Homo Parochius - diskriminoiva ihminen

Taloustiede mallintaa ihmistä omaa utiliteettiaan maksimoivana rationaalisena toimijana - Homo Economicuksena.

Utiliteetilla tarkoitetaan yleensä toimijan hallussa olevan rahan määrää. Näin ollen utiliteetin maksimoijalla tarkoitetaan yleensä rahan maksimojaa (money maximizer).

Homo Economicus -malli ennustaa useimmiten ihmisen taloudellista toimintaa tarpeeksi hyvin, mutta kokeellisessa taloustieteessä on havaittu, että ihmisen toiminta eroaa joissain tilanteissa Homo Economicus-oletuksen ennusteista varsin voimakkaasti.

Esimerkkinä mainittakoon palkan maksu: Ajatellaan, että työntekijä A saa palkaa 3000 euroa ja työntekijä B samoin 3000 euroa. Oletetaan lisäksi, että työntekijä A kokee tekevänsä yhtä hyvää työtä kuin työntekijä B.

Ajatellaan kaksi vaihotehtoista tapahtuman kulkua:

1. Työnantaja kertoo, että yrityksen tulos on parantunut oleellisesti ja hän haluaa palkita työntekijöitään. A saa 100 euron palkankorotuksen ja B 200 euron palkankorotuksen.

2. Työnantaja toteaa, että A saa 50 euron palkankorotuksen ja B 50 euron palkankorotuksen.

Homo Economicus -oletuksen mukaan työntekijän A pitäisi olla tyytyväisempi tapahtuman kulkuun 1 kuin tapahtuman kulkuun 2. Arkikokemus kuitenkin on, että todennäköisyys että työntekijä A "kyrpiintyy" ja vaihtaa työpaikkaansa on suurempi tilanteessa 1 kuin tilanteessa 2.

Kokeellisessa taloustieteessä tutkitaan siis kriittisesti ihmisen käyttäytymistä verrattuna Homo Economicus -oletuksen mukaisiin ennusteisiin. Kokeellinen taloustiede on luonut vaihtoehtoisia malleja ihmisen käyttäymisestä. Nämä mallit ennustavat usein ihmisen käyttäytymistä paremmin kuin Homo Economicus -malli.

Homo Reciprocans - vastavuoroinen ihminen - maksimoi omaa utiliteettiaan kuten Homo Economicus, mutta edellyttää lisäksi tietyissä tilanteissa jonkinlaista reiluutta:

Homo Reciprocans saapuu uuteen sosiaaliseen tilanteeseen aikomuksenaan tehdä yhteistyötä. Talkoissa hän tekee oman osuutensa ja olettaa muittenkin tekevän. Mikäli hän havaitsee muiden tekevän oman osuutensa, hän jatkaa yhteistyötään. Jos taas muut eivät tee osuuttaan, hänkin lakkaa tekemästä.

Jos useimmat tekevät osuutensa, mutta jotkut väistävät vastuutaan, Homo reciprocans ei lakkaa tekemästä yhteistyötä, mutta osoittaa tavalla tai toisella negatiivisen suhtautumisensa vapaamatkustajiin. Vapaamatkustaja saatetaan esimerkiksi sulkea tulevien sosiaalisten tapahtumien ulkopuolelle.

On oleellista havaita, että ihmisten yhteistyö olisi usein mahdotonta, jos ihmiset todella toimisivat aina Homo Econmicus -oletuksen mukaisesti. Homo Reciprocans ei ole ainoastaan realistisempi ihmiskuva kuin Homo Economicus. Kyseessä on myös malli, jonka mukaan toimivat ihmiset kykenevät suoriutumaan monesta tehtävästä, josta joukko Homo Econmicus -oletuksen mukaan toimivia ihmisiä ei kykenisi.

Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa vapaaehtoinen järjestötoiminta ja maanpuolustus.

On mielenkiintoista havaita, että taloustiede on löytänyt myös toisen vaihtoehtoisen tai pikemmin täydentävän ihmiskuvan, Homo Parochius, joka ennustaa usein hyvin ihmisen kykyä suoriutua yhteistyötä vaativista tehtävistä.

Homo Parochius - diskriminoiva ihminen - jakaa ihmiset sisäryhmään ja ulkoryhmään, tekee yhteistyötä sisäryhmän jäsenten kanssa ja diskriminoi ulkoryhmän jäseniä.

Mikäli Homo Parochius -oletuksen mukaisesti toimivien ihmisten osuus on tarpeeksi korkea, Homo Parochius saattaa kyetä vakauttamaan yhteistyön pitkäksi aikaa. Taloustieteiljä Herbert Gintisin esimerkki kuvaa joukkoa kalastajia, jotka kalastavat samassa järvessä. Puhtaasti Homo Economicus -oletuksen mukaisesti toimivat yksilöt ajautuvat normaalisti ryöstökalastukseen mutta Homo Reciprocans tai Homo Parochius kykenevät välttämään ryöstökalastuksen.

Homo Parochius estää ryöstökalastuksen toimimalla yhteistyössä sisäryhmän jäsenten kanssa (esimerkiksi sopimalla yhteisönsä puitteissa vapaaehtoisista kalastuskintiöistä) ja diskriminoimalla muita kalastajia (ulkoryhmää).

Homo Parochius voidaankin näin ollen nähdä evoluution luomana sopeuma sen sijaan, että se nähtäisiin jonkinlaisena patologisena ilmiönä. Homo Parochius ei tietenkään ole ongelmaton "hahmo" - äärimmäisessä tapauksessa Homo Parochius syyllistyy ulkoryhmän demonisointiin Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian mukaisesti. Toisaalta Homo Parochius kykenee inhimilliseen yhteistyöhön ja altruistiseen toimintaan tavalla, jolla Homo Economicus ei kykene.

Lähteet:

1. Kappale 11.9 Herbert Gintisin kirjassa Game Theory Evolving joka on luettavissa verkossa.

2. Sosiaalisen identiteetin teoria.