottava.
Lisäksi esitän hypoteesin:
"
Mitä pidemmälle kehittynyt (teknisesti) jokin tuote (käyttöjärjestelmä, supertietokone, maksukorttijärjestelmä, pilvi-teknologiaan perustuva netti-PC) on, sitä vahvemman monopoliaseman se saa markkinoilla.
Tästä seuraa se, ettei vapaa markkinatalous toimi siltä osin kuluttajan eduksi, ainakaan Adam Smithin tarkoittamaan tapaan. Smithin mukaan ostajan kannalta ei koskaan voi olla liikaa myyjiä.
Teknis-taloudelliset monopolit muodostuvat niin hallitseviksi, ettei vaihtoehtoja käytännössä ole.
"
Valtio on hyvä keino verottaa yrityksiä ja järjestää ihmisille (osittain tuottamatonta/tuottamatonta) työtä. Parempi se on kuin työttömyys ja siitä seuraavat lieveilmiöt.
---
Huomaa, LS, että katsot asioita "korkean älykkyyden perspektiivistä". "Kadulla" todellisuus on usein toinen.
Lisäisin listaan "miksi vieroksun libertarismia" kohdat:
3) Vapauden harha
Libertarismiin sisältyy vapauden mielikuva. Uskon kuitenkin, että yksilön mahdollisuudet olisivat varsin rajoitettuja libertarismissa. Libertarismi kuitenkin vetoaa voimakkaasti "vapautta" kaipaaviin henkilöihin. Sitä en kiistä.
4) Hyväntekeväisyyden harha
Hyväntekeväisyys toimii, jos hyväntekijöillä ITSELLÄÄN on resursseja, ja että heillä on halu käyttää niitä toisten hyväksi. Mikä takaa, että molemmat kohdat toteutuisivat libertarismissa?
---
Entä onko libertaristi yhteistyökyvytön? Miksi libertaristi pyrkii muovaamaan olosuhteita itselleen suotuisaksi - olivatpa olosuhteet toteutuessaan suotuisia tai eivät? Johtuuko tämä ÄO:sta johtuvasta communication gapistä valtaväestöön? Onko elämä "idioottien" kanssa niin tuskallista, että sitä on pakko muuttaa?
Yhteiskunta on kuitenkin kokonaisuus (kansankokonaisuus). Se sisältää sinut, minut, muut sekä joukon idiootteja. Jollain tavalla asian kanssa tulisi oppia elämään.
Vaikkakin idiootit joskus suututtavat.
Toki varaan oikeuden myös sinulle, LS, olla sellainen kuin haluat ja toteuttaa itseäsi. Yhteiskunnan ei siis saisi olla mikään "joko tai"-tilanne. Kaikkien tulisi vaikuttaa siihen ja toisiinsa positiivisesti.
Ymmärrän toki, että ÄO:sta johtuva communication gap ja/tai neuropoikkeavuudet voivat ajoittain tehdä elämän hankalaksi.
---
Tiivistettynä sanoisin, että ajoittain ahdistavaltakin tuntuva "vapauden puute" nyky-yhteiskunnassa julkisen sektorin ja sääntelyn läsnäollessa on pieni hinta siitä, minkälaista menoa olisi luvassa ilman niitä.
Libertarismi on tosin kieltämättä tällainen kokonaisvaltainen, "optimi-teoreettinen" suuntaus, joka on tietyille henkilöille - kuten itsellenikin jokin aika sitten - helppo mieltää ja omaksua. Olisiko elämä sitten (todella) parempaa libertarismissa? Epäilen.
Videon tekijät ovat itävaltalaisia. Keynes esitetään siinä menevänä tarkoituksella koska keynesiläisyys on ollut pitkän aikaa mainstreamia ja itävaltalaisuus on ollut pitkään marginaalissa. (Hauskana yksityiskohtana on kun Hayek on hotellihuoneessa ja hän huomaa että raamatun tilalla on Keynesin General Theory.)
Video on kieltämättä hyvä. Nautin sen katselusta ja kuuntelusta. Vetoaa tosi hyvin tunteisiin.
Uskon että monella kansalaisella kolkuttaa takaraivossa terve järki joka sanoo että 'törsäämällä vauraaksi' -metodi ei voi toimia.
Itseprojisioit (liikaa) tässä, vaikka toivoisinkin, että olisit oikeassa.
Lisäksi sanoisin, että libertarismi poliittisena suuntauksena on time sensitive. Vähän samaan tapaan kuin esim. sosiaalidemokratia toimi tietyissä olosuhteissa tiettyyn aikaan.
Uskon, että libertarismi sellaisenaan olisi ollut ja olikin eduksi esim. 1800-luvun Yhdysvalloille.
Myös Hazlitt oli aikansa tuotos. Vuosina 1940-1950 teknologiaa ei ollut vielä kehitetty nykyiseen tehokkuuteensa, mm. tehokkaat tietokoneet puuttuivat.
Libertarismia olisi pitänyt soveltaa jo kauan aikaa sitten. Nykyisessä (teknologisesti) kehittyneessä, kompleksissa yhteiskunnassa se ei todennäköisesti olisi enemmistölle eduksi.
Miksi? Yhteiskunnan eri palikat ovat nivoutuneet niin tiiviisti yhteen, että libertarismin laissez-faire aiheuttaisi tähän "tasapainoon" merkittävän muutoksen.
Lähetä kommentti