Affirmative actionistä - positiivisesta syrjinnästä - on puhuttu erityisesti USA:n osalta, missä positiivisen syrjinnän kohteena ovat afroamerikkalaiset ja latinot. Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan missään liene saavuttanut sellaisia mittasuhteita kuin Malesiassa. Ehkä Intiaa lukuunottamatta.
Malesia on hyvin monikultturinen yhteiskunta, jossa maahanmuuttajat (kiinalaiset ja intialaiset) ovat olleet ratkaisevassa asemaassa maan nostamisessa syvästä köyhyydestä Aasian yhdeksi menestyneimmäksi taloudeksi. Siinä missä Korean, Japanin ja Kiinan nousu on perustunut kansallisen väestön yrittäjyyteen ja kansallisen väestön voimakkaisiin yhteisöihin, varallisuus on Malesiassa syntynyt maahanmuuttajien - ja mahaanmuuttajien etnisten yhteisöjen - aktiivisuuden tuloksena. Maahanmuuttajien yrittäjyys Malesiassa on heijastunut luonnollisesti myös niin, että kansallisen väestön tulotaso on merkittävästi maahanmuuttajia alhaisempi. Tulotasojen suhde on yli 2.
Kateus johti 60-luvulla rotumellakoihin. Malesialainen yhteiskunta vastasi yhteiskunnallisiin levottomuuksiin affirmative action -politiikalla. Malesia on wikipedian mukaan ainoa maa maailmassa Etelä-Afrikan tasavallan lisäksi, missä enemmistöväestöön kohdistetaan positiivista syrjintää siksi, että enemmistö on vähemmistöjä huonommassa asemassa.
Malesian nykyinen päääministeri Najib Razak on ymmärtänyt, että Malesia ei kykene kilpailemaan tasa-arvoisesti muiden Aasian maiden kanssa, ellei se perusta ihmisten valitsemista tehtäviin pelkkiin kykyihin syntyperän sijasta. Positiivinen syrjintä halutaan purkaa.
Kiinalaisten malesialaisia paremmat tulot eivät ensi sijaisesti johdu rakenteista, vaan kiinalaisten todellisista meriiteistä malesialaisiin verrattuna.
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Tämän vuoden talous-nobelisti Elinor Ostrom toteaa kirjassaan Institutional Diversity, että yhteisön, jossa palkkaerot yksilöiden tai yksilöryhmien välillä ovat korkeat, on vaikeampi tehdä yhteistyötä yhteisresurssien tuottamiseksi kuin homogeenisemman ryhmän.
Tilastotieteen yksi varhaisista perustujista Karl Pearson totesi jo yli sata vuotta sitten kirjassaan Socialism and Natural Selection, että kansojen ja valtioiden välisissä taloudellisissa ja sotilaallisissa konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi.
Realistinen poliitikko joutuu aina ottamaan huomioon nämä kaksi seikkaa. Yhteiskuntarauhan toisaalta ja meritokratian tehokkuuden toisaalta.
Arvaan, että monien liberaalien mielestä palkkaerot ovat aina yksilöiden eivätkä ihmisryhmien välisiä, ja siksi ongelmaa ei todellisuudessa ole. Libertarismissa valtiot lakkautetaan, eikä Pearsonin argumentilla näin ole mitään relevanssia. Tämä on kuitenkin puhdasta teoriaa niin kauan kuin Tuhatvuotiseen Valtakunnattomuuteen ei ole siirrytty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Malesia ei nyt muutenkaan ole niin suvaitsevainen maa kuin packpacker-hipit ja suvaitsevaisto aina väittävät (kaikki sovussa ja tasa-arvoisia tms paskaa).
Reason.com ja ChannelNewsAsia julkaisevat aina silloin tällöin mielenkiintoisia uutisia maan uskonnollisen poliisin toimista ja eri uskontoihin kuuluvien parien ongelmista. Jos ei ole muslimi ja ero tulee niin lapset lähtee tai mielisairaaksi julistaminen ei ole tavatonta.
Kaikesta paskasta huolimatta Malesia on listallani aika korkealla kun aika Euroopasta poistumiselle koittaa.
Malaysia My Second Home Programme
MM2H-ohjelma Malesiassa
Ei paskempi diili länkkärille ja omat kokemukseni maasta ovat ihan positiiviset.
En tiedä kuinka suurta osaa Malesian taloudessa öljy ja maakaasu esittää. Tuli vaan mieleen kun maan ykkösmonumentti ja kerrran maailman korkein rakennus on petronas-torni.
...
Kiinalaisena lienee silti kivempaa Malesiassakin, kun uskonto tulee etnisyyden mukaan ja malesian-malesialaiseksi syntyneet ovat ja pysyvät muslimeina rangaistuksen uhalla. Kiinalaiset saavat myös juoda alkoholia ja paukutella ilotulitteita.
Mieheni on Malesian kiinalainen ja hänen (sekä miehen ystäväpiirin) puheista olen saanut todella huonon kuvan maan politiikasta.
Tuo Bumiputera-systeemi on aiheuttanut sen, että Malesian kiinalaiset muuttavat mielellään muihin maihin toihin. Heidän mielestään malaijit ovat laiskoja ja kiinalaisten ja intialaisten elätettävinä. Malaijit ja muut Bumiputera-statuksen etniset ryhmät (sekä kuka tahansa muslimi) ovat etusijalla opiskelussa ja sosiaaliturvassa. Saamani kuva maasta on se, että eri etniset ryhmät (tai rodut, kuten malesialaiset itse sanovat) halveksivat aika syvästi toisiaan.
Monet malaijit silti kannattavat tuota "eri lait eri porukoille" systeemiä, mikä on omituista, koska heitä itseään koskee selkeästi eri lait kuin muita. Muut kuin malaijit saavat juoda alkoholia, pukeutua miten lystäävät jne ja malaijeja pitää silmällä jonkinlainen uskonnollinen poliisi, joka vahtii, että Ramadania noudatetaan yms.
Silti odotan kovasti ensimmäistä Malesian matkaani ja länkkärille maa on tosiaan jonkin verran houkutteleva.
L
Vain meritokraattinen yhteiskunta kykenee pääministeri Razakin mukaan kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Toisaalta päämisteri Razak tietänee, että todelliseen meritokratiaan siirtyminen voi kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja dramaattisesti ja heikentää yhteiskuntarauhaa.
Lainaus Wikipediasta:
"Nykyistä Suomea on kutsuttu meritokratiaksi [1].
Meritokratiaksi Suomen tekisi laajasti saatavilla oleva ilmainen koulutus, joka mahdollistaa lähes kaikkien siihen kykenevien nuorten korkeakouluttautumisen. [2] Tässä yhteydessä Suomen kutsuminen meritokratiaksi voi olla joko hyväksyvän tai paheksuvan asenteen ilmaus, riippuen siitä, pitääkö puhuja meritokratiaa tavoiteltavana asiana vai ei."
Suomessa ainakin tuloerot ovat kasvaneet. Yhteiskuntarauha tuntuu säilyneen, ja hyvä niin.
Onko Pearsonin väitteelle oikeaa historiallista tukea?
Esimerkiksi Yhdysvalloilla on sotilaallinen ja taloudellinen hegemonia, mutta samaan aikaan maassa todellakin on myös paljon hyvin köyhiä ihmisiä.
Kiitos kommenteista,
Sammalkielelle sanoisin, että Pearsonin väitettä on paha varsinaisesti todistaa. Mutta Suomen talvisota oli minusta hyvä esimerkki siitä miten 18-sodan jälkeen torpparivapaus yms. avulla onnistuttiin madaltamaan luokkaeroja ja onnistuttiin saamaan kansa tarpeeksi yhtenäiseksi.
Suomi tosiaan varmaan on meritokratia kuten Aakke sanoo.
Meritokratia liittyy siihen että Suomessa on perinteisesti ollut nopea säätykierto. Säätykierron nopeus lisännee yhteiskuntarauhaa.
Malesiassa mertokratia taas merkitsisi sitä, että kansallisen väestön ja maahanmuuttajien kuilu kasvaisi.
Kiitos kommenteista,
Sammalkielelle sanoisin, että Pearsonin väitettä on paha varsinaisesti todistaa. Mutta Suomen talvisota oli minusta hyvä esimerkki siitä miten 18-sodan jälkeen torpparivapaus yms. avulla onnistuttiin madaltamaan luokkaeroja ja onnistuttiin saamaan kansa tarpeeksi yhtenäiseksi.
Mielenkiintoinen tuo second home juttu. Todella
Kiitos kommenteista,
Sammalkielelle sanoisin, että Pearsonin väitettä on paha varsinaisesti todistaa. Mutta Suomen talvisota oli minusta hyvä esimerkki siitä miten 18-sodan jälkeen torpparivapaus yms. avulla onnistuttiin madaltamaan luokkaeroja ja onnistuttiin saamaan kansa tarpeeksi yhtenäiseksi.
Pearsonin väitettä täytyy ilmeisesti rajata: se toimii vain, jos puhutaan asevelvollisuusarmeijasta. Sellaisiahan armeijat enimmäkseen tuohon aikaan olivat. Palkkasoturit taas taistelevat muista syistä, eikä yhteiskunnan koheesiolla ole juuri merkitystä.
Hyväksyisitkö Jukka tämän rajauksen?
Sammalkieli, en kiistä havaintoasi, mutta esitän kuitenkin pientä varausta.
Yhteiskuntarauha vaikuttaa myös kotirintamalla. Tietysti ei yhtä lailla kuin rintamalla. Yhteiskuntarauha vaikuttaa myös rauhan aikana eikä pelkästään sodan. Tämähän oli mukana myös Pearsonin hypoteesissa.
Iso Britannian kaltaisissa maissa, joissa on pitkään vallinnut laajat luokkaerot, alaluokan lojaliteetti kaikille ns. brittiläislle arvoille on ollut pitkään olematon. Nykyisen brttiläisen alaluokan moraalisen mädännäisyyden juuret ovat minusta noissa luokkaeroissa.
Fukuyama väittää, että Saksassa työläinen on aina ollut suuressa arvossa verrattuna siihen, miten ranskalainen ja britannialainen keskiluokka on suhtautunut työläiseen.
Saksalainen työläinen on Fukuyaman mukaan huomattavasti autonomisempi toimija tehdassaalissa kuin ranskalainen työläinen, joka saa käskyjä pienimmistäkin asioista lasin takana olevalta virkailijalta. Siinä missä ranskalaista työläistä komentaa lasin takana oleva virkailija, saksalaista työryhmää vetää työnjohtaja, joka on työläisten joukosta valittu pystyvä mies.
Sama johtamis-malli teki natsi-Saksan komppaniasta ylivertaisen amerikkalaiseen verrattuna - ranskalaisesta nyt puhumattakaan.
Amerikkalaiset voittivat sodan määrällä eivät laadulla.
En ole vaatimassa Suomeen tasapalkkaisuutta. Palkkaeroilla on myös suuri kannustava vaikutus. Pääteksenteko on tasapainoilu.
Lähetä kommentti