Luen filosofi ja taloustieteilijä Brian Skyrmsin peliteoreettista kirjaa Stag Hunt, missä kuvataan sitä miten yksinkertainen reinforcement-oppiminen tyyliin "ole tekemisissä vain niiden kanssa joiden kanssa olet aiemmin saanut hyviä tuloksia" johtaa usein tehokkaaseen tulokseen globaalisti.
Maailma olisi eittämättä tehokkaampi, jos jokainen saisi valita kenen kanssa on interaktiossa. Siis saisi esimerkiksi valita sen missä porukoissa on talkoissa ja kenen kanssa talkoiden tulokset jakaa.
Voisi jopa väittää, että oikeus valita kumppanit joiden kanssa muodostaa perheen, yhdistyksen tai yhteiskunnan, pitäisi olla perusihmisoikeus siinä missä sananvapaus.
Niissä poikkeustapauksissa, jossa joku jostain syystä päästetään tuppautumaan mukaan porukkaan, vaikka muut eivät häntä oikeastaan porukkaan haluaisikaan, tähän jokuun voidaan sitten kohdistaa pakkoa ja rangaistuksia, mikäli hän ei suostu toimimaan yhteistyössä.
Jonkun ajan kuluttua tämä joku todennäköisesti sisäistääkin porukan arvot - ja muuttuu parhaassa tapauksessa jopa halutuksi yhteistyökumppaniksi. Vaihtoehtoisesti tämä joku poistuu ns. takavasemmalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Eli näemme mihin pakkovalta ja diktatuuri perustuvat. Kun yhteensopimattomia ihmisiä pakotetaan yhteen, heitä pitää pakottaa; pysyvästi, kuten maailmalta näemme.
Ei pakko tarkoita dikatuuria. Jos enemmistö pakottaa jonkun sitoutumaan yhdessä sovittuihin normeihin, ei se ole diktatuuria.
Minimissään tarvitaan sellaista pakkoa, että jäseniä voidaan erottaa yhteisöistä.
Olkoon valtio miten minimaalinen tahansa, jonkun verran tarvitaan pakkoa.
Kahden ihmisen "yhteisössä" pakkoa ei ehkä tarvitakaan koska asiat voidaan usein sopia puhumalla. Interaktio perustuu usein vapaaehtoisuuteen.
Mutta muuten toki samaa mieltä kuin sinä, Valkea.
Skyrms toteaa melko yksikantaan matemaattisiin malleihin perustuen, että jos yksilöt harjoittavat vapaaehtoista interaktiota, yhteiskunnan tehokkuus nousee väistämättä.
Jukka: "Ei pakko tarkoita diktatuuria."
- Ei aina, mutta sitä sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä erilaisempia ihmisiä pakotetaan yhteen.
Verovaroin ylläpidetty hyvinvointiyhteiskunta nykymuodossaaan on pakko-interaktio.
Pakkokeinojen käyttö vapaamatkustajia kohtaan on lisäksi hyvin rajoitettua - ihmisillä on subjektiivisia oikeuksia päivähoitoon yms. mutta osalla ihmisistä on hyvin vähän velvollisuuksia - toisilla taas paljon. Kaikki rakennuspalikat järjestelmän romahtamiselle on olemassa.
Korttitaloa on murentamassa lama, lakkorikkurit ja muut epästabiilisuutta aiheuttavat tekijät.
Mutta pakko-interaktiota syntyy myös esimerkiksi silloin, kun paikkakunnalla on yksi suuri yritys.
Off-topic.
Hyvän tuulen aloitus päivällenne:
http://www.youtube.com/watch?v=SACko0kBunY
Verovaroin ylläpidetty hyvinvointiyhteiskunta nykymuodossaaan on pakko-interaktio.
Onko? Siis onhan se siinä mielessä, että rahan jakaminen on "interaktiota", mutta eikö hyvinvointiyhteiskunta ole päinvastoin vähentänyt interaktiota ja muuttanut sitä rahan jakamiseksi?
Tiedemies,
Tarkoitin interaktiolla samaan peliin osallistumista enkä kasvokkain kohtaamista.
Koko yhteiskunta (=jäsenet) pelaa n-person prisoners dilemma game (public goods game) tuottaessaan ja kuluttaessaan vaikka terveydenhuoltoppalveluja. Kukaan ei saa valita sitä kenen kanssa peliä pelaa.
Skyrms toteaa kirjassaan että Stag Huntissa hirvenmetsästys dominoi, mikäi sen sijaan että ihmiset muuttavat strategiaa, he vaihtavatkin kumppania.
Tietenkään tilanne ei ole koskaan mustavalkoinen. Vaihdetaan sekä strategiaa että kumppaneita/yhteisöä.
Tiedemies sanoi...
Siis onhan se siinä mielessä, että rahan jakaminen on "interaktiota", mutta eikö hyvinvointiyhteiskunta ole päinvastoin vähentänyt interaktiota ja muuttanut sitä rahan jakamiseksi?
Samaa mieltä.
Kun tulonsiirroin henkilöltä A otetaan rahaa valtion kassaan ja raha annetaan henkilölle B tapahtuu taloudellinen transaktio (transaktioita) joita voi kuvata peliteoreettisin termein.
Joukko ihmistä tuottaa julkishyädykettä nimeltä hyvinvointivaltio ja suurelta osalta eri henkilöt hyödyntävät ko. julkishyödykettä.
Järjestelmä ei perustu vapaaehtoisuuten, eikä edes vapaamatkustajia oikeastaan millään lailla demonisoida.
Tällainen käytäntö johtaa mm. tämän vuoden taloustieteen Nobel-palkinnon saajan Elinor Ostromin mukaan suurella todennäköisyydellä katastrofiin.
Interaktion vapaahtoisuus dyadisissa peleissä kuten Stag Huntissa tai Prisoners Dilemmassa ja mahdollisuus ulkopuolisten ekskluusioon julkishyödykkeen käytössä ovat ne tukijalat joihin ihmisten yhteistyö ei-sukulaisten kanssa perustuu.
Mitä tulee kumppanien valintaan, niin itse katsoisin tämän koskevan erityisesti koululaitosta. Se on monelle ensimmäinen kosketus "pakkotoimintaan" (koulupakko). Nuoresta iästään johtuen moni ei asiaa siinä vaiheessa ymmärrä, kun astuu ensimmäiseen koulupäiväänsä.
Uskon että kaikki koulumaailman lieveilmiöt - esim. rauhattomuus, koulukiusaaminen - ovat seurausta "pakkointeraktiosta" ja koulujärjestelmän perustumisesta suunnitelmatalouteen.
Voi kuulostaa koulua vieroksuvan pikkukakaran ja samalla Milton Friedmanin puheilta, mutta koulun tulisi olla vapaaehtoista ja peruskoulu tulisi yksityistää. Samoin kaikki koulujärjestelmän oheistoiminnot - ruokailu, koulukyydit, IT.
Järkevät vanhemmat kyllä ymmärtävät koulutuksen edut ja kouluttavat lapsensa. Samalla koulutukseen tulisi enemmän valinnanvaraa. Jo peruskoulutasolla koulutukseen voitaisiin liittää ammatillisia (vocational) elementtejä, lahjakkaille lapsille (matem.-luonnontieteet, liikunta, taideaineet) olisi omia inspiroivia erikoiskouluja, lisäopetusta sitä kaipaaville olisi tarjolla hintaan X,xx €/per tunti. Kaikki tämä markkinoiden ehdoilla.
Mietitäänpä vaikka seuraavia kysymyksiä yksityisessä koulujärjestelmässä:
---
1) Onko koulussa home- tai ilmanvaihto-ongelmia? No problem, oppilas on vapaa vaihtamaan koulua kuten haluaa (=kuten vanhemmat haluaa, ja kuten markkinoilla on vaihtoehtoja). Mikään ei myöskään pakota järjestämään oppitunteja koulurakennuksissa, vaan esim. kokous- ja konferenssitiloja voidaan käyttää.
2) Opetetaanko koulussa "pakkoruotsia"? Olisiko joku muu kieli hyödyllisempi? No problem, tarjonnan mukaan voi opiskella juuri haluamiaan kieliä.
3) Pitääkö lapsen käyttää 2-4 tuntia päivästä koulukyyteihin syrjäisillä alueilla? No problem, kiertäviä opetuspalveluja tai etäopetusta tarjoavia toimijoita on varmasti saatavilla, jos on kysyntää.
4) Kuinka mitataan oppilaan osaamista lukiota ja ammattikoulua varten? No problem. Jos em. jatkokoulutuslaitokset eivät ole yksityisiä ja hyväksyvät oppilaat listoilleen jonkin muun kuin lukukausimaksun maksamisen perusteella, niin valtakunnallisia toimijoita ns. perustason loppukokeen järjestäjiksi löytyy varmasti. Loppukokeen voisi käydä suorittamassa samaan tapaan kuin ajokortin kirjallisen osan. Onhan meillä nykyäänkin SAT ja GMAT testejä.
5) Kuinka mitataan eri koulujen opetuksen tasoa? No problem, teollisuudessa on monia sertifiointi- ja auditointistandardeja, miksei samanlaista järjestelmää voisi käyttää koulutuksessakin? Tiettyjä yliopistoja ja MBA-ohjelmia ainakin sertifioidaan tällä hetkellä.
6) Onko kouluruoka riittävän terveellistä/ravitsevaa? Haluatko ottaa useampia kalapuikkoja? No problem, markkinoiden lakien mukaan kukaan ei maksa kehnosta ruoasta, tai maksaa siitä laadun mukaisen hinnan.
7) Onko koulu liian rauhaton? Onko koulussa liikaa oppilaita? Ovatko opetusryhmät sopivan suuruisia? Onko tukiopetusta tarjolla sitä tarvitseville? No problem, markkinoiden lakien mukaan rauhattomat, "liikakansoitetut" yms. koulut eivät saa asiakkaita. Kun kassavirta ehtyy, sen on tehtävä jotain asian korjaamiseksi, tai konkurssi ja markkinoilta poistuminen kutsuu.
---
Nykyinen koulutusjärjestelmä perustuu valtiolliseen opetussuunnitelmaan eli suunnitelmatalouteen.
Jollain tavalla pitää kuitenkin huolehtia myös niiden koulutuksesta joiden vanhemmat eivät ota mitään vastuuta tai hyvin vähän vastuuta.Varallisuuserot tuskin ovat pääongelma siinä, vaan se että yhteiskuntaamme on syntynyt vastuuttomien ihmisten joukko.Jos hyvinvointiyhteiskunta ajetaan alas (sortuu), tällainen porukka vähenee kyllä. Mutta aina on porukkaa joiden lapsista muiden on otettava vastuu.
Markkinoihin perustuva koulutus saattaa olla ihan hyvä ajatus. Jos veroja tulevaisuudessa lasketaan, koska valtion merkitys pienenee, ihmisillä on varaa hankkia lapsilleen helpomminkin ykstyistä koulutusta.
Kuten aiemmin kerroin Tamil Nadussa kristilliset säätiöt ylläpitivät kouluja. Vaikka valtiolla on kouluja, niiden taso ei ole kovin hyvä, ja esimerkiksi vierailemamme orpokodin lapset saivat valtion koulun opetuksen täydentämiseksi joka ilta pari tuntia ylimääräistä opetusta. Rahat tulivat vapaaehtoisilta Saksasta ja Ranskasta.
Varattomien ja heitteille jätettyjen lasten koulutusta hoidettiin siis näin.
Koulutus tulisi nähdä investointina, ei instituutiona, joka kaikkien tulee käydä jossain muodossa läpi. Koulutukselle tulisi voida laskea return on investment ja break even.
Koulutus on melko kompleksinen tuote. Ja mitä monimutkaisempi tuote, sitä vaikeampaa on siitä saatavan hyödyn arviointi. Kuitenkin kun koulutuksesta pitäisi maksaa, pistäisi se ostajan miettimään tarkemmin koulutuksesta saatavaa hyötyä, kuin nykyisin.
---
Samalla koulutuksen sisältö pitäisi olla vapaasti valittavissa, tai ainakaan sen sisältöä ei tulisi säädellä lailla. Se, että otat esim. 5 x matematiikkaa, 3 x fysiikkaa ja 3 x kemiaa ei saa tarkoittaa, että otat samalla 1 x terveystietoa, 4 x yhteiskuntaoppia ja 2 x liikuntaa. Pitää voida keskittyä niihin aihepiireihin, joista oppilas on kiinnostunut.
Samalla loppuisivat "pakkoruotsin" ja viestinnän opiskelut teknillisiltä aloilta. Jos opiskelija kuitenkin kokee ne hyödyllisiksi, hänellä on mahdollisuus maksaa kursseista. Nykyisellään em. kurssit on pakkoliitetty koulutusohjelmiin.
Samoin opettajan pätevyydestä ei tulisi säätää lailla. Pätevyys tulisi voida selvittää kaupallisin sertifiointipalveluin. Jos kuka tahansa pystyy läpäisemään sertifiointikokeen jollain alalla, niin se asettaa opettajakoulutuksen ja sen laadullisen sisällön kyseenalaiseksi. Samoin esim. ravintolakokki voisi pitää kotitaloustunteja jne.
---
Mitä tulee ns. vastuuttomien vanhempien lapsiin, niin en oikein osaa sanoa tuohon mitään. Varmasti oppivat jollain tapaa perustaidot, ei siihen välttämättä koulua tarvita. Missä sitten olisivat ne päivät kun muut ovat koulussa? Varmaan ilkivaltaa suorittamassa. En tiedä. Ehkä asiaa auttaisi, jos työlainsäädäntöä höllennettäisiin. Vaikkapa niin, että jo 13-vuotiaalla olisi täydet työntekijän oikeudet. Voisivat tehdä low-skilled ja semi-skilled hommia aikuisten rinnalla. Jos joku ei kestäisi nähdä lapsia näissä töissä, niin voisi sitten perustaa ja rahoittaa järjestön, joka tarjoaa muuta toimintaa kyseiselle ikäryhmälle.
Lähetä kommentti