Jos lukeneisto olisi saanut päättää, Suomen vakinainen armeija olisi joskus vuonna 1918-1922 hyökännyt Neuvostoliittoon päämääränä liittää Kuola, Viena, Aunus ja Inkeri Suomeen. Sen sijaan hallitus solmi häpeällisen rauhan Neuvostoliiton - pääperkeleen - kanssa Tartossa vuonna 1922.
Jos lukeneiston kärki olisi saanut päättää, Suomi olisi vuonna 1944 jatkanut Saksan rinnalla loppuun asti syyllistymättä häpeälliseen erillisrauhaan.
Jos lukeneisto olisi saanut päättää, Suomessa olisi 70-luvulla laadittu sananvapauden romuttava rauhanlaki sekä romutettu talous ja itsenäisyys siirtymällä sosialismiin.
70-luvulla lukeneisto onnistui toteuttamaan kansan moraalin murtamisen.
Tällä hetkellä lukeneisto on kärjessä muuttamassa Suomea monikulttuuriseksi ja monirotuiseksi helvetiksi, jossa autot palavat naisten oikeuksia sorretaan, sananvapautta rajoitetaan jne.
Kun viisautta ja nöyryyttä puuttuu, kirjaviisaudesta ja älykkyydestä ei ole kuin haittaa. Suomalaisen lukeneiston ongelma on lisäksi konformismi. Pohjoissuomalaisessa hirviporukassa on enemmän mielipiteiden kirjoa kun suomalaisella nuorella lukeneistolla. Puolet sukupolvesta liittyi 20-luvulla AKS:ään, kannatti 70-luvulla taistolaisia tai heitä hännysteleviä keskusta- ja demariopiskelijoita. Ja ne jotka eivät menneet mukaan näihin aikansa konformistisiin liikkeisiin, olivat hiljaa eivätkä tehneet mitään.
Sama jako pätee nytkin. Puolet kannattaa konformismin nykyistä instanssia - monikultturismia. Loput ovat hiljaa ja pieni porukka narisee ja esittää kritiikkiä. Hiljaa olijat hihittelevät narisijoille ja kokevat typerää ylemmyyttä.
Konformismin nykyinstanssissa on se erityispiirre että samalla kun Yliopiston monikultturistit tuomitsevat kaikkinaisen kansallismielisyyden kansallistunkkaisuutena, Yliopiston yhteiskunnaliset ja humanistiset laitokset ovat usein sisäänpäinlämpiäviä, tunkkaisia ja torjuvat tuoreet ulkomaiset vaikutteet. (Kts. tämänpäiväinen HS: "Suomeen ei haluta ulkomaisia tutkijoita".)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Sattuipa valitettavan kohdalleen. Kiitos kirjoituksesta ja voimia eloon.
Tällä kirjoituksella en tietenkään halua kritisoida esimerkiksi Aunuksen retkeä, joka toki loi pohjaa suomalaiselle verkostoitumiselle ja oli sankarillinen toimi.
Haluan vain todeta että lukeneisto on hyvä renki mutta huono isäntä.
Kun viisautta ja nöyryyttä puuttuu, kirjaviisaudesta ja älykkyydestä ei ole kuin haittaa.
Tämä postaus käsittelee aihetta myös, selittäen johtopäätökseensä päätymisen hyvin.
Niinpä niin - aika loogista.
General intelligence is not just a cognitive ability; it is also a cognitive disposition. So, the greater cognitive abilities of higher IQ tend also to be accompanied by a distinctive high IQ personality type including the trait of ‘Openness to experience’, ‘enlightened’ or progressive left-wing political values, and atheism. Drawing on the ideas of Kanazawa, my suggested explanation for this association between intelligence and personality is that an increasing relative level of IQ brings with it a tendency differentially to over-use general intelligence in problem-solving, and to over-ride those instinctive and spontaneous forms of evolved behaviour which could be termed common sense. Preferential use of abstract analysis is often useful when dealing with the many evolutionary novelties to be found in modernizing societies; but is not usually useful for dealing with social and psychological problems for which humans have evolved ‘domain-specific’ adaptive behaviours. And since evolved common sense usually produces the right answers in the social domain; this implies that, when it comes to solving social problems, the most intelligent people are more likely than those of average intelligence to have novel but silly ideas, and therefore to believe and behave maladaptively. I further suggest that this random silliness of the most intelligent people may be amplified to generate systematic wrongness when intellectuals are in addition ‘advertising’ their own high intelligence in the evolutionarily novel context of a modern IQ meritocracy. The cognitively-stratified context of communicating almost-exclusively with others of similar intelligence, generates opinions and behaviours among the highest IQ people which are not just lacking in common sense but perversely wrong. Hence the phenomenon of ‘political correctness’ (PC); whereby false and foolish ideas have come to dominate, and moralistically be enforced upon, the ruling elites of whole nations.
Koska on geneeristä älykkyyttä ja domainspesifistä älykkyyttä, on myös hyvin erilaisia tapoja lähestyä ongelmia.
Ei voi sanoa että toinen tapa olisi väärä ja toinen oikea. Mutta kuten sanottu lukeneisto on hyvä renki mutta huono isäntä. Niin taitaa tosin olla myös populismi.
Isäntää ei tarvita tai ei oikeastaan voi olla olemassa - vaan tasapaino syntyy jos on syntyäkseen konfliktin kautta ?
Tai en minä tiedä.
Olen poissa kaksi viikkoa ja olet jo pystyttämässä olkiukkoja. :)
Heh.
Kirjoitin tekstin kuitenkin sydän verta vuotaen, kun myönnän itse ihailleeni eräitä epärealistisia ajatusmaailmoja. Minun on vaikea kritiosoida 20-30-luvun hölmöilyä.
Tämähän oli itsekritiikkiäkin.
Jouduin lapsena melkoisen kyynikkopropagandan kohteeksi.
Minusta tuli sankaruuden ihailija.
Vaikka olen tavallaan aika rationaalinenkin, rationaalisuus on aina ollut alisteista ihanteellisuudelle. Suhtaudun ihaillen sellaisiin Suomen historian hahmoihin kuin Bobby Siven ja Elias Simojoki.
ja Edward Gylling ja Vigdun Quisling.
siis erityisesti ihailen sellaisia hahmoja jotka tuhoutuivat aatteensa puolesta oli aate se tai tämä.
Lähetä kommentti