Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi. Kotimaisten kielten laitos toteaa osittain saman romanikielen osalta:
Eurooppalaisista kontaktikielistä germaanisten ja skandinaavisten kielten – erityisesti ruotsin – vaikutus Suomen romaniin on ollut vahva (Valtonen 1966,1979). Suomen sanastollinen vaikutus on sen sijaan ollut selvästi ruotsia vähäisempää, ehkä juuri romanin salakieliluonteen vuoksi (Valtonen 1968: 241–254; Sammallahti 1972: 31–32).
Vastaavia salakieliä ovat tietysti juutalaissaksa (jiddisch) ja juutalaisespanja juutalaisilla ja saksan vanhakantaiset murteet hutteriiteilla ja amisheilla. Oleellista ei välttämättä aina ole se, että kukaan ei ymmärrä ko. kieliä vaan se että kielen puhuminen oikealla akesentilla on sisäänpääsykortti tiettyyn yhteisöön.
Toisaalta mustalaiskielen osalta kyse saattaa ollakin juuri salakielestä. Mustalaisethan eivät yleisesti halua, että heidän kulttuuriaan tunnettaisiin. Eikä valtamediakaan mustalaiskulttuurista juuri puhu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Olen usein spekuloinut sillä että suomenruotsin ainoa funktio on olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkon nimeltä Ankkalampi.
Koska suomenruotsalaiset itse ovat innokkaimpia pakkoruotsin kannattajia, spekulaatiossasi on ruotsinlaivan kokoinen aukko. Pakko-opetuksen ansiosta paksukalloisinkin suomalainen oppii ainakin jonkin verran ruotsia ja esimerkiksi minä opin sitä aika paljon, vaikka kielen ollessa valinnanvarainen olisin todennäköisesti opiskellut jotain muuta kieltä. Suomalaisten valtaenemmistöllä on pakkoruotsin ansiosta riittävät pohjatiedot ruotsissa, jotta kielen opiskelu käyttökelpoiselle tasolle on myöhemmin paljon helpompaa kuin tyhjästä aloitettaessa. Tuo spekulaatiosi on niin väärä kuin mikään voi olla.
Koska suomenruotsalaiset itse ovat innokkaimpia pakkoruotsin kannattajia, spekulaatiossasi on ruotsinlaivan kokoinen aukko. Pakko-opetuksen ansiosta paksukalloisinkin suomalainen oppii ainakin jonkin verran ruotsia ja esimerkiksi minä opin sitä aika paljon, vaikka kielen ollessa valinnanvarainen olisin todennäköisesti opiskellut jotain muuta kieltä.
Kieltä on lähes mahdotonta aikuisena opppia niin että puhuisi sitä oikealla aksentilla. Suomenruotsalaiseen Ankkalampeen ei pääsee vain osaamalla ruotsia hyvin. Riikinruotsi esimerkiksi ei kelpaa joka tuli aiemmassa keskustelussa loistavasti esiin.
Pakkoruotsia kannatetaan ehkä siksi, että voitaisiin taata että kaksikielisessä perheessä suomenkielinen siippa osaisi edes sen verran ruotsia että ei vierastaisi kielen opetusta lapsille vaan saattaisi jopa kuvitella - ainakin naisen tapauksessa - olevansa jonkinlainen semi-suomenruotsalainen itsekin.
Osaan itsekin suomenruotsia varsin hyvin, mutta kukaan suomenruotsalainen ei edes halua puhua kanssani ruotsia - eikä ruotsinruotsalainenkaan jotka haluavat puhua englantia.
Pohjanmaalla maaseudulla ruotsia voisi ehkä puhua. Koko pakkoruotsin opetus on suomalaislapsen kannalta todellinen järjetön riippakivi. Kielestä ei ole suomalaiselle oikeastaan mitään hyötyä.
Luen joskus jonkun kirjan ruotsi. En millään lailla vihaa kieltä, mutta omilta lapsiltani mielellään säästäisin tuon kielen tankkaamisen.
Luepas Markku, tämä, ellet ole ennen lukenut.
Osaan itsekin suomenruotsia varsin hyvin, mutta kukaan suomenruotsalainen ei edes halua puhua kanssani ruotsia - eikä ruotsinruotsalainenkaan jotka haluavat puhua englantia.
Kiitos linkkivinkistä. Näyttää sinun ja Vasarahammerin kokemusten perusteella siltä, että suomenruotsalaisuus on enemmän sosiaalinen verkosto kuin kieleen perustuva käytännössä avoin yhteisö. Tämä vähentää suomalaisten tarvetta opiskella ruotsia. Jos tuohon porukkaan ei pääse mukaan puhumalla ruotsia kohtalaisen samalla tavoin kuin muut, niin ei sitten. Höglund väittää integroituneensa suomenruotsalaisiin porukoihin Åbo Akademissa opiskellessaan, koska osasi ruotsia hyvin, mutta mikäli oikein muistan, Höglund on myös sanonut joskus muinoin isänsä olleen suomenruotsalainen ja siten olevan kielellisesti ja kulttuurisesti osittain suomenruotsalainen itsekin.
Näyttää siltä, että suomenruotsalaisten intoilu toisen kotimaisen pakko-opiskelun puolesta tuntuisi olevan halu varmistaa periaatteellinen mahdollisuus saada palvelua viranomaistahojen kanssa äidinkielellään missä tahansa Suomen kolkassa. Mielestäni vähintä mitä vastavuoroisuusperiaatteella voidaan olettaa, olisi halukkuus ottaa avioliiton kautta tai muuten vain kaveri-, harrastus- tai opiskelijaporukoiden kautta yhteisöön haluavat suomenkieliset tai muut.
Oma kokemusta asiasta rajoittuu siihen, että joka ainoa suomenruotsalainen on luontevasti puhunut kanssani suomea, koska he kaikki ovat olleet käytännössä kaksikielisiä, paitsi yksi etelähelsinkiläinen mies, joka halusi periaatesyistä puhua kanssani ruotsia (sopi minulle).
Oma käsitykseni suomenruotsalaisten hingusta pakottaa ruotsia suomalaisille on osittain toinen. Uskon, että siinä on jossain määrin taustalla populaation ja kulttuurin uusintaminen.
Kaksikielisten perheiden lapsista tulee nykyisin aina käytännössä suomenruotsalaisia riippumatta siitä, kummalta vanhemmalta he oppivat ruotsinsa. Suomenruotsalaisten populaatio ei käsittääkseni enää pienene. Kaksikielisten lasten kasvattaminen on kuitenkin hankalampaa, jos kumpikin vanhempi ei ymmärrä molempia kieliä hyvin. Ennen pakkoruotsin aikaa lapsista tuli yleensä suomenkielisiä, varsinkin sisämaassa.
Tämä ei ole vain oma keksintöni, isoisäni oli kaksikielinen, mutta muutettuaan Tampereelle ja perustettuaan perheen hän käytännössä luopui ruotsinkielisyydestä. Hän oli käsittääkseni vanhoilla päivillään sanonut, että asia harmitti häntä, mutta että kotioloissa ei ollut mitään järkeä puhua ruotsia kun vaimokaan ei puhunut.
Lisäksi tunnen joitain kaksikielisiä perheitä, vaimoni sukulaisissa on myös paljon suomenruotsalaisia, ja heidän kriteerinsä puolison valinnassa on ollut se, että lasten kasvattaminen kaksikielisiksi onnistuu vaivatta.
TM,
Mutta eikö mun selitys tuossa kommentissa ollut ihan sama:
Pakkoruotsia kannatetaan ehkä siksi, että voitaisiin taata että kaksikielisessä perheessä suomenkielinen siippa osaisi edes sen verran ruotsia että ei vierastaisi kielen opetusta lapsille vaan saattaisi jopa kuvitella - ainakin naisen tapauksessa - olevansa jonkinlainen semi-suomenruotsalainen itsekin.
Sori, kommentoin vain leipätekstiin, en siis lukenut huolella kommenttejasi, ainoastaan Markun viimeisen kommentin.
Suomenruotsalaiset eivät vierasta suomalaisia puolisoina tms. ihan siinä määrin kuin voisi kuvitella. Toisaalta, yleensä suvuilla on jonkin verran taustaa. Meidän perhe on sillä lailla hauska tapaus, että olemme täysin suomenkielisiä, mutta molemmilla on suomenruotsalainen tausta, vaimolla vain yksi polvi ylöspäin, minulla kaksi.
Olen opiskellut Åbo Akademissa maisterin tutkinnon ja kuulunut muutamiin suomenruotsalaisiin instituutioihin. A
inutkaan sukulaisena ei ole suomenruotsalainen eikä vaimonikaan sukulainen. Isoäitni suvussa tosin osattiin ruotsia sujuvasti. Olivat olleet töissä Ahlströmillä, eräässä kartanossa yms.
Eihän suomen kielen funktiokaan ole muuta kuin olla vaikeasti hankittava sisäänpääsykortti sosiaaliseen verkkoon nimeltä suomalaisuus.
Suomen kielen funktio on lähinnä kommunikointi. Useimmat ihmiset jotka puhuvat suomea eivät osaa mitään muuta kieltä sujuvasti.
Sen sijaan helsinkiläinen suomenruotsalainen osaa sujuvasti sekä suomea että ruotsia. Hän valitsee ruotsinkielen tietyssä tilanteessa nimenomaan sosiaalisista syistä.
Yhteinen ruotsin kieli ja yhteinen aksentti triggeröi luottamuksen ilmapiirin kahden ihmisen välille. Voin luottaa toiseen hiukan enemmän siksi koska hänkin on Ankkalammen jäsen.
Eikä siibnä tietenkään mitään pahaa. Luottamus on äärimmäisen tärkeä asia.
(Hiukan hölmöä on se, että suomenkielisten pitää opiskella moista kieltä josta suomenkieliselle ei ole oikeastaan mitään hyötyä.)
Kommunikoinnin voisi hoitaa helpommilla ja yleisemmillä kielilläkin. Jos poliittista tahtoa löytyisi, voisi tavoitteeksi ottaa vaikkapa englannin vaihtamisen viralliseksi kieleksi vuoteen 2050 mennessä.
Näin tuskin ollaan valmiita tekemään, koska suomen kieli koetaan osaksi identiteettiä. Kun suomalaisuusklubiin on päästy jäseneksi, klubia ei olla heti hajottamassa.
Identiteetti on tärkeä asia ja riittävä syy kielen olemassaolon oikeutukselle.
lupaavasti
Lähetä kommentti