Presidentti Obama ja ulkoministeri Hilary Clinton ovat ajautuneet erimielisyteen Meksikon tilanteesta. Clinton väittää, että huumekartellien vahvistuminen on johtamassa samanlaiseen rikollisuuden ja suoranaisen sisällissodan tilanteeseen, mihin Kolumbia ajautui 20 vuotta sitten.
Obama sen sijaan uskoo - tai väittää uskovansa - että Meksikon eittämättä nopea viimeaikainen talouskasvu johtaa yhteiskunnan kaikinaiseen kehitykseen:
"Mexico is vast and progressive democracy, with a growing economy, and as a result you cannot compare what is happening in Mexico with what happened in Colombia 20 years ago.
Meksiko on ollut lupausten maa viimeiset sata vuotta. Lupausten, jotka eivät ole koskaan toteutuneet:
Ne, jotka uskovat ylhäältä annetettujen instituutioiden voimaan ovat uskoneet Meksikon perustuslain samankaltaisuuden USA:n perustuslain kanssa johtavan vääjäämättä Meksikon kukoistukseen.
Meksikon runsaiden raaka-ainevarojen hyödyntämisen piti 20-luvun länsimaisten tarkkailjoiden mukaan johtaa vääjäämättä kukoistukseen.
Meksikon hallitus ulotti koululaitoksen kaikkiin syrjäisiinkin kyliin minkä piti johtaa sivistystason nousuun.
Todellisuus oli toinen. Taloudellisen kehityksen hedelmät vei rikollisjoukkio, jota kutsutaan virkamiehiksi. Koululaitos ei tuottanut lukutaitoa vaan rahaa paikallisten virkamiesten taskuihin. Raataminen metsätyössä ei tuonut intiaaneille varakkuutta, vaan palkkaorjuuden.
Modernisaatioteoria ennustaa, että varakkuuden kasvu johtaa hyvinvointiin. Fukuyama toteaa toisaalta, että kansakunnan hyvinvoinnille yhtä oleellinen edellytys on sosiaalinen pääoma - luottamus. Varakkuuden kasvu voi jopa alentaa sosiaalista pääoma ja kasvattaa rikollisuutta, koska varakkuuden kasvu johtaa varallisuuseroihin ja sitä kautta paikallisyhteisöjen koheesion laskuun. Italian etelä-osat, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat esimerkkejä maista, joissa luottamuksen taso on hyvin alhainen. Keskiluokka on suppea ja korvautunut lähinnä erilaisilla välistä vetäjiltä.
Meksiko on suurten lupaisten maa kuten Afrikkakin. Tyhjien lupausten.
New York Timesin toimittajan Alan Ridingin bestseller Distant Neighbors: A Portrait of the Mexicans kuvaa Meksikoa: “Public life could be defined as the abuse of power to achieve wealth and the abuse of wealth to achieve power.”
Steve Sailer toteaa America Conservative -lehdessä: Anyone outside the extended family is assumed to have predatory intentions, which explains the famous warmth and solidarity of Mexican families.
Riding vahvistaa tämän: "Mexicans need few friends, because they have many relatives."
Meksikolainen siirtolainen tuo alhaisen luottamuksen kulttuurin mukanaan myös USA:han. Kun meksikolaiset muuttavat esimerkiksi Los Angelesiin, he eivät perusta omia kouluja, omia sairaaloita eivätkä omia hautausmaita. Köyhillä meksikolaisilla ei ole juuri mitään kokemusta yhteistyöstä muuta kuin perheen sisällä. Meksikolaiset kulttuuritapahtumatkin ovat hyvin harvinaisia.
Obama ilmeisesti uskoo itse Meksikon tulevaisuuteen kuten moni teoreetikko ennen häntä. Minusta Obama alkaa vaikuttaa yhä enemmän umpi-teoreetikolta - Jimmy Carterin toisinnolta ja Amerikan Gorbatshovilta tai Haloselta. Obama on varmasti hienoa lounasseuraa kuten oli Gorbatshovkin, mutta vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä ihmisluontoa. Hänen tukensa Ground Zero -moskeijallekin antoi viitteitä siitä, että hän on uskollinen esimerkiksi amerikkalaisen uskonnonvapauden unelmalle (=teorialle), mutta ei oikein tajua ihmisiä.
Lähde: Peruskäsitykseni Meksikosta perustuu lähinnä vasemmistolaisen kirjailijan B.S. Travenin kirjoihin Puuvillanpoimijat (Der Wobbly , 1926, suom. 1979), Sierra Madren aarre (The treasure of the Sierra Madre, 1927, suom. 1958), Silta viidakossa (Die Brücke im Dschungel, 1929, suom. 1977), Hallitus (Regierung, 1931, suom. 1981), Marssi monterialle (Der Marsch ins Reich der Caoba, 1933, suom. 1982). Olen seurannut Meksikon tapahtumia suht tiiviisti lähinnä BBC:n uutisista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Suosittelisin tätä blogausta kaikille, jotka pitävät eri maista tulevia ihmisiä samankaltaisina ominaisuuksiltaan, tai jopa suomalaisien kaltaisina. "Vesissä on eroja", kuten mainos sanoo.
Joidenkin suomalaisten kohdalla itseprojisio on pinttynyt. Ei mietitä minkälaisia (kvalitatiivisia) eroja eri maista tulevilla ihmisillä on. Uskotaan että heillä on sama "mindset" kuin suomalaisilla, tai ainakin niin, että he pystyvät omaksumaan "suomalaisen mindsetin".
Tällaiset ihmiset eivät ole olleet tekemisissä toisten kulttuurien kanssa muutamaa etelän lomamatkaa pidemmälle. Silti heiltä tuntuu löytyvän mielipide asiaan kuin asiaan.
***
Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että todellinen ongelma on subventoitu maahanmuutto, ei maahanmuutto per se. Subvention poistaminen karsisi mitä todennäköisemmin ns. tyhjien lupausten maista tulevien ihmisten maahanmuuton.
Tota noi, mä ajattelin kirjoittaa ihan toisenlaisesta Mexicosta mitä muut. Mä olin nuori poika, just 16-vuotias ja olin lähtenyt merille v.-74 eli heti kun jobin sain.Mä olen käynyt Mexicossa 16 kertaa rahtilaivoilla ja nähnyt sen "toisen" Mexicon myös, erilaisesti juuri siksi, että yhtään reissua ei tullut tehtyä turistimestoihin, kohti jotain nykyistä turistirysää, turistikaupunkia tai -rantaa. Tästä on aikaa, mutta muistan meksikolaiset ihmiset, niin erilaisina kuin tänään mediasta kuulla, tai lukea saa. Ja mä muistan senkin, että kouluista poistettiin historiankirjoista faktaa oppimateriaaleista Ameriikan vaatimuksesta kait? USA otti PeMexin kaniin samoihin aikoihin ja retkutti sen mitä ehti. Mä tulin meksikolaisten kanssa, jopa "historiallisesta samasta inhosta" naapurin ylivoimaan ja sen ylivoiman näyttämisestä samoin(?).Se, mitä mä olin kuullut sodasta pienenä poikana ja, joskus kelannut sodasta ja Karjalan varastamisesta, niin tunsin , NIIN MONISSA ASIOISSA, olevani lähes samanmielinen heidän kanssaan, jopa siten, että tajusin, mitä nationalismi on, ja voi olla! Köyhät meksikolaiset olivat jotenkin samanlaisia suomalaisten kanssa, tunsivat yhteenkuuluvuutta vääryydestä ja menivät aivan "hämilleen", kun kerroin Suomen historiasta Venäjän naapurina. - Tätä on vaikea kertoa, mutta meksikolaiset satama duunarit ja suomalaiset merimiehet ovat tunteneet jotain(?) yhteenkuuluvuutta, niinkauan kuin minä muistan. Mexico ei ole sama tänään, mutta ei ole mikään muukaan. Heitä on turha syyllistää kaikkia nykyisestä huumesodasta "on the frontline" with U.S. ja kyseessähän on raha, vaikka mieli tekisi kuinka, syyllistää jotain muutakin. "Niin, kyseessä on se raha". Meksikolainen ystävä on ikuinen, jos olet hänen ystävyytesi ansainnut. Mexico on täynnä yllätyksiä, yllätyksiä jotka ovat, lähes aina aitoja. Mutta, jos syytä, niin aitoja positiivisesti, aina. - En tiedä miksi kirjoitin , mutta Mexico on maa ja aihe, mistä olen ollut ja tulen olemaan kiinnostunut, paljon muistakin kokemuksista kuin ihanista muistoista kauniissa, nyk. vaarallisessa, varattomassa, muuttei köyhässä maassa. Kaikkea hyvää Teille i para Mexico tampien.
Heikki,
En ole koskaan ollut Meksikossa, mutta olen kiinnostunut maasta, eikä tämä kirjoitus ollut tarkoitettu sanomaan että meksikolaiset ovat paskoja.
Traven kuvaa Meksikoa hyvin hyvin kriittisesti mutta meksikolaisia maatyöläisiä suurella myötätunnolla. Myötätunto keskittyy tosin intiaaneihin.
Kiitos, Heikki, kommentistasi. Tiedän että totuus ei ole koskaan mustavalkoinen. Ei islamista, ei kehitysavusta, ei USA:sta, ei Somaliasta, ei Venäjästä. Alhaisen luottamuksen maissa - kuten Venäjällä tai Meksikossa - on ongelmia, jotka liittyvät ns. ryhmädynamiikkaan. Yksilöinä venäläiset - tavalliset maalaiset esimerkiksi - ovat usein hyvinkin ystävällisiä.
Heikki, voisitko jakaa viestisi kappaleisiin. Olisi helpompi lukea.
Lisäksi on ihan oikein kirjoittaa kriittisesti meksikolaisista. Ennen kuin tutustuin tähän blogiin, en ollut kuulutkaan esim. Fukuyamasta ja korkean/alhaisen luottamuksen kulttuureista. Tällaisten asioiden tiedostaminen auttaa varmasti ihmisiä ymmärtämään eri kulttuureja ja niiden välisiä eroja syvemmin.
Lähetä kommentti