Miksi kutsutaan ihmistä, joka ensin haukkuu A:n moraalisesti turmeltuneeksi, mutta kun A sitten valitaan suurella äänivyöryllä vaikkapa kaupunginvaltuustoon, sama ihminen toivottaa A:n kohteliaasti tervetulleeksi kaupunginvaltuustoon.
Onko kyseessä opportunismi vai sivistynyt pragmatismi ? Onko näillä kahdella asialla edes mitään eroa - onko pragmatismi tässä tapauksessa vain kauniimpi nimitys opportunismille ?
Vai oliko A:n haukkuminen moraalisesti turmeltuneeksi alunperinkin pelkkää teeskentelyä ? Pelin politiikkaa.
En tiedä vastausta, mutta itse luotan pikemmin ihmiseen, joka pitää kiinni alkuperäisestä mielipiteestään, vaikka mielipide olisi epäsuosiollinen itseäni kohtaan. Toisaalta saahan mielipidettä muuttaa ja pitääkin, mutta jos mielipiteen muuttaminen perustuu periaatteeseen "jos statuksesi nousee, alan mielistellä sinua" niin kyseessä todella on opportunismi.
Koska nykyään tuntuu olevan oleellisempaa kuka sanoi kuin mitä sanottiin, niin veikkaan että usein on kyseessä nimenomaan periaate "jos statuksesi nousee, alan mielistellä sinua".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Onko kyseessä opportunismi vai sivistynyt pragmatismi ? Onko näillä kahdella asialle edes mitään eroa - onko pragmatismi tässä tapauksessa vain kauniimpi sana opportunismille ?
On noilla ero. Tai en siis tiedä onko tässä tapauksessa.
Itse näkisin niin, että sivistynyt pragmatismi välttäisi kannan ottamista aina, eikä tavallaan olisi kenenkään puolella missään vaiheessa, edes silloin, kun siitä olisi itselle etua. Kunhan poimisi sen mitä on saatavilla.
Sivistymätön pragmatismi ( opportunismi ) taas esiintyisi sen mukaan miten suhdanteet vaihtelevat.
Sinänsä koko pragmatismi yksiötasolla on moraalisesti arveluttavaa ja äärimmilleen vietynä vaatisi varmaan todella psykopaattista luonnetta.
Lähetä kommentti