sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Onko kansankokonaisuus natsitermi ?

Kansankokonaisuus-termiä on usein ihmetelty. Suomenkielisessä wikipediassa on aiheesta varsin hyvä artikkeli.

Käytän termiä lähinnä siinä merkityksessä kuin ns. integratiinen nationalismi.

12 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Ystävällinen kritiikkini.

Minusta oleellista on se, että se on koko kansan kellokäyrävaihteluiden kattavaa absolutismia (Erotuksena osajoukon yhdenmukaisuudesta). Se viittaa (tai voidaan ainakin tulkita siten) pitkälle vietyyn yhdenmukaisuuteen kaikkien kansalaisten välillä. Sitä ei voida saavuttaa ilman voimakasta pakottamista ja todennäköisesti väkivaltaakin. Vähimmillään se viittaa tukahduttavaan konsensuspolitiikkaan ja enimmillään diktatuureihin.

Inhoan sellaisia ja vastustan niitä. Syvästi.

Ja jos joku kansallismielinen nyt alkaa taas kritisoimaan minua siitä, että tämä on hajottamista ja pitäisi pyrkiä rakentamaan yhtenäistä kansakuntaa jne., niin integroikaa sitten vaikka aluksi vihreät itseenne. Se lienee sopiva "testi". Mutta älkää odottako minua auttamaan siinä.

Pohdin vain sitä, että mitä esim. vihreiden pitää tehdä, että he osoittaisivat olevansa teistä/meistä erillisiä ja niin toisenlaisia, että syntyisi sellainen ajatus, että on hyvä, että he elävät omissa oloissaan omalla tavallaan. Minulle he ovat ainakin osoittaneet sen vakuuttavasti ja pitävästi. Jos joku yksittäinen vihreä näkee valon, se on eri asia kuin puhua heistä kokonaisuutena.

Jos onnistuisitte pakottamaan vihreät yhdenmukaisiksi itsenne kanssa, niin he eivät olisi pelkästään kuollutta painoa, vaan pyrkisivät myös aktiivisesti vastustamaan teitä aina kun siihen on tilaisuus tai kuri vähänkin höltyy. Yhteenpakotetut kokonaisuudet eivät ole yhteiskunnallisessa ajassa mitattuna pitkäikäisiä.

Vihreät ovat keskimäärin vieläkin enemmän; he ovat universaaleja absolutisteja. Hehän tekevät parhaansa saadakseen visionsa pakotettua koko maailmaan. Kun maailma kieltäytyy ja vihreät eivät sille oikeastaan mitään pysty tekemään, niin he kohdistavat tukahduttamisvihansa meihin ja muihin suomalaisiin. Halla-aho saattaa saada yhden valtuustopaikan Helsingissä, ja se merkitsee varmaa maailmanloppua vihreille.

Vihreille sopisi muuten blogin nimeksi maailmankokonaisuus.

Mikä suomalaisia vaivaa? Muuten niin mukavista ja järkevistä ihmisistä tulee politiikassa useimmiten tukahduttavia kokonaisuuksien pakottajia.

Maahanmuuttoa täytyy silti vastustaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kansallissosialismi adoptoi kansankokonaisuuden omaan käsitteistöönsä. Suomessa käsitteen otti käyttöön myös äärioikeisto (Isänmaallinen kansanliike), joka näki kansankokonaisuuden aatteen vaihtoehtona puoluedemokratialle ja marksismille

Jukka Aakula kirjoitti...

Kun annoin tälle blogille nimen halusin antaa jonkun yhteisöllisen nimen. Nimi olisi voinut olla myös vaikkapa hutteriitti.

En ole ehdottomasti sitä mieltä että valtion pitää olla se ihmisen keskeisin yhteisö.

Minusta se voi olla valtio mutta se voi olla myös jokin muu.

Suomessa olen ainakin välillä ollut toiveikas yhteisöllisen valtion kannattaja. Mutta en ole 100 % varma.

Mutta kommenttisi on oleellinen. Jatketaan keskustelua !!

Et ole oikeastaan nationalisti vaan etnosentrinen mikä ?

Valkea kirjoitti...

"Et ole oikeastaan nationalisti vaan etnosentrinen mikä?"

- Suomalaisen endogamisen yhteisön kannattaja. Siihen kuuluminen on vapaaehtoista ja se muodostaa enimmilläänkin vähemmistön suomalaisista.

Demokratian kannattaja. Osittain sekoitus Usan perustuslaillista ja Sveitsin federalistista, täydennettynä Sveitsin kansalaisaloitteista tehdyillä kansanäänestyksillä ja lähidemokratialla.

Maahanmuuton vastustaja.

Erilaisten arkipäiväisten politiikkojen kannattaja.

Jukka Aakula kirjoitti...

anonymoys 2, kyllähän natsit adaptoivat termin sosialismikin.

Ei se termiä sosialismi tee paremmaksi eikä huonommaksi.

Jukka Aakula kirjoitti...

Ajatus endogaamisesta suomalaisyhteisöstä on kyllä tullut useamman kerran mieleeni.Varsinkin EU:n ja muun sellaisen helposti aiheuttaessa tilanteen että ihmisten "heimo"identiteetti vahvistuu koska rajat eivät enää määrittelee mitään identiteettiä.

Tämän blogin päämäärähän ei ole olla (pelkästään) kansallismielinen vaan yleensä yhteisöllinen.

Suhtaudun positiivisesti mutta kriittisesti kaikenlaisiin yhteisöllisyyden.

En esim. pyri väittämään mitään siitä onko länsi parempi kuin islam.

Mustalaisia ja juutalaisiahan olen käsitellyt myös - ymmärtämyksellä mutta kriittisesti. Niin kuin suomalaisiakin.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Jukka Aakula kirjoitti...

Joku kyseli haluanko kirjautua irt kansallismilisyydestä yo. tekstillä.

En halua tietenkään.

Sanoin vain että tämän blogin tarkoitus on käsitellä yhteisöllisyyttä yleensä. Ei pelkästään kansallista yhteisöä.

IDA kirjoitti...

"Ja jos joku kansallismielinen nyt alkaa taas kritisoimaan minua siitä, että tämä on hajottamista ja pitäisi pyrkiä rakentamaan yhtenäistä kansakuntaa jne., niin integroikaa sitten vaikka aluksi vihreät itseenne. Se lienee sopiva "testi". Mutta älkää odottako minua auttamaan siinä."

Itse en ajattele niin, että kansan pitäisi olla jotenkin yksimielinen ja yksipuinen ollakseen "kansankokonaisuus".

Eli tavoite ei tietenkään pidä edes olla se, että kaikki muuttuisivat samanmielisiksi ja löytäisivät yhteisen aatteen.

Jukka Aakula kirjoitti...

IDA,

Sanan alkuperäinen merkitys saattoi olla hiukan eri kuin missä mielessä me sitä olemme jotkut kansallismieliset käyttäneet.

Minusta ajatus on vain se, että yhteiskunnassa tarvitaan sekä individualismia että yhteisöllisyyttä.

Jälkimmäistä kutsutaan silloin kun yhteisö on kansallisvaltio kansankokonaisuudeksi.

Mutta ei oteta voimakasta kantaa siihen mikään on individualismin ja kansankokonaisuuden paino. Riippuu tilanteesta. Kriisin aikana painopisteen pitää yleensä olla kansankokonaisuuden puolella.

Todetaan lisäksi, että jos maassa on kansankokonaisuuden sijasta esimerkiksi kaksi samankokoista heimoa, se on erittäin ongelmallinen tilanne. Seurauksena on helposti tribalisoituminen jonka päässä ovat heimosodat.

Valkea kirjoitti...

Idalle: Kärjistin hiukan. Mutta mikä olisi mielestäsi sopiva yhtenäisyyden taso ja miten se saavutettaisiin?

- Kukka, oletko Maarit H.? -

Valkea kirjoitti...

Tarkennettu kysymys Idalle: Tiedän, että kannatat liberaalia demokratiaa, mutta koska se voi käytännössä tarkoittaa melkein mitä tahansa puolikaaoksesta kansalaisyhteiskunnan kautta pehmeään totalitarismiin tai jopa enempääkin, kysymys lienee paikallaan. Mitä se tarkoittaisi tiivistettynä? Onko sinun yhteiskuntavisiossasi tilaa pienelle suomalaiselle endogamiselle yhteisölle? Kyseessä on tavallisten suomalaisten työtä tekevien ja lakia noudattavien perheellisten ihmisten yhteisö, joka ei yritä laistaa yhteiskunnallisia velvollisuuksia esim. sotatilanteessa. Annettaisiinko tavoittelemassasi yhteiskunnassa tällaisen yhteisön elää vapaasti omissa oloissaan, vai yrittäisikö yhteiskunta väkisin hajottaa ja assimiloida sen? Minulle tämä on keskeinen kysymys. Jätän mielelläni poliittisen toiminnan muiden tehtäväksi, kunhan tiedän, että vapaa yhteisöllisyys tulee turvatuksi.

Saman kysymyksen esitän varmuuden vuoksi myös Jukalle.

Jukka: "Kriisin aikana painopisteen pitää yleensä olla kansankokonaisuuden puolella."

- Monia asioita pitäisi. Muistelen, että joku vääräleuka sanoi, että jokaiselle ihmisellä pitäisi olla Rolls-Royce, Boeing 747, ja valtava ja upea palatsi. Realiteetit määräävät käytännön. Vihreät tms. ovat jo osoittaneet olevansa lähes kaikissa asioissa /tilanteissa kantaväestöä vastaan ja maahanmuuttajien "puolella". Ensin utopististen ideologioiden takia ja myöhemmin maahanmuuttajien määrän lisääntyessä enimmäkseen pelosta, esim. Geert Wildersin uusi lyhytelokuva, muslimien tekemät uhkaukset ja Hollannin vallanpitäjien reaktiot.

Kummallekin osapuolelle integroimisyrityksistä (Lue: pakottamisesta) olisi vain haittaa. Poliittisesti 1 + 1 ei tässä tilanteessa ole yhtä kuin + 2 tai enemmän, vaan ollaan lähempänä - 2:a. Juuri vähintään tuon + 2:n saavuttaminen on integraatiotavoitteissa haaveena.

Ja tässä ei vielä otettu huomioon sitä korvaamatonta vahinkoa, jonka ryhmien pakkointegroiminen tekee niiden omaleimaisuudelle.

Parempi pyrkiä yhteistyöhön heidän kanssaan erillisinä ryhminä, jos se jonain päivänä tulee jostain syystä mahdolliseksi.